Toissa viikonloppu vietettiin HSKH:n tokoleirillä Koodin kanssa. Osallistuminen tänä vuonna oli epävarmaa, sillä mä ilmoittauduin niin myöhään että meinasi jäädä paikka saamatta. Onneksi sitten meille vapautui paikka :) Lähdimme Mirjamin ja Kengun kanssa reissuun perjantaina töiden jälkeen sillä perjantaina jo leiri aloitettiin Oilin luennolla.

Kouluttajina kisaaville oli siis Oili ja Katja. Katja oli minulle uusi kouluttajatuttavuus, mutta saatiin molemmilta erittäin hyviä vinkkejä meidän tekemiseen. Joskus on todella hankala miettiä näitä aiheita kouluttajille kun kaikki liikkeet on vielä niin levällää. Oli pari asiaa mitä tottakai halusin käydä läpi, metsku ja tunnari ja ohjattu. Mutta tiesin että pitäisi olla vähän enemmän taskussa aiheita käydä läpi. Seuraaminen olisi myös ollut hyvä aiha, mutta kun se on ns. tauolla. Koska Koodilla on mielestäni hyvä seuraaminen, niin en halua että se alkaa edistämään tms tämän väliaikaisen masuni takia, joten ollaan jätetty seuraaminen aika kokonaan pois. Tehdään toki sivuaskelia ja peruutusta sekä ihan vain lyhyitä pätkiä muistuttamaan että sellainen liike on olemassa, mutta aika vähän sitä olen ottanut.

Oilin luento oli taas mielenkiintoinen, ja enemmänkin tällä kertaa sellaista muistuttamista itsellen. Sillä olen jo pari kertaa kuullut Oilin luennon, mutta aina tulee kuitenkin sellaisia ahaa-elämyksiä :D

Lauantaina meillä oli ensin treenit Katjan kanssa.
Otin ohjattua ja metallia sekä ruudun seuraamista.

Ohjatussa oli selkeä kysymys. Eli miten opettaa koiralle että keskimmäiseen kapulaan ei saa mennä? Ohje olikin todella selkeä, ja ensin oikealle Koodi teki hyvin ja oikein. Mutta kun kerran se vilkaisi keskikapulaa kun olin lähettämässä sitä vasemmalle niin sitten se valitsi väärin. Onneksi saatiin se korjattua, ja kyllä se sitten toisella kertaa meni jo vasemmalle kapulalle, kunhan ensin kävi sitä näyttämässä. Mutta tätä ohjetta seuraillen nyt vahvistetaan että mikä kapula oikeasti pitää hakea.

Saatiin myös hyvä ohje tähän jatkoa varten, eli kun tämä alkaa olemaan hyvä treeni, niin miten jatketaan.

Metallissa taas kerroin meidän haastetreenistä missä savu nousi korvista, ja kerroin että olin sitten teipannut kapulan, ja nyt siinä on enää se yksi kierros teippiä. Nyt pitää Koodi auttaa tässä noudossa kun haasteena on pa-tulo. Eli jos tehdään vaudilla niin sanon "sidan" että se osaa hakeutua oikeaan paikkaan. Pitää myös tehdä lähitreenejä missä se tulee ripeästi sivulle. Mietin että ottaisiko sen jakkaran apuun myös, eli pyörimistä jakkaralla metalli suussa? Koska silllä laillahan sille se perusasento on opetettu. Täytynee käydä varastolla.

Vielä ruudun seuraamiseen tuloja. Koodi haluaa vähän siinä vauhdissa tulla mun eteen, eikä siis heti hakeudu sivulle joten tehtiin sille vähän källejä että pitää olla skarpimpi. Yksi oli sellainen että kun sen huutaa seuraamaan niin kun kuulee että se on ihan takana tekee äkkipysähdyksen. Ekan se mokasi, tokalla se yritti tosi hyvin ja tuli hyvin perusasentoon istumaan. Sitten tehtiin myös sellaisia missä lähdin juoksemaan kun se oli ihan vieressä, eli taas vaadittiin siltä skarppaamista. Nami-imutuksia pitää myös tehdä.

Oli tosi hyvä treenit Katjan kanssa ja saatiin monta hyvää ohjetta eri pikku juttuihin.

Oilin kanssa katsottiin tunnaria. Kerroin miten ensin se treeni missä se oli hihnassa oli sujunut ihan ok, mutta se ei kuitenkaan mielestäni tehnyt niin hyvää työtä kun olisin halunnut. Pohdintojen jälkeen tein tunnarista sellaisen version että ensin on 2 kapulaa, oma ja hajustamaton, ja sitten niitä aina lisätään yksitellen enemmän. Toistoja tehdään joku 4-5 per treeni, eli aina tulisi vähintään se 5-6 hajustamatonta treenissä. Tässä on onnistumis% ollut 100 ja Koodi on työskennellyt hyvin kapuloilla.  Näytin sitten Oilille että miten ollaan nyt tehty, ja hänen mielestään tämä näytti hyvälle. Saatiin myös tähän pari variaatiota miten voidaan tehdä tunnaria niin, että Koodi ei paineistu. Eli ilmeisesti olen ihan hyvää pohdintaa Koodin kanssa tehnyt asian suhteen.

Sunnuntaina oli Katjan koulutus jossa tehtiin kaukoja.
Koodilla on vähän eri tekniikka kun suurimmalla osalla, koska se tekee vaihdot hypyillä. Eli ohjeet mitä muut sai siitä että kun koira nousee ylös niin vähän hipaistaan etutassuja, ei ihan sovellu meidän tekniikalle. Saatiin hyvä ohjeet kaukojen eteenpäin viemiseen, ja niitä ollaankin treenattu ahkerasti. Tarvitaan miljoona toistoa vielä ennen kuin ne on hyvät.


Leiri oli kokonaisuudessaan ihan mahtava!! Kiitos siis Katjalle ja Oilille sekä leiritoimikunnalle. Myös kämppiksille Mirjamille ja Kengulle kiitokset. Helppoa yhdessäeloa näiden kahden pusuhirviön kanssa. (Tai en siis tiedä Mirjamista kun se päästi Koodin sänkyynsä ja Koodille tuli uusi lempinimi: Mato Matonen, kun eihän se pysy paikoillaa, heheee)

Eilen oli tehistreenit. Oli kolmen kimpat ja minulla Marko ja Kati samassa kimpassa.

Koodin kanssa en ehtinyt hirveän pitkälle lämpälle, ja myös nuo käärmeet pelottaa mua Ojangossa aivan valtavasti tänä vuonna kun maa tärisee kaikista räjäytyksistä kehä 3:n vieressä. En uskalla näillä ensimmäisillä superlämpimillä säillä päästää Koo irti kun se juoksee kuin päätön kana.

Koodi oli treeneissäkin aika tikissä, eli huomasi että oli aika paljon energiaa. Ensin leikittiin jäävien erottelua. Sitten otettiin seuraamisen perusasentoja liikkuroituna. Ajatuksena että ensin auta sivulle-käskyllä ja sitten tehdään sellaisia keskellä missä en auta (käynnissä ja juoksussa) ja lopussa taas autan. Ne missä autoin sujui tosi hyvin, mutta ensimmäiset missä en auttanut tuli stiplu. Kun otettiin juoksussa niin autoin pari ekaa kertaa mutta sitten olin hiljaa ja Koodi skarppasi tosi hyvin. Hieno K. Otettiin vielä loppuun normaalissa käynnissä sivulle-käskyllä.

Sitten tehtiin kaukoja 10 askeleen päässeä. Ensin tehtiin vain ekaan käskyyn reagointia ja siitä pääsi lelulle, mutta huomasin 3 toiston jälkeen että nyt alkaa kuuppa kiehumaan, joten vaihdoin namiin. Koodi teki hyvät vaihdot, tekniikka oli ihan ok suurimmaksi osaksi. Sitten tehtiin vielä kokeenomaisella aloituksella koko liike, ja K oli kyllä hieno. Kunhan se ei ala ennakoimaan liikkeitä. Note to myself: Pitää myös tehdä enemmän treenejä pitkällä odotusvälilllä.

Lopuksi vielä ohjattua. Koodi haki molemmat kapulat tosi hyvin ja vauhdilla. Tehtiin sitten vielä kapulan nostoja kartiohäiriöllä missä taas ensimmäisen kerran Koodi oli vähän häiriintynyt kartioista, mutta skarppasi sitten ja teki hyvää työtä loppua kohden.

Lopuksi tehtiin vielä paikkikset. Toivoin kehääntuloa ja odottelua, että pääsisin sanomaan jos se ei mene ekalla maahan, ja menihän se halpaan. Poistin se sitten kehästä kun muut teki istumisen (ilkeä minä). Tehtiin kehän ulkopuolella yksi odotus perusasennossa, ja siitä maahan ja palkkasin kun meni maate ekalla. Sitten mentiin tekemään paikkis, ja meni vasta tokalla maahan (murrr). Tehtiin vielä kolmas jättö, ja siinä meni ekalla maahan. Palkkaus tottakai siitä. Tätä pitää ilmiesesti vielä treenaa enemmän, eli odottelua perusasennossa ja siitä maahan.

On tosiaan kaikkiea pientä viilattavaa, mutta nyt tuntuu taas treenaaminen kivalta. Täytyy myöntää että nuo ääntelehtemiset teki treenaamisesta ärsyttävää ja laski motivaatiota, mutta nyt kun siihen ollaan saatu paljon oppia ja se on alkanut tuottaa tulosta, niin on taas ihan mahtavaa treenata tuon pikku möykyn kanssa. <3

Eilen oli tehistreenit. Minulla oli Sanna ja Hilda parina. Olin suunnitellut heille häiriötreenejä ja voi että Hilda oli taitava. Jos se mokasi niin se heti seuraavalla korjasi, hieno H.

Eilen oli tehistreenit. Monni on nyt pari kertaa ollut siitä outo että se ei ole halunnut lähteä kotoota mukaan. Ennen se istui oven edessä, nyt sitä saa huutaa 3-4 kertaa että se sieltä olkkarista tulisi. Kuitenkin kentällä se taas tekee hyvää työtä.

Aloitin tekemällä ruudun. Nyt vihdoin ja viimein Monni on saanut ruutumotivaatiota, sillä se vinkui kun laitoin ruudun paikoilleen. Kun menin päästämään sen irti, se meinasi lähteä suoraan ruutuun. Ihanaa!!

Otettiin kuitenkin ensin vähän maasta nousuja, tänään ne olikin reippaat. Tein niin, että heitin lihapullan, ja kun Monni oli syönyt sen käskin sen maahan, menin itse sivulle, ja pyysin perusasentoon. Tästä palkka ja sitten uusi heitto.

Sitten mentiin ruudulle. Valmistelin ruudun, kysyin missä ruutu on. Monnilla oli katse liimautunut ruutuun ja lähti etenemään tosi hyvin. Otettiin 6-7 toistoa eri suunnista jossa toisella ja kolmannella lähetyksellä se haukkui innostustaan. Tehtiin sekä niin että päästin sen ruutuun, pysäytin ja namin sai hakea minulta, eli sellaista edes-takaisin leikkiä kuin myös sitä että kävin palkkaamassa ruudussa. Monni jäi ainoastaan yhden kerran ruudun eteen, ja silloinkin odotin että itse korjaa paikkansa, ja niinhän sen teki!! Viimeisellä kerralla Monni sai super palkkaa ja rapsuja ruudussa. Mahtava Monster <3

Tämän jälkeen otettiin ohjatun suuntaa oikealle ihan vain pari kertaa. Halusin muistuttaa sitä eri tavalla siitä laukkapalautuksesta. Ensin se tuli pari askelta ravissa mutta nosti sitten laukkaan.

Otettiin myös ruudun loppuja. Monni ei ihan tullut niin kivasti kuin halusin, mutta se sai palkkaa jo siitä että se tuli. Luulen että tämäkin pitää ottaa sellaisena leluleikkinä, "kun tulee luokse pääsee patukalle" -ajatuksella.

Seuraavaksi otettiin lahnaseuruuta. En saanut sitä kunnolla enää tiputtamaan kontaktia, joten nyt pitää ottaa liikkuri mukaan peliin.

Otettiin vielä lopuksi kuunteluharjoitusta niin, että peruutin ja annoin Monnille istu-seiso-maahan käskyjä. Maahan ja seiso oli hyviä, mutta istu ei tahtonut millään onnistua. Monni tahtoi aina vain jäädä seisomaan. Onko sitt ja halt niin samanlaisia? Pitää muistaa Kirsin opit ja painottaa sitä H:ta haltissa.

Monni jaksoi todella hyvin vaikka oli suht kuuma, ja tehtiin paljon. Nyt taas vaikuttaa siltä että asiat menee eteenpäin. Ihan mahtava tunne!! Tänään olisi taas tarkoitus ottaa tunnaria illalla, kun eilen unohdin kapulat kotiin...

Koulutusohjaajakurssin kaksi viikonloppua ovat nyt ohi. Tuli kyllä taas ihan hirveästi opittua. Paras päivä oli kyllä tämä viimeinen kun ohjattiin jo kilpailevia koirakoita. On mukavaa analysoida muiden tekemisiä, pitäisi sitä itsellänsä myös harrastaa.

Moni asia oli taas sellainen että onko nyt sitä opetellut vähän vaikeasti itse? Kun yrittää varmistaa että ei mene väärin, niin tekee ehkä asioita liian hankalaksi koiralle? Parhaat esimerkit on kyllä tunnari ja ohjattu.

Tunnarissa ollaan itse aloitettu etsimällä yhtä kapulaa ilman kasaa. Oppiiko koira tällöin etsimään omaa, vaiko ensimmäistä vastaantulevaa? Jos olisi heti vieressä kasa tunnareita, ja oma laitettaisiin vaikka 3 m päähän, niin loput kapulat on rekvisiittaa, mutta oppiiko koira silloin hakemaan omaa muiden joukosta. Ohjasimme yhtä rotikkaa tällä kasa vieressä tyylillä ja kuuden toiston jälkeen, sillä melkein oli valmis tunnari. Kun taas bc, joka oli opetettu etsimään sitä yhtä ainoaa, ei saanut onnistumisia 8 toiston jälkeen, koska se etsi sitä ensimmäistä kapulaa. Monnin kanssa meillä on vielä tunnari puolessa välissä, että katsotaan nyt tämä tötsätyyli loppuun. :)

Sitten ohjattu. Me ollaan aloitettu se Monnin kanssa suunnilla, ja namikipoilla, yrittämättä edes ensin noutokapuloilla. Meillä oli siellä koira jolla oli nouto kunnossa, mutta ei ollut tehnyt ohjattua ikinä. Molemmin puolin koiraa laitettiin noutokapulat, ja ohjaaja näytti ensin selkeätä käsimerkkiä vasemmalle, sitten sanoi nouda ja koira nouti oikean. Sama tapahtui seuraavalla kerralla oikealle. Eli tässäkin, tehdäänkö ohjatusta vaikeaa kun ensin hinkataan suuntia ja sitten vasta kapulalla, koittamalla ensin sujuisiko kapulalla?

Toinen asia mitä huomioitiin että jos ohjaajalla ja koiralla on jokin ongelma, niin se ongelma ei ole aina siinä missä luullaan. Tämä samainen rotikka oli tehnyt jonkun verran ruutua, se tiesi ruudun, mutta oli laiska lähtemään. Ajatus oli ensin se että palkka ruudussa ei ole tarpeeksi hyvä, mutta ongelma olikin että se ei lähtenyt ykkösellä. Eli sillä oli sama ongelma myös luoksetulossa. Mutta oliko ongelma sitten lähdöissä, vaiko koiran selässä? Se oli nimittäin aika vanha, ja takajalat kaartuivat oudosti kun se käveli, eli jospa sillä sittenkin oli kipuja.

Samaa huomattiin nahkacolliella ruutuun lähetettäessä, se kilju kuin kana näyttöruutuun mentäessä. Ensimmäinen ajatus oli että se oli niin innoissaan, syyksi kuitenkin osoittautui ohjaaja joka ei osannut itse rentoutua, ja koira otti ohjaajasta paineita. Eli kun ohjaaja rentoutui, koiran huuto lakkasi, ja se teki hiljaisen näyttöruudun. Samainen collietäti ihmetteli miksi koira noudossa ei tullut ihan kiinni eteen istumaan. Koira palkattiin pelkästään repimisleikeillä, eli ohjaajasta poispäin suuntautuneilla leikeillä. Koira sai myös aina patukan, eikä ikinä joutunut sitä luovuttamaan. Näin ollen sillä oli aina suunta, pois ohjaajan luota.

Ongelmat ja ratkaisut eivät ole aina näin suoraviivaisia, eivätkä varmaan nämäkään ongelmat.

Ei siis pidä pelätä tehdä virheitä, mutta virhettä ei saa toistaa. Joo, eli siis oli opettavainen reissu. Kuitenkin tässä täytyy huomioida koira yksilönä. Ohjatussa esim käytettiin kultsua, jota käytettiin metsässä. Mitä jos oltaisiinkin käytetty sitä russelia, olisiko tulos ollut sama?

Minussa asuu "pieni" optimisti, sillä ilmoitin Monni VOIVOI-mölleihin 31.3. Mitä välii jos tunnari ja ruutu ei vielä ole kunnossa? Me sitten otetaan nollia niistä liikkeistä. Emme siis hae pisteitä vaan vain fiilistä Voittajaan. Mä en olisi ikinä uskonut että Monnin kanssa olisi edes voivoi harkinnassa. Mutta siis vielä venkslataan AVO:a 2 ykköstuloksen verran... Kalenteri on täytetty eri treeneillä, ja tarkoitus on tämänkin kirjoituksen jälkeen mennä ulos tekemään ruutua. Ihan hyvä idea muuten, mutta nauhat on autossa, joka on T:n töissä... :D

Tiistaina oli tehistreenit, joita A-tehisryhmäläiset Anne ja Carita vetivät. Meillä oli ohjattu ja luoksetulo agendalla ja ohjaajana Anne. Monnin kanssa harjoiteltiin ensin vain kapulan hakua, että siihen sais intoa. Se tehtiin niin että kapula heitettiin/jätettiin maahan, sitten leikittiin vähän aikaa parhaalla lelulla. Käskin Monnin irrottaa lelusta, ja pyysin hakemaan kapulan. Monni oli ensin sitä mieltä että kyllä se palkka tulee ilman nostoa, mutta toisella käskyllä lähti noutamaan, ja silloin lensi lelu. Monni sai päästää kapulasta, ja noutaa lelu. Tämä oli Monnin mielestä kivaa :)

Sitten tehtiin ohjattua vasemmalle, jota siis ensin vahvistetaan. Monni laukkasi kapulalle mutta tuli ravissa takaisin. On vielä epävarma tässä liikkeessä, mutta suoritetaan se niin että kapula siirtyy pikkuhiljaa taaksepäin siihen 10 metriin, ja sitten kun se on kunnossa aloitetaan oikealla. Kun se on kunnossa otetaan taas molemmat kapulat eteenpäin, samalle viivalle kuin merkki ja lisätään keskimmäinen kapula sinne taakse. Voi ei kun työläs opettaa tuumin! Mutta meillä on (onneksi) paaaljon aikaa jos nyt edes ikinä EVL:n asti päästään.

Luoksarissa oli haasteena Monnin vinkuminen, ja vauhti. Annella olikin hyviä ohjeita siihen aloituksen palkkaamiseen. Tehtiin niin että Monnin eteen laitettiin namialusta, käskettiin maahan, ja hiljaisesta onnistumisesta sai palkan. Tämä sujui todella hyvin! Sitten tehtiin myös luoksetuloja niin että Anne piti Monnin pannasta kiinni, ja kävelin pois, käännyin ja kutsuin luokse. Ensimmäisellä kerralla itse asiassa juoksin, milloin tuli taas Monnista ääntä. Mutta toisella ja kolmannella kerralla kävelin rauhassa, jolloin Monnikin oli hiljaa. Mahtavaa! Stopitkin oli ihan ok tarkkoja. Saatiin myös ohjeeksi tehdä sellaisia harjoituksia että ensin yhdestä aloituspaikasta seis-stoppi, sitten siirrytään toiseen paikkaan ja annetaan seistä, josta kutsutaan maahanmenoon, sitten taas vaihdetaan aloituspaikkaa ja tehdään loppuliike. Eli paljon vaihteluita, mitkä sopii Monnille paremmin kuin hyvin!

Aija ja Touko olivat myös Annen opeissa, ja olin sitten kuuntelemassa keskustelua. Siinä tuli paljon ideoita merkkiin, ja sen opetteluun. Eli kapulat on heitetty merkin viereen, ja käsketään merkille, tai sitten käsketään noutamaan = kuunteluharjoituksia. Kahden merkin treeniä olen jo Annen nähnyt tekevän, ja sekin on ihan hyvä treeni. Meidän pitää nyt vain ensin vahvasti treenata ruutua, kun Monni mieltää ruudun ja merkin samaksi asiaksi. Meillä on varmaan ollut pian 9kk merkkitauko (ja kuitenkin se on sillä edelleen vahva)...

Kun merkki optettiin sheippailulla, ja se on niin vahva, niin pitäiskö sittenkin se ruutukin sheippailla, niin kuin nyt tehdään kartioiden kanssa. Tulisiko siitä silloin yhtä vahva... Hmmm... Päätöksiä pitäisi tehdä..

Monnin kanssa käytiin perjantaina ja lauantaina treenaamassa tokoa. Monnilla oli jo kotona perjantaina into päällä, se on ollut lähdöissä vähän vaisu viime aikoina. Nyt kun on taas lisätty positiivista vahvistamista ja vähentänyt vaatimista, mieli on taas muuttunut virkeäksi.

Perjantaina otettiin jääviä, ja ruudun seuraamisia. Monni teki jäävissä kaikki seisomiset ja maahanmenot oikein!! Se oli mahtava. Tarkoituksena oli ottaa seuruuta ja Korrien ohjeiden mukaan jäävä liike oli palkka. Tämä sujui tosi hyvin. Maahanmenot oli taas säpäköitä ja pysähtymisetkin oli nopeita. Nyt vaan lisätään itseluottamusta näihin liikkeisiin.

Ruudun seuraamiset otettiin niin että laitoin Monnin maahan. Peruutin ja lähdin kävelemään kohti, "kisaolemuksella". Sitten käännyin vasemmalle tai oikealle, ja vähän ajan päästä huusin Monnia. Eka lähtö sujui hyvin, silloin olin vielä aika lähellä, matka ei ollut niin pitkä. Toisella kerralla Monnin lähtö oli huono. Sanoin höpshöps, ja otettiin uudestaan. Nyt lelulla, ja hyvin tuli luokse. Palkaksi tietenkin leluriehua. Otettiin vielä pari kertaa, ja lähtö oli hyvä, samoin kuin asento.

Sitten oli vielä vuorossa noutoa. Otettiin Mirjamin ohjeiden mukaan noutoja läheltä. Monni teki taas mahtavaa työtä, ja lähti ekalla käskyllä joka kerta. Hienoa! Otettiin vielä aksahypyllä kahdeksikkoja noutokapula suussa. Sekin sujui niin kuin rasvattu. Taitaako nouto taas olla kivaa? :)


Lauantaina otettiin Hakkilan hallissa ohjattua noutoa. Carita opasti meitä ohjatussa, koska ihan suoraan sanoen, en tiennyt miten olisin jatkanut. Otettiin vasen puoli. Sinne laitettiin ensin kosketusalusta ja namia. Sitten lähetys vasemmalle. Tämä toistettiin pari kertaa. Sitten tehtiin niin että siinä oli nami ja noutokapula. Namin Monni söi, mutta kapulan nostoa se ei ymmärtänyt. Sitten Carita ehdotti että Monni jätetään merkille, ja menen itse vähän lähemmäs kapulaa. Tehtiin niin. Käskin Monnin vasemmalle ja noutamaan, ja siitä se sitten lähti. Palkka tuli heti nostosta. Kun matka takaisin mun luokse ei ollutkaan niin pitkä niin nouto oli varmempi. Eli pikkuhiljaa hivuttaudun kohti oikeaa paikka, nyt palkkaan nostosta. Ja nyt tehdään ensin vasemmasta varma, ja sitten kun se on aika lailla koossa, siirrtyään oikealle. Monni tajus homman yllättävän nopeasti. Ja kiva että noutokaan ei näytä tuottavan ongelmia enää :)