Ojangossa järjestetiin sunnintaina Heikki Mäkisen koulutuspäivä johon minä ja Monni osallistuttiin. Taas tuli erittäin hyviä ohjeita, ja samalla varmistui pari asiaa mitä itsekin olin ajatellut että on meillä ongelmana.
Heikki piti alkuun lyhyen luennon omasta treenaamisestaan. 3 täkeintä asiaa:
- palkkaus, ja silloin se sosiaalinen palkkaus, eli ohjaaja on tyytyväinen vaikka koiran suuhun ei aina tungettaisi namia.
- koiralle pitää osata sanoa milloin se tekee väärin, mutta myös muistaa aina tukea sitä ja näyttää mikä on oikein
-kriteerit, sinulla pitää olla valmiiksi kriteerit miltä haluat että liike näyttää ja niistä ei saa lipsua. Ja sitten työskentelet että liike on kriteereiden mukainen.
Mä otin tähän koultukseen seuraamisen, noudon ja sitten tuon vinkumisen
Seuraamisessa kerroinkin että uskon että Monnin laahustaminen johtuu ihan musta. Ja Heikki oli aivan samaa mieltä. Eli otan seuraamisessa sellaisen tiukan "nyt ei äippä ole tyytyväinen"-ilme heti lähdössä, mistä Monni paineistuu. Yritän myös välillä vilkuilla sitä. Annoinpas myös mahtavan aivan liian kovan kaksoiskäskyn, mistä Monnilla meni ihan patti sekaisin. Eli kaikki tällainen pois. Luota koiraan ja hymy huulille :)
Noudossa taas keskityttiin palautusvauhtiin. Heikin mielestä pallo ei ollut tarpeeksi hyvä palkka, eli pitäisi olla vielä parempi palkka. Otin esiin sen sinisen vinkuvan jääkiekkomailan, ja oli tuhta kertaa parempi. Sitten vähitellen pitää lisätä sitä laukkamatkaa. Eli takaisinlaukasta saa vapautuksen ja Monni saa tulla leluun kiinni. Ihan selkeesti tässä toimii paremmin sellainen repimisleikki, että Monni tulee luokseni kuin sellainen pallonheitto. Ja sitten pitäisi itse muistaa olla hinkkamatta sitä noudon lähtöä. Kuten Heikki sanoi, miksi tehdä niitä kun ne on kunnossa.
Puhuttiin vielä esteen edessä vinkumisesta. Epäilin itse että M on niin kiihtynyt että se sen takia vinkuu, mutta Heikin opeissa varmistui että se on paineistumista. Elikkä kun joudutaan hypyssä jo taistelemaan hyvästä perusasennosta, menee este vinkumiseksi, kun Monni on jo paineistunut. Pitää siis nyt tehdä paljon "liikkeen alkuja" esim. esteen edessä PA:ta ja siitä heti palkka, kehääntuloja ja siitä heti palkka jne. Ja sitten ottaa ne liikkeet mukaan.
Mä olen aina epäillyt että MONI ongelma johtuu juuri siitä että Monni on ohjaajapehmeä, ja minä jotenkin paineistan sitä. Siitä tuli tänään vielä vahvempi indikaatio. Eli nyt täytyy vain vielä tarkemmin pilkkoa liikkeitä, ja treenata pelkästään ongelmakohtia. Ei kokonaisia liikkeitä. Yritän myös vähentää treenejen ja kokeiden välistä eroa, eli enemmän sosiaalista palkkaa, ja AINA ensin sosiaalinen palkka, mulla kun namikäsi on herkässä. Ja ehkä tärkein, pitää olla tarkka omista kriteereistään, eikä palkata niistä pieleen menneistä. Samalla muistaen että virheitä ei saa toistaa. Tässä saa kyllä tasapainoilla, mutta ai että oli koulutukseen jälkeen hyvä fiilis! Mä taidan nyt mennä itseeni ;)
Heikki piti alkuun lyhyen luennon omasta treenaamisestaan. 3 täkeintä asiaa:
- palkkaus, ja silloin se sosiaalinen palkkaus, eli ohjaaja on tyytyväinen vaikka koiran suuhun ei aina tungettaisi namia.
- koiralle pitää osata sanoa milloin se tekee väärin, mutta myös muistaa aina tukea sitä ja näyttää mikä on oikein
-kriteerit, sinulla pitää olla valmiiksi kriteerit miltä haluat että liike näyttää ja niistä ei saa lipsua. Ja sitten työskentelet että liike on kriteereiden mukainen.
Mä otin tähän koultukseen seuraamisen, noudon ja sitten tuon vinkumisen
Seuraamisessa kerroinkin että uskon että Monnin laahustaminen johtuu ihan musta. Ja Heikki oli aivan samaa mieltä. Eli otan seuraamisessa sellaisen tiukan "nyt ei äippä ole tyytyväinen"-ilme heti lähdössä, mistä Monni paineistuu. Yritän myös välillä vilkuilla sitä. Annoinpas myös mahtavan aivan liian kovan kaksoiskäskyn, mistä Monnilla meni ihan patti sekaisin. Eli kaikki tällainen pois. Luota koiraan ja hymy huulille :)
Noudossa taas keskityttiin palautusvauhtiin. Heikin mielestä pallo ei ollut tarpeeksi hyvä palkka, eli pitäisi olla vielä parempi palkka. Otin esiin sen sinisen vinkuvan jääkiekkomailan, ja oli tuhta kertaa parempi. Sitten vähitellen pitää lisätä sitä laukkamatkaa. Eli takaisinlaukasta saa vapautuksen ja Monni saa tulla leluun kiinni. Ihan selkeesti tässä toimii paremmin sellainen repimisleikki, että Monni tulee luokseni kuin sellainen pallonheitto. Ja sitten pitäisi itse muistaa olla hinkkamatta sitä noudon lähtöä. Kuten Heikki sanoi, miksi tehdä niitä kun ne on kunnossa.
Puhuttiin vielä esteen edessä vinkumisesta. Epäilin itse että M on niin kiihtynyt että se sen takia vinkuu, mutta Heikin opeissa varmistui että se on paineistumista. Elikkä kun joudutaan hypyssä jo taistelemaan hyvästä perusasennosta, menee este vinkumiseksi, kun Monni on jo paineistunut. Pitää siis nyt tehdä paljon "liikkeen alkuja" esim. esteen edessä PA:ta ja siitä heti palkka, kehääntuloja ja siitä heti palkka jne. Ja sitten ottaa ne liikkeet mukaan.
Mä olen aina epäillyt että MONI ongelma johtuu juuri siitä että Monni on ohjaajapehmeä, ja minä jotenkin paineistan sitä. Siitä tuli tänään vielä vahvempi indikaatio. Eli nyt täytyy vain vielä tarkemmin pilkkoa liikkeitä, ja treenata pelkästään ongelmakohtia. Ei kokonaisia liikkeitä. Yritän myös vähentää treenejen ja kokeiden välistä eroa, eli enemmän sosiaalista palkkaa, ja AINA ensin sosiaalinen palkka, mulla kun namikäsi on herkässä. Ja ehkä tärkein, pitää olla tarkka omista kriteereistään, eikä palkata niistä pieleen menneistä. Samalla muistaen että virheitä ei saa toistaa. Tässä saa kyllä tasapainoilla, mutta ai että oli koulutukseen jälkeen hyvä fiilis! Mä taidan nyt mennä itseeni ;)
