Viime viikon torstaina kaaduin pahasti kyljelleni. Taitaa minusta tulla mummo kun en pystyssä pysy. Tärähdys oli niin kova että särki kylkeä ja kättä vielä perjantaina. Tämän takia päätin jättää perjantai treenit väliin omalta osalta, ja kävin kipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien voimin vetämässä viimeistä toko alkeiskurssi kertaa. On ihana nähdä ihan lyhyessä ajassakin miten koirakot kehittyy.

Lauantaina oli Hakkilan hallilla treenit. Otettiin Monnin kanssa ruutua ja luoksaria. Ruutu meni ihan hyvin, mutta Monni ei kyllä tajua sitä sivulta siirtymistä keskelle ruutua. Onneksi tässä on aikaa sitä opiskella. Anne oli meillä luoksetulossa liikkurina. Monni teki todella hyvän VOI-luoksarin. Hienot näpäkät pysähdykset. Anne kuitenkin huomautti että Monnilta täytyy ktikeä tuo vinkuminen. Täytyy myöntää että en ole sitä ollenkaan ajatellut ongelmana. Se on tullut hiljaa takavasemmalta hiipien, enkä ole siitä välittänyt. MUTTA nyt aloitettiin hiljaiset treenit. Ainoa missä enää saa vinkua ja haukkua on ruututreeni, koska se on niin pahasti kesken etten viitsi sitä torua ollenkaan vielä. Anne kertoi minulle minkälaista korjausliikettä kannattaa tehdä; eli koira siuvlle jos hiljaa saa palkan, koira maahan jos hiljaa saa palkan, jos ei niin torutaan. Askel poispäin koirasta ja heti palkka jos on hiljaa. Jos vinkuu niin aloitetaan alusta. Hyvin se Monni reagoi siihen "tyst" sanaa, ja olikin ihan hiljaa. Nyt pitää kaikesta äänestä siis huomauttaa.

Eilen oli tehistreenit, ohjaajina Sannat. Jokaisella oli 10 min. aikaa ja otin ongelmaksi tunnari. Monni on hyvä etsimään sitä yhtä kapulaa. Kotona voidaan treenata jopa kasan kanssa, mutta hallissa se ei pysty keskittymään nenän käyttöön. Monni hakee hallissa sen oman jos se on yksinään piilotettu, mutta jos on kasa jossain kentällä niin se ottaa ensimmäisen, eli se tekee terrierimäisen päätöksen. Sannat ehdottivat että suoritetaan "eläinkoe". Otettiin matalat kartiot, ja sinne alle piilotettiin hajustamattomia kapuloita. Oma vietiin hajustamattomien taakse. Sitten Monni sai lähteä hakemaan. Ensin näytti siltä ettei Monnilla ollut hajuakaan mitä oltiin tekemässä, siinä se pöyri ja haisteli maata. Kun se tuli uudestaan mun luokse käsin uudestaan hakemaa omaa, ja ihan kuin lamppu olisi syttynyt. Monni kävi nuuskuttamassa matalia kartioita, ja sitten lähti noutamaan omaa. Naksautin hetken sen jälkeen kun se oli nostanut oman, etten minä anna sille merkkiä siitä mikä on oikein.
Tehtiin sama vielä uudestaan, mutta oma kapula oli lähempänä kartioita. Taas teki saman, kävi nuuskuttaa katioiden alla olevia kapuloita mutta lähti noutamaan omaa, ja haki siis oikean. Hyvä Monni!!
Tätä harjoittelua jatketaan, ja toivotaan että se tajuaa tämän homman myös vieraassa hallissa. Minusta tämä eläinkoe on hyväksytty!!! :)