Eilen oli treenit Ojangossa, teemalla häiriötreenit. Tarjoutksena oli häiriössä treenata zetaa, ruutua, seuraamista ja kaukoja. Caritalla oli mukana paljon erilaisia leluja, myös kissanleluja sekä uusi toko-häiriö CD.
Ensin tehtiin perusasento häiriöö. Monni on kyllä siinä tosi hyvä, pikku ärrieri. Zetan seuraaminenkin oli ihan ok, se ei mielestäni paineistunut kovin paljon vaikka ihmisiä ja leluja vilisi koko kenttä täynnä. Seisomiset oli vähän epävarmoja, mutta ihan ok. Maahanmeno oli vaikea. Mutta avittamalla saatiin sitten maahankin. Pallojen lentäminen ihan vierestä ohi, oli ihan vaikein häiriö.

Ruutu oli toosi huono :( Jotenkin sillä oli ruutuun outo moodi.

Ruudun jälkeen oli tarkoitus tehdä kaukoja häirittynä, mutta tuli ihan toisenlaista häiriötä. Mentiin riviin kuuntelemaan kun Carita kertoi miten häiriökaukot tehdään, silloin yhtäkkiä saman treeniryhmän tolleri hyökkäsi Monnin päälle. En tiedä oltiinko sitten liian lähellä vai mikä oli tilanne, mutta se vaan kävi Monnin kimppuun. jotenkin mä sain Monnin otettua kainaloon, ja siinä sitten tein piruetteja ja yritin blokkaa Eppua syömästä mun pikku ärrieriä. Kun Eppu saatiin pois tilanteesta, alitoin Monnin maahan. Ensin tuli kauhea ahdistus että missä haavat, miten kävi, kun huomasin että haavoja ei ollut, niin yhtäkkiä päähän tuli ajatus että koira elää hetkessä, ja sun pitää nyt skarpata ja antaa Monnille muunlainen tunne päälle. Sanoin sitten Monnille vaan höps höps ja otin Monnin lempilelun ja riehuttiin sitten sillä. Monni sai lelua hakea ja juosta ympäri kehää. Se teki hyvää, sillä se palautui ihan normaaliksi, ja pystyi jatkamaan työskentelyä. En tiedä teinkö oikein, olisin voinut jotkut itkuhätääntymiset vetää, mutta Monni vaikutti olevan kunnossa, ja silloin pitää itse osata poistaa se tilanne. Pahaan saumaan tuli vaan kun lauantaina on kokeet.

No sitten tämän episodin jälkeen jatkettiin työskentelyä. Tehtiin kaukoja niin että käskytettiin vierekkäin, ja sitten niin että koirien selät oli toisiaan kohti.

Oli kyllä hauska tunti kun kajareista pauhasi käskyjä, haukuntaa, vinkulelujen ääniä jne. Mun mielestä kuitenkin Monni pärjäsi superisti!! Se pystyi keskittymään, eikä paineistunut kuin hetkellisesti. Toivottavasti hyvä fiilis jatkuu.

Kuvassa ensimmäisiä otettuja kuvia pikku rajaräyhistä