Lupasin Teemulle aloittaa tämän postauksen positiivisessa merkeissä, joten onneksi olkoon Teemu ja Monni, 2 starttia, 2 nollarataa ja yksi LUVA-nolla :) Hiihii!!

Oli todella kiva nähdä Monnin ja Teemun suoritukset, vaikka ilta venyi kahteentoista asti Purina Areenalla. Vaikka olenkin vähän puolueellinen tässä asiassa, niin mielestäni Teemu ohjasi Monnia tosi hyvin, se näytti sujuvalta. Monnille pitäisi vielä saada vähän lisää vauhtia toki. Nyt se esim. himmaili puomilla, eli se ei juokse loppuun asti vaan rupeaa ravaamaan kesken puomin, kepit on vielä aika hitaat, mutta kunhan niihin saadaan vauhtia, niin saadaan puristettua pari sekuntia pois. Mietin itse että miten paljon aikaa oikeasti nuo kontaktistopit vie? Aika paljon mielestäni. Koska Monni ei ole mikään espves joka juoksee kuin pieni eläin, niin pitäisikö ne olla sellaiset että joskus on juoksukontaktit ja stoppi-sanalla sitten pysähtyy? Voiko tällaista koiralle opettaa vai meneekö ihan sopaksi? No, se on Teemun päätettävissä. Nyt two on-two off kontaktit on todella hyvät, eli kannattaako niihin koskea. Mielipiteitä otetaan vastaan :)

Sitten tähän negatiiviseen puoleen. Agikisoja katsellessa tulee kyllä aina mieleen että olen tokoilija "henkeen ja vereen". Mua ärsyttää aivan suunnattomasti edelleen sellaiset sekopää lähdöt kun koiraa pakotetaan istumaan, sitten mennään 3 kertaa edestakaisin laittamaan se koira siellä lähdössä istumaan, tai että lähtöalueella pidetän koiran niskasta kiinni. Ja kuitenkin yleensä koira varastaa. Miksei lähtöjä harjoitella? Eikö ole kivempi lähtee jos on itse päässyt kentälle omaan aloituskohtaansa? Meidän ryhmässäkään ei olla ikinä tätä harjoiteltu, mutta se ei ole Sandyn kanssa ongelma koska omatoimisesti ollaan tätä harjoiteltu. Kannattaako koiralle kuitenkin antaa sitä positiivista vahvistetta, eli radan suoritus, jos se varastaa? Treeneissä voi ihan hyvin tehdä niin, että jos koira varastaa niin vie sen pois, ja tulee hetken päästä uudestaan koittamaan. Varmaan yhdessä treenissä koira alkaa jo tajuamaan että varastamisella ei pitkälle pötkitä.

Toinen asia on se koiran hallinta ja haukkuminen kentän laidalla, tai sellainen pompottelu. Koira haluaa huomiota - koira haukkuu - ohjaaja antaa huomiota yrittämällä hiljentää sen koiran ja tätä voi jatkuu vaikka kuinka kauan. Oli ihanaa että Sandyllä toimi siellä kentän laidalla myös treeneissä käytetty taktiikka. Huomiota ei saa ennen kuin makaa ja on hiljaa. Siinä se köllötti vaikka seistiin ihan radan vieressä, ja vielä niin että oltiin harjoituskentällä missä toiset koirat teki putkea, ja hyppyjä ja puomia. Ja kun miettii Sandyn hermorakennetta, niin ei tilanne ollut sille helppo.

Kaikki saa tietenkin päättää itse miten haluaa, että koira on siellä kentänlaidalla, mutta sellaiseenkin voisi mielestäni panostaa agi-kursseilla. Sitten radalla koira voipi huutaa miten haluaa, silloin mennään lujaa. Onneksi suurin osa agi-koiristakin on ihan hallinnassa myös radan ulkopuolella, ja yhdelle kisaajalle oli ihan pakko mennä sanomaan, että ihanaa kun teidän meno näytti niin hienolta :)