Eilen oli Monnin kanssa tehistreenit. Teemana oli häiriötreenit jota Marja ja Mirjami piti. Ne oli todella hauskat :) Oli kaksi eri pistettä jossa vaihdettiin pareittain lennosta aina tehtävää. Minulle oli Aija parina.

Ensin meillä oli erinäköisiä hyppyesteitä. Ne oli agilitystä tutut pituus ja muuri. Monni ennakoi ja hyppäs ennen mun käskyä kun kysyin missä este on. Ihan selvästi este on sille kiva osauus. Oli todella hyvin kuulolla, koska Marja siinä vieressä sanoi käsky, sidan, este jne, ja Monni kuunteli pelkästään mun käskyjä. Elikä ei haitannut mitä Marja sanoi. Hyppynoudossa tehtiin ensin ihan normaali nouto, takaisintulovauhti oli hiiiidas. :( Päätin että en enää pyydä perusasentoon vaan saa lähetä seisalteen. Vaikeutettiin tehtävää niin, että toiselle puolelle estettä tuli pallo ja toiselle namialusta. No heti kun sanoi este Monni ohitti esteen namialustan puolelta ja meni sitten pallolle. :D Kapula ei tässä vaiheessa kiinnostanut. Tehtiin uudestaan niin että hetsasin sen hyppynoutoon, ja nyt hakureissu jo sujui. Sitten pidettiin tauko.

Seuraavalla pistellä oli seuraaminen eri häiriöden vieressä. Siinä oli namikuppi, noutokapula ja karvainen vetolelu. Monnille aiheutti eniten päänvaivaa tuo namikuppi. Muut häiriöt se ohitti hyvin. Kun vielä vaikeutin tehtävää niin, että laitoin kuppiin namia, niin jo oli ihmeissään. Monni ei kuitenkaan yrittänyt varastaa kupille, vaan seurasi oikeassa paikassa, katse kohti kuppia. Kun seuraaminen/katsekontakti taas palautui hyväksi sai se käydä namikupilla hakemassa naminsa.

Sitten oli vielä Mirjamin tekemät häiriöt perusasennossa. Monnin oli siis tarkoitus pitää katsekontaktia. Mirjami käveli edes takaisin, taputti ym. Ensin toruin Monnia kun katsekontakti herpaantui, mutta sitten päätinkin että ymmärtäköön itse mistä se palkka tulee. (Ei sitä kokeissakaan voi torua). Pian se ymmärsikin mitä piti tehdä. Pahin häiriö oli ilmiselvästi vinkulelu. Voi voi voi kun Monnilla oli vaikeaa päättää katsoako lelua vai mua. Se kun muutenkin rakastaa vinkuleluja. Hyvin Monni kokonaisuudessa pärjäsi. Ei lähtenyt perusasennosta, ja pian myös Mirjamin heitellessä lelua katse oli liimautunut minuun.

Treenit oli todella hauskat, ja kaikilla oli mielestäni hyvä fiilis päällä. Oli kyllä tietyissä kohdissa vaikeata pitää pokkaa, esim. Mirjamin konttailu oli niin ohjaajan kuin koiran mielestä hauskaa.