Toissa viikonloppu vietettiin HSKH:n tokoleirillä Koodin kanssa. Osallistuminen tänä vuonna oli epävarmaa, sillä mä ilmoittauduin niin myöhään että meinasi jäädä paikka saamatta. Onneksi sitten meille vapautui paikka :) Lähdimme Mirjamin ja Kengun kanssa reissuun perjantaina töiden jälkeen sillä perjantaina jo leiri aloitettiin Oilin luennolla.

Kouluttajina kisaaville oli siis Oili ja Katja. Katja oli minulle uusi kouluttajatuttavuus, mutta saatiin molemmilta erittäin hyviä vinkkejä meidän tekemiseen. Joskus on todella hankala miettiä näitä aiheita kouluttajille kun kaikki liikkeet on vielä niin levällää. Oli pari asiaa mitä tottakai halusin käydä läpi, metsku ja tunnari ja ohjattu. Mutta tiesin että pitäisi olla vähän enemmän taskussa aiheita käydä läpi. Seuraaminen olisi myös ollut hyvä aiha, mutta kun se on ns. tauolla. Koska Koodilla on mielestäni hyvä seuraaminen, niin en halua että se alkaa edistämään tms tämän väliaikaisen masuni takia, joten ollaan jätetty seuraaminen aika kokonaan pois. Tehdään toki sivuaskelia ja peruutusta sekä ihan vain lyhyitä pätkiä muistuttamaan että sellainen liike on olemassa, mutta aika vähän sitä olen ottanut.

Oilin luento oli taas mielenkiintoinen, ja enemmänkin tällä kertaa sellaista muistuttamista itsellen. Sillä olen jo pari kertaa kuullut Oilin luennon, mutta aina tulee kuitenkin sellaisia ahaa-elämyksiä :D

Lauantaina meillä oli ensin treenit Katjan kanssa.
Otin ohjattua ja metallia sekä ruudun seuraamista.

Ohjatussa oli selkeä kysymys. Eli miten opettaa koiralle että keskimmäiseen kapulaan ei saa mennä? Ohje olikin todella selkeä, ja ensin oikealle Koodi teki hyvin ja oikein. Mutta kun kerran se vilkaisi keskikapulaa kun olin lähettämässä sitä vasemmalle niin sitten se valitsi väärin. Onneksi saatiin se korjattua, ja kyllä se sitten toisella kertaa meni jo vasemmalle kapulalle, kunhan ensin kävi sitä näyttämässä. Mutta tätä ohjetta seuraillen nyt vahvistetaan että mikä kapula oikeasti pitää hakea.

Saatiin myös hyvä ohje tähän jatkoa varten, eli kun tämä alkaa olemaan hyvä treeni, niin miten jatketaan.

Metallissa taas kerroin meidän haastetreenistä missä savu nousi korvista, ja kerroin että olin sitten teipannut kapulan, ja nyt siinä on enää se yksi kierros teippiä. Nyt pitää Koodi auttaa tässä noudossa kun haasteena on pa-tulo. Eli jos tehdään vaudilla niin sanon "sidan" että se osaa hakeutua oikeaan paikkaan. Pitää myös tehdä lähitreenejä missä se tulee ripeästi sivulle. Mietin että ottaisiko sen jakkaran apuun myös, eli pyörimistä jakkaralla metalli suussa? Koska silllä laillahan sille se perusasento on opetettu. Täytynee käydä varastolla.

Vielä ruudun seuraamiseen tuloja. Koodi haluaa vähän siinä vauhdissa tulla mun eteen, eikä siis heti hakeudu sivulle joten tehtiin sille vähän källejä että pitää olla skarpimpi. Yksi oli sellainen että kun sen huutaa seuraamaan niin kun kuulee että se on ihan takana tekee äkkipysähdyksen. Ekan se mokasi, tokalla se yritti tosi hyvin ja tuli hyvin perusasentoon istumaan. Sitten tehtiin myös sellaisia missä lähdin juoksemaan kun se oli ihan vieressä, eli taas vaadittiin siltä skarppaamista. Nami-imutuksia pitää myös tehdä.

Oli tosi hyvä treenit Katjan kanssa ja saatiin monta hyvää ohjetta eri pikku juttuihin.

Oilin kanssa katsottiin tunnaria. Kerroin miten ensin se treeni missä se oli hihnassa oli sujunut ihan ok, mutta se ei kuitenkaan mielestäni tehnyt niin hyvää työtä kun olisin halunnut. Pohdintojen jälkeen tein tunnarista sellaisen version että ensin on 2 kapulaa, oma ja hajustamaton, ja sitten niitä aina lisätään yksitellen enemmän. Toistoja tehdään joku 4-5 per treeni, eli aina tulisi vähintään se 5-6 hajustamatonta treenissä. Tässä on onnistumis% ollut 100 ja Koodi on työskennellyt hyvin kapuloilla.  Näytin sitten Oilille että miten ollaan nyt tehty, ja hänen mielestään tämä näytti hyvälle. Saatiin myös tähän pari variaatiota miten voidaan tehdä tunnaria niin, että Koodi ei paineistu. Eli ilmeisesti olen ihan hyvää pohdintaa Koodin kanssa tehnyt asian suhteen.

Sunnuntaina oli Katjan koulutus jossa tehtiin kaukoja.
Koodilla on vähän eri tekniikka kun suurimmalla osalla, koska se tekee vaihdot hypyillä. Eli ohjeet mitä muut sai siitä että kun koira nousee ylös niin vähän hipaistaan etutassuja, ei ihan sovellu meidän tekniikalle. Saatiin hyvä ohjeet kaukojen eteenpäin viemiseen, ja niitä ollaankin treenattu ahkerasti. Tarvitaan miljoona toistoa vielä ennen kuin ne on hyvät.


Leiri oli kokonaisuudessaan ihan mahtava!! Kiitos siis Katjalle ja Oilille sekä leiritoimikunnalle. Myös kämppiksille Mirjamille ja Kengulle kiitokset. Helppoa yhdessäeloa näiden kahden pusuhirviön kanssa. (Tai en siis tiedä Mirjamista kun se päästi Koodin sänkyynsä ja Koodille tuli uusi lempinimi: Mato Matonen, kun eihän se pysy paikoillaa, heheee)

Jos katsois vain treenikalenteriani, uskoisi etten treenaa ollenkaan. Mutta monet treenit on nyt ollut piiperryksiä, mistä en liiemmin pidä kalenteria. Kai sitäkin pitäisi tehdä.

Keskiviikkona oli tehisryhmän treenit taas. Kohta tehis läheneekin loppuaan :(

Ruudun paikkaa: Koodi ei vielä ihan ymmärrä missä se paikka ruudussa on. Olen yrittänyt sillä pallolla ja paikan merkkaamisella, mutta se ei ole vienyt eteenpäin niin kuin haluan niin otin mukaan kosketusalusta. Ensin vahvistettiin pelkkää alustaa lomalla, ja nyt otin ruudun mukaan. Koodilta se sujui ihan hyvin näin ensimmäiseksi treeniksi. Otetiin jo vähän etäisyyttäkin ja Sanna sai heittää sille palkkaa. Otettiin myös ilman alustaa, ja lopuksi vielä alustalla, sillä haluan alustasta nopeasti eroon, mutta myös että treeneistä jää sellainen fiilis että oli helppoa.

Luoksetulon aloituksia (EVL): Halusin tehdä luoksetulon aloituksia, ja jättöjä kun nythän siirrytään niin haahanmenoihin. Koodi makasi hyvin paikoillaan, mutta ongelman tuotti ne ekat mun ottamat 3-4 askelta jolloin kaverit huomasi että Koodi katselee muualle ja vähän haukottelee. Sitten kun olen tarpeeksi pitkällä niin fokus palautuu. Pienen pohinnan jälkeen miten tämän tekisi otin mukaan katso sanan. Eli kun jätin sanoin katso. Jos Koodi katsoi hyvin käännyin heti ja palkkasin nameilla. Tätä pitää vielä jatkaa että Mr. K ymmärtää että koko ajan pitää seurata ohjaajaa kun liikkuu, eikä siellä mitään haukotella. Pyh!

Metsku nostoja: Olen nyt teipannut metskun. Nyt ympärillä on 2 kerrosta teippiä. Otettiin vain metallin nostoja, ja ne sujui hienosti. Palkkana lelu. Yritin myös ottaa yhden sivulletulon, mutta Koodi teki jotain ihmeellisiä kieppejä joten pitää vielä erikseen treenata perusasentoon tuloa ennen kuin yhdistän nämä osat. Tänään Koodilla ei ollut ongelmia metallin kanssa, mutta kyllä siitä huomaa että ei se ihan lempilelu ole.

Otettiin pieni tauko

Kaukoja: vielä ihan vain tekniikkaa. Koodilla oli aika lämmin, ja sen huomasi ettei ollut ihan fokus kohdallaan. Kivasti kuitenkin s-i vaihtelu edistyy. Se joka on tuntunut tosi vaikealta.

Tunnari: Viimeisenä tunnari, kun pahin virta poissa, 20 tunnarikapulalla. Oli se aika ok, paransi sitten kun pari kertaa kutsuin pois ku suu kävi väärän ympärillä. Koodin tekeminen kapuloilla ei kyllä vieläkään minua vakuuta. Se nimittäin ei käy kapula kapulalta etsimässä omaansa, vaan menee kapuloiden vieressä ilmavainulla. Kun oma tuoksu tulee nenään, niin sitten tulee kiire ja pieni hosuminen, mistä voi myös tulla virheitä. Sannan mielestä tähän pitää vain vielä saada toistoja ja varmuutta, on varmaan ihan oikeassa. Sillä ihan selkeästi, tehtävä on selvä, mutta kun ei oikein haluaisin olla tarkka. Viimeinen tunnari todisti sen hyvin. 20 kapulaa josta oma oli viimeinen. Koodi löntysti loppuun, nosti omansa ja tuli takaisin. Ei minkäänlaista tarkastusta matkalla, että olisiko täällä mun. Kaipaa videointia ja miettimistä.

Sunnuntaina käytiin Koodin kanssa Riitan ja Pekan koulutuksessa. Molemmille oli aikaa 25 minuuttia. Minulla oli aika noutopainotteiset teemat: tunnari ja pito.

Eilen Monni sai tulla mukaan Kompassille demokoiraksi, ja samalla treenattiin tuntien välissä. Tehtiin ruutua, joka sujui loistavasti alkuun. Ruutu on ilmeisesti myös Monnille sellainen liike että sitä kannattaa tehdä usein mutta parilla toistolla. Nimittäin Monnin vauhti hidastuu jos ruutuun lähetyksen toistaa enemmän kuin 3 kertaa.

Jotkut ehkä manailee tätä sadetta, mutta minä olin innoissani kun pääsin treenaamaan sateeseen. Me ei olla Koodin kanssa kuin pari kertaa sadetreenattu, mutta ei se kyllä säästä välittänyt pätkääkään.

Tehtiin kuitenkin lyhyempi setti kuin tavallista, sillä kaikki mun toko-kamat oli autossa, ja auto oli matkustanut Ojankoon.

Sivulletuloja: Haluan näihin liikkeiden aloituksiin todella panostaa, ja nyt me tehdään perusasentoja tarjonnan avulla. Lelu on ehkä liian kiihdyttävä tässä sillä Koodi teki pari kertaa niin että tuli sivulle mutta ei laskenut kokonaan peppua maahan. Mä kuitenkin tällä kertaa huomasin sen, eli siitä ei tullut palkkaa.

Maahan - perusasento: Koodi teki näyttökokeessa istumisen väärin, eli nosti peppua alleen, eikä käyttänyt etutassujaan. Nyt kun treenattiin niin se taas teki oikein, eli käytti etutassujaan. Pitää ihan selkeästi treenata tätä palkkaamattomuustreeneissä. Toinen asia on se ennakointi, mitä ei tänään näkynyt.

Liikkeestä seisominen: Ensin peruutin ja Koodi tuli mukaan, sitten otin seisomisia seuraamisen kautta. Se teki aina oikein. Hyvä K! Tehtiin vielä kieppien kautta, ja siinä K kuumui vähän ja halusi tehdä maahanmenoja. Kyllä se sitten parin mokan jälkeen teki taas oikein hyvää seisomista.

Kiertoja: Koodi rakastaa kiertämistä ja se on alkanut hahmottaa mitä toivon sen kiertävän. Tein sekä suorapalkalle, että perusasentoihin tuloja. Tässä se kyllä vähän kuumui, mutta tykkään että sillä on vauhtia sillä nyt aletaan myös stoppeja treenaamaan.

Tunnari: Minä taisin edetä Koodin kanssa liian nopeasti tunnarin kanssa, sillä se meni huonoon suuntaan, ja aloitin taas ihan vain oman piilottelua. Koodi jää sen jälkeen kun on sen lähettänyt tuijottamaan minua, ja haluan että se alkaa heti työskentelemään. Joten katsotaan nyt mitä tähän keksin.

Hakunilan Urheilupuisto oli ihan autio, joten koirat sai kirmailla ihan miten tahansa treenien jälkeen. Koodi juoksikin aika pitkiä pätkiä ja taisi vähän nollata päätään. Nyt kun on viileämmät säät niin se jaksaa paljon paremmin treenata ja eilen se oli mielestäni jo vähän hulluuden rajoilla. Mä tykkään! Se on niin intensiivinen, haluaa tehdä ja leikkiä.

Kotimatkalla tein sille vielä ensimmäisen peltojäljen. Se oli niin kierroksilla ettei ensin tahtonut keskittyä. Kun se vihdoin keskittyi se oli ihan etevä ja löysi hyvin jälkeni. Koodi tykkää käyttää nenäänsä paljon, niin uskon että siitä voi tulla ihan hyvä jäljestäjä, (sehän on vain siitä kiinni että jaksaisin tehdä sitä jälkeä sille). Siinäkin saan katso peiliin ;)

Eilen oli taas tiedossa Riitan kurssi. Tällä kertaa ei jäänyt lämmittelyt vähälle, vaan tein pienen lenkin ennen treenejä. Tällä kertaa oli "omat onglemat" kerta jossa tehtiin yksitellen joku juttu ja muuten sellaisia tehtäväpisteitä.

Koodin kanssa aloittelin esteellä. Alkuun Koodi ei halunnut hypätä suoraan yli vaan yritti luistaa ja hyvpätä sivusta. Kun muistuttelin sille mistä kohtaa pitää hypätä suoritti se pari todella hyvää hyppyä. Mitsi mikä vauhti sillä on hypyn yli, sellainen voima tulee varmaan agilitystä. En tehnyt montaa hyppyä, sillä tällainenkin treeni on raskas.

Sitten oli meidän "oma ongelma" vuoro. Otin ensin seuraamisen käännökset. Tehtiin ympyröitä, ja näytin miten ollaan tehty sisätreeneissä tekniikka. Riitan mielestä Koodi käyttää hyvin takapäätään, eli nyt pitää vain se saada ymmärtämään että tämä on osa seuraamista. Kotona pari askelta, ja käännös. Ensin voi tehdä käsi koiran kuonon edessä, mutta sitten käsi ylempänä, että se kääntyisi pää ylhäällä. Se ei ollut Koodille ongelma. Lisäksi ympyröitä ja kahdeksikkoja.

Otettiin toisen liikkeenä metallinouto. Alkuun toisaan Koodihan ei ole meinannut millään nostaa kapulaa. Tämän takia olen naksautellut sille metallin nosta säännöllisen epäsäännöllisesti. Jotain tulosta se tuottanut, sillä ennen omaa vuoroamme näytin sille metallia, ja se otti sen nätisti suuhun. Yritin pari kertaa jättää sen repun viereen, niin Koodi kävi sen varastamassa, ja toi minulle. (Ja minä tietenkin palkkasin). Riitan mielestä jos tämä on vaikea liike on hyvä käyttää paras palkka. Jotain kivaa lelua, mitä se saa vain tästä liikkeestä. Treenataan nyt vain metallikapulan mielikuvaa, eli ensin leikki sitten suoraan metallille, ja taas vapautus leluun. Tämä toimi tosi hyvin, jess. Ehkä tämä ei olekaan niin vaikeaa.

Oman vuoron jälkeen otin Koodin kanssa vähän kiertoa, pikku hiljaa saadaan siihen etäisyyttä. Tämän jälkeen "käy siihen" joka sujuu jo ihan ok. Ei se sieltä nouse, mutta en voi kovin pitkälle mennä.

Halusin myös kokeilla tunnaria, kun oli häiriökasa ja kokeenomainen astelema valmiina. Ensin tehtiin häiriökasalla, piilotin oman nurtsiin. Koodi lähti heti kasalle nuuhkimaan, mutta ei nostanut yhtäkään vaan alkoi etsimään omaansa, ja löysikin sen. Sitten kokeiltiin kokeenomainen, eli ympyrällä kapulat. Taas Koodi toi oman. Lopuksi vielä taas kasalla, lähellä kasaa. Hienosti Koodi senkin klaarasi. Minusta Koodilla on kiva varma asenne tässä liikkeessä. Itselleni tuli vain sellainen fiilis että vitsi mikä koira! Näinkö helppo se tunnari on opettaa? Mä olin ihan supertyytyväinen.

Vielä pari luoksetuloa. Koodi istuu jo kun menen 8 m päähän, ja odottaa käskyä vaikka käännyn.

Loppuun otin näyttöruudun. Tavoitteena oli nopea pysähdys. Mun "zip" sana on tällä hetkellä ainakin erinomainen tähän liikkeeseen.

Tämä treeni oli kyllä niin hyvän fiiliksen treeni. Tuntuu että Koodi on mennyt ihan hyvin eteenpäin tietyissä liikkeissä. Ja edelleenkin en voi kuin vain kehua sen tahtoa tehdä. (Katsotaan sitten uudestaan kun siirrytään niin palkkaamattomuus, ja ohjaaja on paskanhalvauksen partaalla treeneihin). Vielä on paljon tekniikkapiiperrystä mitä pitää tehdä, pitäisi tehdä vielä enemmän. Ja sitten mun pitää kyllä alkaa nyt satsaamaan enemmän jääviin liikkeisiin. Mä vaan siirrän niitä eteenpäin kokoajan kun ne on mun omasta mielestä niin hankalia. Kun nyt metalliinkin tartuttiin, niin eiköhän jääviinkin.

Ennen treenejä tein muuten pari pantaa Koodille. Ensimmäinen ei ollut niin hieno, liian isot metallipalat. Mutta tämä toinen oli jo ihan kiva, ja näitä on ihan helppo tehdä (muttei helppo kuvata kun toisella on kokoajan meno päällä.)

Olenko unohtanut tämän mainita pikku keepiestäni. Siis se on vain niin huippu!!

Sunnuntaina Teemu lupasi mulle treeniseuraa. Lähdettiin vahemmille, sillä siellä on hyvät ruohikot, ja ajattelin että ei ole vielä häiriötä. Siskoni perheineen olikin jo tullut paikalle, ja siellä siis oli häirönä siskon 2 koiraa, sisko, äiti, isä, Teemu ja kummipojat. (kivaa!!)

Kun Koodi kuuli Bamsen haukut jo sinne kävellessä, se meni ihan ylikierroksille. Vähän aikaa saatiinkin yhdessä risteyksessä rauhoittua, eteenpäin ei menty ennen kuin Ko oli hiljaa. Otin heti treenit sinne tullessa.

Ensin tehtiin ruutu: Eka kerta nurmikolla. Tein ehkä vähän liian kaukaa ekan, sillä Koodi ei suoraan ruutuun mennyt. Tehtiin uudestaan virittely vähän lähempää ja sinne se ampaisi, hyvä Koodi. Ruudussa oli uusi pallo (ei enää tennispallo) mikä ehkä vähän Koodin yllätti. (Sillä olisi kannattanut leikkiä vähän ensin (tyhmä minä)). Joten tämä ruututreeni oli puolestani huonosti toteutettu.

Palkkaamattomuustreeni: Olilta opittua, että pennulle heti helppoa palkkaamattomuutta. Tehtiin kierrä-sivu-vapaa-sivu-nouda. Asenne ok, mutta "kierrä" on kyllä edelleen vähän hankala, sillä Koodi haluaa lipsua, mutta minä olen vankkumaton ;). Koodi kesti hyvin tämän treenin. Noudosta suora lelupalkka.

Seuraamista: Suorilla taas intensiivinen, vasen käännös huono, mutta täyskäännös hyvä.

Tunnari: Teemu piti kiinni Koodista sillä aikaa kun piilotin oman. Koodi oli ehkä vähän liian korkeassa vireessä, sillä ensin se selkeästi etsi katseella. En kuitenkaan yhtään auttanut, jolloin Koodi tsemppasi tosi hyvin ja haki omansa nenällä. IISO palkka, ja treenit loppui. Aion seuraavaksi yrittää omaa häiriökasalla, mutta ei tällaisessa vireessä.

Eniten iloitsen Koodin asenteesta. Häiriöt ja muut ihmiset/koirat oli sille ihan näkymättömiä. Oltiin sellaisessa omassa treenikuplassa, ja Koodi teki hyvin töitä. Vaikka se ei edes vielä ollut Bamsea käynyt moikkaamassa, ja itse asiassa se oli kova häiriö ruudussa (kun B oli kulman takana, mistä näki suoraan ruutuun), niin Koodi vain teki eikä välittänyt yhtään. Tätä mä kutsun yhteistyöksi ja se tunne, että se haluaa tehdä mun kanssa on super hieno. Niin kauan kun tehdään, muulla ei ole merkitystä. Siitä mä pidän!!

Tätä nyt ei ehkä kannata liikaa kailottaa, mutta kyllä se klaarasi erinomaisesti hankalan häiriön. Sehän on tottunut siihen, että tällä pihalla ei treenata, vaan mennään 100 lasissa kaikki koirat hulivilin. Uskon kyllä, että mitä vaikeampaa tehdään, sen haasteellisemmaksi myös tämä muuttuu. Mutta sehän on vasta penneli, tai teini, ja leikin varjolla tehdään. (Eikä vähän aikaan tehdä uudestan näin vaikeissa olosuhteissa...)

Oli eilen taas aika käydä katsomassa miltä meidän lähikenttä näyttää. Se on ollut luistinratana talven, joten ei ole viitsinyt mennä sinne liukastelemaan. Nyt oli jo puoli kenttää sula, joten hyvin sain treenattua Koodin kanssa. Monni oli agilityssä, joten se jäi treenaamatta

Seuraamisen täyskäännöksiä: Tein täyskäännökset niin, että kuin käännös oli tulossa minulla oli narupallo kädessä jonka avulla hetsasin Koodi täyskäännökseen. Tämä sujui tosi hyvin. Tehtiin tät 3 kertaa, ja sitten kokeilin niin että se pallo oli oikeassa kädessäni. Kun Koodi kääntyi hyvin heitin sille pallon. Tämä sujui siis hyvin.

Luoksetuloa istuminen: Treenattiin naksuttimella niin, että jos istui paikoillaan, naksautin. Pari ekaa helppoa sujui ongelmitta, mutta heti kun yritin vähän pidemmälle selkä kohti Koota se nousi. Korjasin pari kertaa, jonka jälkeen myös tämä pitempi poistuminen sujui. Sain myös jäädä kauemmaksi seisomaan, ja se ymmärsi kuitenkin odottaa istualteen.

Liikkeestä seisominen: Tehtiin stoppeja seuraamisen kautta. Ne oli nyt jo aika hyviä. Varsinkin viimeinen oli hyvä jossa jätin Koodille takapalkkaa, silloin se pysähtyi tosi täpäkästi. Vain kerran se vähän hiippaili, ja sellaisesta ei tullut palkkaa.

Paikalla seisominen: Koodi on tämän kyllä oppinut niin hyvin lelulla. Se seisoo ihan tappina ja odottaa että lelu lentää. Nyt alan vaikeuttamaan tätä niin että siirryn kohtapuolin taaemmas. Vielä mietin että jätänkö lelun sen eteen magneetiksi, vaiko mukaan.

Kaukot: Mä halusin kokeilla miten sujuu kaukot niin, että etujalat pysyy paikoillaan. Tämä vaikuttaa kuulkaas olevan Koodille helpompaa ja luontaisempaa. Joten nyt mun pitää miettiä, että kummat tekisin. Itselleni nämä kaukot on haastavammat, koska olen treenannut Monnin kanssa niin paljon takajalat paikoillaan tekniikka. Mutta sitten taas, jos etujalat paikoillaan on koiralle luontaisempaa, niin miksi kaivaa verta nenästä?

Tunnari: Minulla oli oma kapula taskussa, joten tein vielä oman hakua. Heitin tunnarin lumipenkkaan, ja päästin Koodin etsimään. Se teki hyvin työtä, oli aika vaikea koska se tippui yhteen koloon. Pari kertaa se vilkaisi mua, että auta, mutta kun apua ei tullut, se jatkoi etsimistä. Olin tyytyväinen. Haasteena oman etsimisessä ja noudossa on se, että palkkani ei oikein tunnu olevan riittävän hyvä. Palkkaan siis narupallolla, ja Koodi tulee siihen hyvin mutta päästää sitten irti ja lähtee etsimään kapulaa, eli sen ajatus on kovasti kapulassa eikä palkassa. Minun pitääkin miettiä tätä, sillä haluan että Koodilla on ajatus, että kapula on vain väline saada palkkaa.

Treenien jälkeen mentiin vielä pikkulenkille ja pellolle riehumaan. Hetsasin Koodia kaivamaan lunta oikein kunnolla, vielä kun sitä on. Sandyn kanssa vielä leikkivät ja K sai ihania hepuleita. Tein myös yhden lenkillä pysähtymisen, niin että jäin ns. luoksetulo asentoon, kun Koodi lähti tulemaan kohti palkkasin lelulla. Naapuritkin ohitettiin mallikkaasti, vaikka olisi niin tehnyt mieli käydä niitä moikkaamassa. Viime aikoin meillä on ollut superhyvät treenit, toivottavasti hyvä meno jatkuu.

Koska sunnuntai oli sen verran raskas koko köörille, tehtiin vain K:n kanssa maanataina lyhyet kapulanpito treenit. Tai voiko niitä pidoksi sanoa, kun se ei kapulaa ymmärrä nostaa? Vauhtinoutuja se tekee todella hienosti, mutta jos sen kapulan laittaa sen eteen niin sen silmissä heijastuu kysymysmerkki.

Monni pääsi demokoiraksi maanantaina, ja pätevä olikin. Tehtiin seuraamisen sivuaskelia ja tauoilla pakittamista ja kaukoja. Monni sai myös temppuilla tasapainotyynyllä. Sitten opetin myös miten koira luopuu namista, mikä on tietenkin aika vaikeata. Monni oli jopa niin kiva, että se toimi kun seurattiin namikipon ohi, vaikka vähän pelkäsin että maybe joudun sitä komentamaan.

Tiistaina olikin sitten ilta taas täynnä menoa. T makasi illan kotona migreenissä, ja minä menin töiden jälkeen ratsastamaan. Kotiin päästessäni sisällä odotteli 3 energistä koiraa. Eli kamppeet taas päälle ja ulos kävelylle. Tämän jälkeen oli vielä Team B:n treenit Vuokkosilla.

Koodin treenit

Monnin treenit

Voit että on kivaa treenata kun asiat sujuu.

Lauantaina käytiin paahteessa Ojangossa aksaamassa. Teemu teki mulle 3 erilaista tekniikkatreeniä jota harjoiteltiin. Me saatiin paljon asioita korjattua esim. Sandyn tiet saatiin paljon tiiviimmiksi. Oli kyllä kivaa, mutta aika nopeasti likka hyytyi.

Eilen oli tehistreenit. Meillä oli agendalla ruutua, tunnaria ja hyppynoutoa.
Ensin tehtiin ruutua. Valmistelin Monnin lähetykseen mutta näin kyllä että sen katse ei ollut ihan oikein fokusoitunut. Se lähti kaartamaan liikaa vasemmalle. Annoin kuitenkin sen työskennellä rauhassa, ja kyllähän se ruudun löysi. Oli se aika sunnuntaikävelyä, mutta ihanaa että se jaksoi tsempata. Otettiin vielä toinen targetilla, yksi ilman ja pari targetilla. Ja se oli niin hyvä. Nyt siihen pitää vaan saada itseluottamusta, että kyllä se ruutu siellä on.

Hyppynoudossa tehtiin ensin kokonaisia liikkeitä, Monni kaarsi esteen ohi ekalla, josta ajatuksissani palkkasin, ja niin meinasi käydä toisellakin kerralla. Korjasin sitten esteen yli. Tässäkin pitää ihan selkeästi liike pilkkoa, koska Monni tietää että pitää hypätä yli ja noutaa, mutta palautus tässäkin noudossa tapahtuu ravissa, eli pitää tehdä pelkkiä palautuksia ja palkata lelulla.

Tunnarissa jatkettiin kasalla. Ensin tehtiin helppo tunnari jossa oma oli ihan kasan takana. En päästänyt Monnia etenemään ennen kuin se oli mielestäni oikeassa vireessä. Otettiin toinen jossa oma oli ihan edessä, senkin se haki hyvin, mutta mielestäni se oli kyllä aika silmähakua. Tehtiin vielä kolmas jossa laitoin namia kasan eteen, eli ensin sai syödä namia ja sitten hakea oman. Monni oli tosi taitava, ja nyt se käytti hyvin nenää. Lopetettiin treenit siihen.

Mä olen taas niin iloinen kun asiat alkaa mennä eteenpäin.

Otsikko on tarkoitettu muistutuksena itselleni että aina ei tarvitse kantapään kautta jankata. Eilen oli tehistreenit tihkuisessa säässä. Ajattelin ottaa seuraamista, paikkamakuuta ja tunnaria, mutta vaihdoin seuraamisen kehääntuloihin, koska se on tällä hetkellä tärkeä osa-alue. Paikkamakuu sujui hyvin, minusta tuntuu että Monni makaa paremmin mitä enemmän hälinää on ympärillä. :D Se oli ihan ok asennossa, mutta ei yhtään tärissyt, mitä se yleensä paikkamakuussa tekee vähän epävarmana.

Otettiin myös tunnaria. Ensimmäiset tuonnit sujui hyvin, sitten sen vire taas nousi ja se toi mitä tahansa. Lopetettiin onnistuneeseen tuontiin.

Monni oli todella kiva kehääntuloissa. Seurasi hyvin vapaana sivulla ja tuli nätisti perusasentoon seuraamiseen. Ensimmäisellä kerralla tehtiin niin että menin aloituspaikalle, tehtiin alkulöpinät, ja sanoin valmis. Heti tästä tuli palkka. Seuraavalla kerralla mentiin seuraamista ihan pari askelta, ja siitä tuli palkka, ja sitten vielä uudestaan niin että tehtiin jo lyhyt seuraamispätkä. Monni sai aina ensin sosiaalista palkkaa ja kehän ulkopuolella namia. Minusta se oli todella valpas, eli hyvät treenit meille.

Tehtiin vielä lopuksi tunnaria, edelleen kasalla. Ensin niin että kapula oli takana. Monni oli ekalla kerralla hyvässä vireessä, ja toi oikean. Siirrettiin kapula eteen, mutta lähetin sen liian korkeassa vireessä, minkä takia se haku taas minkä tahansa. Pyysin sen takaisin, ja rauhoitin sitä ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa se toi oikean. Tässä siis on ihan selkeästi kyse vireongelmasta. Ekalla kerralla se jaksaa tehdä töitä, mutta sitten sillä nousee vire liian korkeaksi, jolloin se tuo mitä tahansa. Joten muistutus itselleni, älä lähetä koiraa "omalle" jos se on liian korkeassa vireessä.

Jeah! Voiko parempaa olla ma, ti ke treeeniii!!!

Maanantaina oli tehistreenit Ojangossa. Lauantaina mahtavasti nollattua liikkeestä seisomisen ja noudon, päätin että näit treenataan. Mulla oli parina Hanne joka toimi meillä liikkurina ja häiriötekijänä. Ensin tehtiin ruutua. Monni näki kivasti ruudun ja lähti ihan hyvin. Toistettiin pari kertaa. Sitten otettiin naksuttimella noutoa. Tehtin niin että oli kartioita, leluja ja noutokapuloita. Monni sai noutaa mitä tahansa minulle. Ja taas kerran nouto sujui hyvin. Monni toi kaikki kolmea kapulaa, välittämättä häiriöistä. Hanne käveli, rapsutteli maata ym. ja Monni keskittyi noutamiseen. Hienoa, mutta mistä ne kokeiden lahnanoudot sitten johtuu?
Otettiin vielä liikkeestä seisomisen niin, että palkkasin taaksepäin pallolla. Stopit oli hyviä, kunnes tuli liikkuri mukaan, silloin Monni meni ensin maahan, sitten seuraavalla yrittmämällä se istuutui. En viitsinyt enempää epäonnistumisia ottaa, niin avustin stopit taas pallolla. Ja taas meni hyvin. :) Otettiin lopuksi vielä ruutu lempilelulla, ja ai että kun oli hyvä. Monni alkaa kyllä hyvin nyt ymmärtämään sen ruudun. Vielä kun siihen saisi vauhtia, mutta kai se sitten tulee vahvistamisen myötä.

Tiistaina treentatti Tiinan ja Katrin kanssa urheilupuistossa. Rakennettiin Tiinalle VOI-kehä ja sitten kaikki tekivät omalla vuorollaan. Monni otti ensin tunnarii. Tehtiin tunnari kasalla jossa oli erillään oma kapula. Monni toi ensimmäisellä kerralla väärän, mutta kun se taas ymmärsi mistä olikaan kyse. Toi se oikean. Sillä on kuitenkin joku ongelma että oma pitäisi viedä liikkurille (onhan liikkuri sen sinne laittanut). Olin ihan tyytyväinen suoritukseen, vaikka se menikin silmäpelillä. Nyt taas vaikeutetaan tunnaria enemmän, eli kasaa voidaan pikkuhiljaa levitellä ja oma laittaa sinne kasan keskelle. Otin myös Sandyn kanssa vähän seuraamista, ja liikkestä maahanmenoa. Se maahanmeno on niiiin vaikee Sandylle. Monnille otin lisäksi noutoo, ja liikkeestä seisomista, jotka molemmat meni ihan hyvin. Tiinalle ohjasin VOi-luokan läpi. Villi on niiiin ihana :) Teki hyvin töitä, ja ei tullut nollattua kuin ruudun. Hienosti kuitenkin Tiina vaati siltä oikean paikan, sillä kyllä se vaikutti tietävän mitä sen pitäisi tehdä.

Eilen oltiin Monnin kanssa Riitalla, ja oli oman ongelman ratkomista. Halusin ideoita miten liikkeiden välit saataisiin kuntoon. Siinä meillä on vielä paljon työnsarkaa, vaikka Riitta sanoi että ihan hyvin Monni vastaa kehuihini. Riitta ehdotti että opetan Monnille että kehuminen on kivaa (sekin pitää koiralle opettaa) ;)

Eli aloitetaan kotona siitä että keittiössä on nameja pöydällä. Kehun Monnia tosi paljon, ja heti kun se näyttää eniten iloiselta ja vastaanottavaiselta niin tulee palkka. Näitä toistellaan jonkun aikaa. Sitten siirrytään perusasentoon (liikkeen loppuun) ja tehdään sama siinä eli kehutaan, ja kun Monni on vastaanottavaisimmillaan saa se palkkaa. Sitten siirretään palkkaus liikkeiden väliin, ja jatketaan siitä niin että saadaan monta liikettä ketjutettua.

Kun odotimme omaa vuoroamme teimme hyppynoutoa puukapulalla, vierasta metallinoutoa ja ruutua. Monni teki tosi hienosti töitä. Se oli ehkä yleisesti vähän lahna, mutta teki kuitenkin hyvin.

Nyt on sitten 4 päivän tauko kun lähden reissuun. Reissun aikana pitää suunnitella taas treenejä. 26.5. on koe, ja edelleen tähtään VOIVOI-luokkaan 16.9. HSKH:n omiin kokeisiin. Nyt kun taas näkyy edistymistä on kiva treenaa :)

Pieni toivonvalo pilkahtaa kaukaisuudessa. Eilen tehsitreeneissä edistyttiin tunnarissa wippii. Viikonloppuna tehtiin tunnaria niin että laitettiin kasa keskelle ruohikkoa. Teemu vei aina yhden oman kapulan jonnekin sinne lähelle. Ensin se oli 2m vähän vasemmalla taaenpana, sitten sama oikealla. Sitten metrin päässä vhän vasemmalle, ja sitten oikealle. Sitten ihan kasan takana 50 cm päässä, ja lopuksi ihan kasan takana. Tämän jälkeen tehtiin vielä yksi jossa kasaa oli vähän levitetty ja kapula siinä takana. Joka kerralla Monni toi oikean!!

Eilen Hanne oli parini ja tehtiin samalla lailla, mutta nyt aloitettiin metristä molempiin suuntiin. Sitten ihan kasan takana 50 cm. Sitten ihan kasassa kiinni, ja lopuksi niin että kasa oli vähän levitelty. Ja taas Monni toi joka kerta oikean. Se jopa käytti nenäänsä tosi hyvin. Pitäisikö kuitenkin sanoa että Monni valitsi oikein. Koska kun se on ne nostanut se tulee vähän matkaa ja alkaa sitten jyrismään tunnaria. Muahan se ei vielä tässä vaiheessa haittaa yhtään, koska nyt haetaan vain onnistuneita suorituksia. Olen aina merkinnyt sen oikean kapulan naksuttimella. Pikku hiljaa vähennän myös naksutusta, että Monni ei luule että jos se nostaa ja naksutus ei kuulu niin kapula on väärä. Lisäksi pitää alkaa olla hiljaa, ja antaa sen tuoda se kapula, ettei se mene epävarmaksi sitten myöhemmin. Kuitenkin olen tooosi tyytyväinen että ollaan nyt päästy vähän eteenpäin tässä asiassa.

Nouto takkuilee edelleen. Aivan kauheata kuraa! Tiedän että Monni osaa, mutta nyt sillä ei vaan ole yhtään motivaatiota noutaa tasamaalla. Hanne ehdotti että jätetään pois liike ja vaan leikitään sillä kapulalla. Monni ei oikein tahtonut sillä leikkiä, mutta muutin leikkiä niin että noudosta pääsi patukalle, ja siitä Monni tykkäsi. Nyt vain pari toistoa monta kertaa päivässä, niin katsotaan että edistyykö yhtään.

Lopuksi tehtiin vielä seuraamisen aloituksia. Huomasin tässä yhtenä päivänä että Monni on tosi hyvällä asenteella seuraamisessa jos sen palkkaa pallolla. Tehtiin siis lyhyempiä ja pitempiä seuraamisia jotta sain seuraamisessa hyvät lähtöpalkat, ja hyvästä seuraamisesta tuli myös palkka.

Hanne teki tosi hyvän treenin, eli 4 liikkettä jossa joka välissä pieni palkka ja sarja jatkuu. En ole sellaisia itse muistanut vähän aikaan tehdä. Joten ajattelin että loppukuusta tekisin sitten sellaisen. Tulee palkkaa, mutta kuitenkin jatkumoa.

Tänään on suunnitelmissa ottaa väh. 2 noutotreeniä. Luultavasti lenkin yhteydessä. Pari toistoa, ja lenkki jatkuu, pari toistoa jne. Toivotaan että saadaan siihen fiilistä. :)

Koulutusohjaajakurssin kaksi viikonloppua ovat nyt ohi. Tuli kyllä taas ihan hirveästi opittua. Paras päivä oli kyllä tämä viimeinen kun ohjattiin jo kilpailevia koirakoita. On mukavaa analysoida muiden tekemisiä, pitäisi sitä itsellänsä myös harrastaa.

Moni asia oli taas sellainen että onko nyt sitä opetellut vähän vaikeasti itse? Kun yrittää varmistaa että ei mene väärin, niin tekee ehkä asioita liian hankalaksi koiralle? Parhaat esimerkit on kyllä tunnari ja ohjattu.

Tunnarissa ollaan itse aloitettu etsimällä yhtä kapulaa ilman kasaa. Oppiiko koira tällöin etsimään omaa, vaiko ensimmäistä vastaantulevaa? Jos olisi heti vieressä kasa tunnareita, ja oma laitettaisiin vaikka 3 m päähän, niin loput kapulat on rekvisiittaa, mutta oppiiko koira silloin hakemaan omaa muiden joukosta. Ohjasimme yhtä rotikkaa tällä kasa vieressä tyylillä ja kuuden toiston jälkeen, sillä melkein oli valmis tunnari. Kun taas bc, joka oli opetettu etsimään sitä yhtä ainoaa, ei saanut onnistumisia 8 toiston jälkeen, koska se etsi sitä ensimmäistä kapulaa. Monnin kanssa meillä on vielä tunnari puolessa välissä, että katsotaan nyt tämä tötsätyyli loppuun. :)

Sitten ohjattu. Me ollaan aloitettu se Monnin kanssa suunnilla, ja namikipoilla, yrittämättä edes ensin noutokapuloilla. Meillä oli siellä koira jolla oli nouto kunnossa, mutta ei ollut tehnyt ohjattua ikinä. Molemmin puolin koiraa laitettiin noutokapulat, ja ohjaaja näytti ensin selkeätä käsimerkkiä vasemmalle, sitten sanoi nouda ja koira nouti oikean. Sama tapahtui seuraavalla kerralla oikealle. Eli tässäkin, tehdäänkö ohjatusta vaikeaa kun ensin hinkataan suuntia ja sitten vasta kapulalla, koittamalla ensin sujuisiko kapulalla?

Toinen asia mitä huomioitiin että jos ohjaajalla ja koiralla on jokin ongelma, niin se ongelma ei ole aina siinä missä luullaan. Tämä samainen rotikka oli tehnyt jonkun verran ruutua, se tiesi ruudun, mutta oli laiska lähtemään. Ajatus oli ensin se että palkka ruudussa ei ole tarpeeksi hyvä, mutta ongelma olikin että se ei lähtenyt ykkösellä. Eli sillä oli sama ongelma myös luoksetulossa. Mutta oliko ongelma sitten lähdöissä, vaiko koiran selässä? Se oli nimittäin aika vanha, ja takajalat kaartuivat oudosti kun se käveli, eli jospa sillä sittenkin oli kipuja.

Samaa huomattiin nahkacolliella ruutuun lähetettäessä, se kilju kuin kana näyttöruutuun mentäessä. Ensimmäinen ajatus oli että se oli niin innoissaan, syyksi kuitenkin osoittautui ohjaaja joka ei osannut itse rentoutua, ja koira otti ohjaajasta paineita. Eli kun ohjaaja rentoutui, koiran huuto lakkasi, ja se teki hiljaisen näyttöruudun. Samainen collietäti ihmetteli miksi koira noudossa ei tullut ihan kiinni eteen istumaan. Koira palkattiin pelkästään repimisleikeillä, eli ohjaajasta poispäin suuntautuneilla leikeillä. Koira sai myös aina patukan, eikä ikinä joutunut sitä luovuttamaan. Näin ollen sillä oli aina suunta, pois ohjaajan luota.

Ongelmat ja ratkaisut eivät ole aina näin suoraviivaisia, eivätkä varmaan nämäkään ongelmat.

Ei siis pidä pelätä tehdä virheitä, mutta virhettä ei saa toistaa. Joo, eli siis oli opettavainen reissu. Kuitenkin tässä täytyy huomioida koira yksilönä. Ohjatussa esim käytettiin kultsua, jota käytettiin metsässä. Mitä jos oltaisiinkin käytetty sitä russelia, olisiko tulos ollut sama?

Viime viikon torstaina kaaduin pahasti kyljelleni. Taitaa minusta tulla mummo kun en pystyssä pysy. Tärähdys oli niin kova että särki kylkeä ja kättä vielä perjantaina. Tämän takia päätin jättää perjantai treenit väliin omalta osalta, ja kävin kipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien voimin vetämässä viimeistä toko alkeiskurssi kertaa. On ihana nähdä ihan lyhyessä ajassakin miten koirakot kehittyy.

Lauantaina oli Hakkilan hallilla treenit. Otettiin Monnin kanssa ruutua ja luoksaria. Ruutu meni ihan hyvin, mutta Monni ei kyllä tajua sitä sivulta siirtymistä keskelle ruutua. Onneksi tässä on aikaa sitä opiskella. Anne oli meillä luoksetulossa liikkurina. Monni teki todella hyvän VOI-luoksarin. Hienot näpäkät pysähdykset. Anne kuitenkin huomautti että Monnilta täytyy ktikeä tuo vinkuminen. Täytyy myöntää että en ole sitä ollenkaan ajatellut ongelmana. Se on tullut hiljaa takavasemmalta hiipien, enkä ole siitä välittänyt. MUTTA nyt aloitettiin hiljaiset treenit. Ainoa missä enää saa vinkua ja haukkua on ruututreeni, koska se on niin pahasti kesken etten viitsi sitä torua ollenkaan vielä. Anne kertoi minulle minkälaista korjausliikettä kannattaa tehdä; eli koira siuvlle jos hiljaa saa palkan, koira maahan jos hiljaa saa palkan, jos ei niin torutaan. Askel poispäin koirasta ja heti palkka jos on hiljaa. Jos vinkuu niin aloitetaan alusta. Hyvin se Monni reagoi siihen "tyst" sanaa, ja olikin ihan hiljaa. Nyt pitää kaikesta äänestä siis huomauttaa.

Eilen oli tehistreenit, ohjaajina Sannat. Jokaisella oli 10 min. aikaa ja otin ongelmaksi tunnari. Monni on hyvä etsimään sitä yhtä kapulaa. Kotona voidaan treenata jopa kasan kanssa, mutta hallissa se ei pysty keskittymään nenän käyttöön. Monni hakee hallissa sen oman jos se on yksinään piilotettu, mutta jos on kasa jossain kentällä niin se ottaa ensimmäisen, eli se tekee terrierimäisen päätöksen. Sannat ehdottivat että suoritetaan "eläinkoe". Otettiin matalat kartiot, ja sinne alle piilotettiin hajustamattomia kapuloita. Oma vietiin hajustamattomien taakse. Sitten Monni sai lähteä hakemaan. Ensin näytti siltä ettei Monnilla ollut hajuakaan mitä oltiin tekemässä, siinä se pöyri ja haisteli maata. Kun se tuli uudestaan mun luokse käsin uudestaan hakemaa omaa, ja ihan kuin lamppu olisi syttynyt. Monni kävi nuuskuttamassa matalia kartioita, ja sitten lähti noutamaan omaa. Naksautin hetken sen jälkeen kun se oli nostanut oman, etten minä anna sille merkkiä siitä mikä on oikein.
Tehtiin sama vielä uudestaan, mutta oma kapula oli lähempänä kartioita. Taas teki saman, kävi nuuskuttaa katioiden alla olevia kapuloita mutta lähti noutamaan omaa, ja haki siis oikean. Hyvä Monni!!
Tätä harjoittelua jatketaan, ja toivotaan että se tajuaa tämän homman myös vieraassa hallissa. Minusta tämä eläinkoe on hyväksytty!!! :)

Jo tässä ollaan jo sunnuntai-illassa, ja jännitetään kuka pääsee toiselle kierrokselle Niinistön kanssa. Haavisto vai Väyrynen? Koirat ovat jo klo 19 asti olleet unten mailla, niin rankka oli tämä päivä..

Perjantaina oli tokoa Vuokkoset Areenalla. Otettiin seuraamista, noutoa sekä liikkeestä seisomista.

Seuraamisen tavoitteena oli hyvä lähdöt, ja aktiivinen seuraaminen. Palkka ei tullutkaan multa, vaan kiposta. Carita liikkuroi, ja tiputti Monnille lihapullaa kippoon. Kun seuraaminen oli hyvää naksutin ja Monni pääsi kipolle. Ensin Monni ei tahtonut lähteä kipon luota, mutta sitten se tuli iloisesti seuraamaan, kun se tajusi että siitähän se palkka tulee. Nouto ei sujunut niinkään hyvin. Hetsauslähdöillä Monni lähti ihan hyvin noutamaan. Palkkasin kun Monni toi laukassa takaisin kapulaa. Liikkeestä seisomisessa tehtiin vain varmuustreenejä. Ensin ihan namisyötöllä kädestä. Sitten Caritan ehdotuksesta otettiin vielä niin että palkka lens taakse pysäytyksissä, ja kutsuin aina seuraamaan kun oli naminsa syönyt. Tämä toimi hyvin.

Lauantaina oli Hakkilan hallissa vapaavuoro. Monnille otettiin tunnaria, luoksetulon stoppeja ja liikkeestä seisomista. Tunnari meni kyllä ihan plörinäksi. Monni ei ollut oikeassa moodissa. Hajustamattomat kapulat oli kasassa ja oma siinä vieressä. Se ei kyllä yhtään käyttänyt nenää, ja jos "oma" oli liian lähellä kasaa, toi se väärän. Luoksetulon stopit tein niin että Monni kiersi kartiota. Monni on niin sisäistänyt tuon "merkin" että se tahtoi jäädä sinne merkin taakse seisomaan. Parin kiertotoison jälkeen se tuli ihan hyvin. Otin stoppeja vain harvakseltaan, se kun ennakoi aika pajasti. Otettiin vielä kokeenomainen, ja se meni tooosi hyvin. Napakat ja nopeat stopit. JES! Liikkeestä seisomisessa ei taaskaan moitittavaa. Pitkät ja lyhyet seuraamiset ja stopit tosi hyviä. Ainiin istuminen (2min) ja paikkamakuu (4 min) oli ihan mahtavia!!! Se kesäkuuri oli ihan 100% onnistunut. Monni istuu ja makaa aina vaan paikoillaan!!!

Tänään oli sitten riehupäivä. Lähdettiin vaaliuurnilta suoraan Sotungin pelloille laskemaan stigalla. Monnin ja Sandyn seurana oli siskon koira Töpis, Sämpän pentu (eli jo 6 wee vanha). Kolmikko juoksee siis ylös alas mäkeä niin monta kertaa kun itse jaksaa laskea. Jos sunnuntaina kävelee jossain päin Sotunkia on se meidän koirien haukunta joka kuuluu, ja se siis kuuluu kauas kylään :D Varmaan naapurit on iloisia kun on lunta ja sunnuntai. Kyllä siinä varmaan päälle 20 laskua oli, kun meitä oli tällä kertaa kolme laskijaa, ja kaikki menee vähän eri aikoja. Päätin vielä kävellä kotiin jäähdyttelyksi.

Viikon paras palkinto on kuitenkin tämä sunnuntai-ilta kun koirat makaa matolla telkkarin edessä, välillä maiskuttaen suullaan tyytyväisyyttään. :)