Jotkut ehkä manailee tätä sadetta, mutta minä olin innoissani kun pääsin treenaamaan sateeseen. Me ei olla Koodin kanssa kuin pari kertaa sadetreenattu, mutta ei se kyllä säästä välittänyt pätkääkään.

Tehtiin kuitenkin lyhyempi setti kuin tavallista, sillä kaikki mun toko-kamat oli autossa, ja auto oli matkustanut Ojankoon.

Sivulletuloja: Haluan näihin liikkeiden aloituksiin todella panostaa, ja nyt me tehdään perusasentoja tarjonnan avulla. Lelu on ehkä liian kiihdyttävä tässä sillä Koodi teki pari kertaa niin että tuli sivulle mutta ei laskenut kokonaan peppua maahan. Mä kuitenkin tällä kertaa huomasin sen, eli siitä ei tullut palkkaa.

Maahan - perusasento: Koodi teki näyttökokeessa istumisen väärin, eli nosti peppua alleen, eikä käyttänyt etutassujaan. Nyt kun treenattiin niin se taas teki oikein, eli käytti etutassujaan. Pitää ihan selkeästi treenata tätä palkkaamattomuustreeneissä. Toinen asia on se ennakointi, mitä ei tänään näkynyt.

Liikkeestä seisominen: Ensin peruutin ja Koodi tuli mukaan, sitten otin seisomisia seuraamisen kautta. Se teki aina oikein. Hyvä K! Tehtiin vielä kieppien kautta, ja siinä K kuumui vähän ja halusi tehdä maahanmenoja. Kyllä se sitten parin mokan jälkeen teki taas oikein hyvää seisomista.

Kiertoja: Koodi rakastaa kiertämistä ja se on alkanut hahmottaa mitä toivon sen kiertävän. Tein sekä suorapalkalle, että perusasentoihin tuloja. Tässä se kyllä vähän kuumui, mutta tykkään että sillä on vauhtia sillä nyt aletaan myös stoppeja treenaamaan.

Tunnari: Minä taisin edetä Koodin kanssa liian nopeasti tunnarin kanssa, sillä se meni huonoon suuntaan, ja aloitin taas ihan vain oman piilottelua. Koodi jää sen jälkeen kun on sen lähettänyt tuijottamaan minua, ja haluan että se alkaa heti työskentelemään. Joten katsotaan nyt mitä tähän keksin.

Hakunilan Urheilupuisto oli ihan autio, joten koirat sai kirmailla ihan miten tahansa treenien jälkeen. Koodi juoksikin aika pitkiä pätkiä ja taisi vähän nollata päätään. Nyt kun on viileämmät säät niin se jaksaa paljon paremmin treenata ja eilen se oli mielestäni jo vähän hulluuden rajoilla. Mä tykkään! Se on niin intensiivinen, haluaa tehdä ja leikkiä.

Kotimatkalla tein sille vielä ensimmäisen peltojäljen. Se oli niin kierroksilla ettei ensin tahtonut keskittyä. Kun se vihdoin keskittyi se oli ihan etevä ja löysi hyvin jälkeni. Koodi tykkää käyttää nenäänsä paljon, niin uskon että siitä voi tulla ihan hyvä jäljestäjä, (sehän on vain siitä kiinni että jaksaisin tehdä sitä jälkeä sille). Siinäkin saan katso peiliin ;)

Koska sunnuntai oli sen verran raskas koko köörille, tehtiin vain K:n kanssa maanataina lyhyet kapulanpito treenit. Tai voiko niitä pidoksi sanoa, kun se ei kapulaa ymmärrä nostaa? Vauhtinoutuja se tekee todella hienosti, mutta jos sen kapulan laittaa sen eteen niin sen silmissä heijastuu kysymysmerkki.

Monni pääsi demokoiraksi maanantaina, ja pätevä olikin. Tehtiin seuraamisen sivuaskelia ja tauoilla pakittamista ja kaukoja. Monni sai myös temppuilla tasapainotyynyllä. Sitten opetin myös miten koira luopuu namista, mikä on tietenkin aika vaikeata. Monni oli jopa niin kiva, että se toimi kun seurattiin namikipon ohi, vaikka vähän pelkäsin että maybe joudun sitä komentamaan.

Tiistaina olikin sitten ilta taas täynnä menoa. T makasi illan kotona migreenissä, ja minä menin töiden jälkeen ratsastamaan. Kotiin päästessäni sisällä odotteli 3 energistä koiraa. Eli kamppeet taas päälle ja ulos kävelylle. Tämän jälkeen oli vielä Team B:n treenit Vuokkosilla.

Koodin treenit

Monnin treenit

Eilen oli tehsitreenit. Olin päättänyt ottaa tunnaria, maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä sekä luoksetulo. Ne tehtäisiin niin kuin AVO-luokassa, jotta näen miten Monnin seisominen edistyy. Mulla oli parina Mirjami, joka antoi kyllä mahtavia vinkkejä, kiitos siitä. :)

Aloitettiin tunnarilla, eläinkoe-muodolla. Eli oma kapula matalien tötsien takana, ja matalissa tötsissä muun hajuset kapulat. Monni kävi aina hakemassa sen oman. Eli ei välittänyt tötsien alla olevista tunnareista. Otettiin 3, 2 ja metrin etäisyydellä tötsistä. Se riitti tällä kertaa. Nyt tehdään tämä Sannojen eläinkoe hitaalla tahdilla. Mutta hyvin siis "noutaa" omaa. Ensi kerralla aloitetaan metrin etäisyydellä, ja sitten sinne tötsien väliin jonnekin se oma tunnarikapula.

Sitten otettiin maahan - luoksari - seiso. Seuraamisesta maahanmeno meni hyvin. Pakko oli katsoa taaksepäin kun mielestäni asento jäi puolitiehen, mutta Monni makasi ihan ok asennossa. Luoksetulossa se oli ihan hämillään. Ensin kun pyysin sitä jäämään se lähti mukaan, pyh pyh ja takaisin istumaan. Toisella kerralla ei halunnut lähteä luokse, vaan jäi siihen odottamaan "saako oikeaasti lähteä"-fiiliksellä. Kun se vihdoin lähti tulemaan istuutui se seis-käskystä. Voi auta armias!! Jos AVO:ssa meillä on tällaisia ongelmia vielä, niin ihan hyvä että ei olla kokeisiin päästy. Seuraamisesta seisomisessa se istuutui jälleen. Korjasin nostamalla sen ylös. Mirjamin kanssa puhuttiin korjaamisesta ja tästä liikkeestä yleensä. Puhuttiin juuri siitä pysähtymisestä, onko millainen äänensävy ja korjaanko aina asentoa. Itse hän ihan kuiskaa seis-käskyn jolloin koira pysähtyy. Olen itseasiassa huomannut ihan saman että ihan hiljaisella äänellä kun käskyn sanoo niin Monni pysähtyy. Olen itsekin meittinyt että auttaako tällainen korjailu, kun olen tällaisen ehdotuksen saanut? Mutta oma fiilis on aina ollut että korjailu ei kovin hyvin auta, vaan liikkeen uusiminen, ja Mirjamin kanssa keskustelu vain vahvisti tämän tunteen. Eli tässäkin pitäisi luottaa itseensä ja omaan fiilikseensä koirasta. Mirjamillakin kun on rajaräyhä (ihana Ruu) niin ymmärtää näiden putkiaivojen sielunmaailman. Myöhemmin illalla kun prosessoin vielä tätä kokonaisuutta, tajusin että olin Monnille sanonut että nyt tulee seisominen, vaikka sitä mun EI pitänyt tehdä. Ilmeisesti itsekin on ehdollistunut tiettyihin kaavoihin...

Sitten Mirjamin ehdotuksesta otettiin vielä noutoa. Hänellä oli ehdotusta siihen että Monni saataisiin noutamaan tämä tylsä kuollut esine. Siinä oli ihan ideaa että jos heittä noutokapulan ja heti pistää Monnin noutamaan, niin varmasti lähtee ihan saalisvietillä hakemaan. Mutta jos heittää kapulan ja odottaa hetken lähtö on epävarmempi koska esine on "kuollut". Eli opetetaan sille mitä siltä halutaan: nosta kapula. Jätin Monnin istumaan ilman perusasento-käskyä, vaan pelkällä käden näytöllä. Sitten vein kapulan metrin päähän, ja vähän taputin sitä ja kysyin "mikä se on". Sitten siirryin Monnin viereen ja pyysin noutamaan. Heti kun se nosti kapulan niin kauheet bileet, jiihaaa. Monni sai pitää kapulan ja nauttia siitä. Tehtiin tämä 3-4 kertaa hyvin tuloksin. Aina lähti ekalla hakemaan ja aina oli bileet kun nosti kapulaa. Monnin pienet vinkunat kertoi siitä, että tämä oli kiihdyttävää, mutta annettiin sen nyt piippailla. Siihen keskitytään myöhemmin.

Tähän loppuun tulee aina ylistyssanat tehisryhmälle, mutta en voi sille mitään että tämä ryhmä on niin mahtava!! Aina treeneistä lähdettäessa on tuhat kertaa viisammpi ja ajatuksia täynnä.