Eilen oli treenit Ojangossa, teemalla häiriötreenit. Tarjoutksena oli häiriössä treenata zetaa, ruutua, seuraamista ja kaukoja. Caritalla oli mukana paljon erilaisia leluja, myös kissanleluja sekä uusi toko-häiriö CD.
Ensin tehtiin perusasento häiriöö. Monni on kyllä siinä tosi hyvä, pikku ärrieri. Zetan seuraaminenkin oli ihan ok, se ei mielestäni paineistunut kovin paljon vaikka ihmisiä ja leluja vilisi koko kenttä täynnä. Seisomiset oli vähän epävarmoja, mutta ihan ok. Maahanmeno oli vaikea. Mutta avittamalla saatiin sitten maahankin. Pallojen lentäminen ihan vierestä ohi, oli ihan vaikein häiriö.

Ruutu oli toosi huono :( Jotenkin sillä oli ruutuun outo moodi.

Ruudun jälkeen oli tarkoitus tehdä kaukoja häirittynä, mutta tuli ihan toisenlaista häiriötä. Mentiin riviin kuuntelemaan kun Carita kertoi miten häiriökaukot tehdään, silloin yhtäkkiä saman treeniryhmän tolleri hyökkäsi Monnin päälle. En tiedä oltiinko sitten liian lähellä vai mikä oli tilanne, mutta se vaan kävi Monnin kimppuun. jotenkin mä sain Monnin otettua kainaloon, ja siinä sitten tein piruetteja ja yritin blokkaa Eppua syömästä mun pikku ärrieriä. Kun Eppu saatiin pois tilanteesta, alitoin Monnin maahan. Ensin tuli kauhea ahdistus että missä haavat, miten kävi, kun huomasin että haavoja ei ollut, niin yhtäkkiä päähän tuli ajatus että koira elää hetkessä, ja sun pitää nyt skarpata ja antaa Monnille muunlainen tunne päälle. Sanoin sitten Monnille vaan höps höps ja otin Monnin lempilelun ja riehuttiin sitten sillä. Monni sai lelua hakea ja juosta ympäri kehää. Se teki hyvää, sillä se palautui ihan normaaliksi, ja pystyi jatkamaan työskentelyä. En tiedä teinkö oikein, olisin voinut jotkut itkuhätääntymiset vetää, mutta Monni vaikutti olevan kunnossa, ja silloin pitää itse osata poistaa se tilanne. Pahaan saumaan tuli vaan kun lauantaina on kokeet.

No sitten tämän episodin jälkeen jatkettiin työskentelyä. Tehtiin kaukoja niin että käskytettiin vierekkäin, ja sitten niin että koirien selät oli toisiaan kohti.

Oli kyllä hauska tunti kun kajareista pauhasi käskyjä, haukuntaa, vinkulelujen ääniä jne. Mun mielestä kuitenkin Monni pärjäsi superisti!! Se pystyi keskittymään, eikä paineistunut kuin hetkellisesti. Toivottavasti hyvä fiilis jatkuu.

Kuvassa ensimmäisiä otettuja kuvia pikku rajaräyhistä

Eilen oli Monnin kanssa tehistreenit. Teemana oli häiriötreenit jota Marja ja Mirjami piti. Ne oli todella hauskat :) Oli kaksi eri pistettä jossa vaihdettiin pareittain lennosta aina tehtävää. Minulle oli Aija parina.

Ensin meillä oli erinäköisiä hyppyesteitä. Ne oli agilitystä tutut pituus ja muuri. Monni ennakoi ja hyppäs ennen mun käskyä kun kysyin missä este on. Ihan selvästi este on sille kiva osauus. Oli todella hyvin kuulolla, koska Marja siinä vieressä sanoi käsky, sidan, este jne, ja Monni kuunteli pelkästään mun käskyjä. Elikä ei haitannut mitä Marja sanoi. Hyppynoudossa tehtiin ensin ihan normaali nouto, takaisintulovauhti oli hiiiidas. :( Päätin että en enää pyydä perusasentoon vaan saa lähetä seisalteen. Vaikeutettiin tehtävää niin, että toiselle puolelle estettä tuli pallo ja toiselle namialusta. No heti kun sanoi este Monni ohitti esteen namialustan puolelta ja meni sitten pallolle. :D Kapula ei tässä vaiheessa kiinnostanut. Tehtiin uudestaan niin että hetsasin sen hyppynoutoon, ja nyt hakureissu jo sujui. Sitten pidettiin tauko.

Seuraavalla pistellä oli seuraaminen eri häiriöden vieressä. Siinä oli namikuppi, noutokapula ja karvainen vetolelu. Monnille aiheutti eniten päänvaivaa tuo namikuppi. Muut häiriöt se ohitti hyvin. Kun vielä vaikeutin tehtävää niin, että laitoin kuppiin namia, niin jo oli ihmeissään. Monni ei kuitenkaan yrittänyt varastaa kupille, vaan seurasi oikeassa paikassa, katse kohti kuppia. Kun seuraaminen/katsekontakti taas palautui hyväksi sai se käydä namikupilla hakemassa naminsa.

Sitten oli vielä Mirjamin tekemät häiriöt perusasennossa. Monnin oli siis tarkoitus pitää katsekontaktia. Mirjami käveli edes takaisin, taputti ym. Ensin toruin Monnia kun katsekontakti herpaantui, mutta sitten päätinkin että ymmärtäköön itse mistä se palkka tulee. (Ei sitä kokeissakaan voi torua). Pian se ymmärsikin mitä piti tehdä. Pahin häiriö oli ilmiselvästi vinkulelu. Voi voi voi kun Monnilla oli vaikeaa päättää katsoako lelua vai mua. Se kun muutenkin rakastaa vinkuleluja. Hyvin Monni kokonaisuudessa pärjäsi. Ei lähtenyt perusasennosta, ja pian myös Mirjamin heitellessä lelua katse oli liimautunut minuun.

Treenit oli todella hauskat, ja kaikilla oli mielestäni hyvä fiilis päällä. Oli kyllä tietyissä kohdissa vaikeata pitää pokkaa, esim. Mirjamin konttailu oli niin ohjaajan kuin koiran mielestä hauskaa.