Eilen oli treenit Ojangossa, teemalla häiriötreenit. Tarjoutksena oli häiriössä treenata zetaa, ruutua, seuraamista ja kaukoja. Caritalla oli mukana paljon erilaisia leluja, myös kissanleluja sekä uusi toko-häiriö CD.
Ensin tehtiin perusasento häiriöö. Monni on kyllä siinä tosi hyvä, pikku ärrieri. Zetan seuraaminenkin oli ihan ok, se ei mielestäni paineistunut kovin paljon vaikka ihmisiä ja leluja vilisi koko kenttä täynnä. Seisomiset oli vähän epävarmoja, mutta ihan ok. Maahanmeno oli vaikea. Mutta avittamalla saatiin sitten maahankin. Pallojen lentäminen ihan vierestä ohi, oli ihan vaikein häiriö.

Ruutu oli toosi huono :( Jotenkin sillä oli ruutuun outo moodi.

Ruudun jälkeen oli tarkoitus tehdä kaukoja häirittynä, mutta tuli ihan toisenlaista häiriötä. Mentiin riviin kuuntelemaan kun Carita kertoi miten häiriökaukot tehdään, silloin yhtäkkiä saman treeniryhmän tolleri hyökkäsi Monnin päälle. En tiedä oltiinko sitten liian lähellä vai mikä oli tilanne, mutta se vaan kävi Monnin kimppuun. jotenkin mä sain Monnin otettua kainaloon, ja siinä sitten tein piruetteja ja yritin blokkaa Eppua syömästä mun pikku ärrieriä. Kun Eppu saatiin pois tilanteesta, alitoin Monnin maahan. Ensin tuli kauhea ahdistus että missä haavat, miten kävi, kun huomasin että haavoja ei ollut, niin yhtäkkiä päähän tuli ajatus että koira elää hetkessä, ja sun pitää nyt skarpata ja antaa Monnille muunlainen tunne päälle. Sanoin sitten Monnille vaan höps höps ja otin Monnin lempilelun ja riehuttiin sitten sillä. Monni sai lelua hakea ja juosta ympäri kehää. Se teki hyvää, sillä se palautui ihan normaaliksi, ja pystyi jatkamaan työskentelyä. En tiedä teinkö oikein, olisin voinut jotkut itkuhätääntymiset vetää, mutta Monni vaikutti olevan kunnossa, ja silloin pitää itse osata poistaa se tilanne. Pahaan saumaan tuli vaan kun lauantaina on kokeet.

No sitten tämän episodin jälkeen jatkettiin työskentelyä. Tehtiin kaukoja niin että käskytettiin vierekkäin, ja sitten niin että koirien selät oli toisiaan kohti.

Oli kyllä hauska tunti kun kajareista pauhasi käskyjä, haukuntaa, vinkulelujen ääniä jne. Mun mielestä kuitenkin Monni pärjäsi superisti!! Se pystyi keskittymään, eikä paineistunut kuin hetkellisesti. Toivottavasti hyvä fiilis jatkuu.

Kuvassa ensimmäisiä otettuja kuvia pikku rajaräyhistä

Keskiviikkona alkoi Riitta Korrin toko-koulutus. Olihan se vähän jännää. Ajattelin ensin että ollaan varmaan niin huonoja verrattuna muihin, mutta Monni olikin yllättävän skarppina. Riitan koulutus oli hyvä. Ensin tehtiin kehäänmeno ja kahden liikkeen ketjutus. Riitta halusi nähdä kaikilta lyhyen matkan seuraamista ja sitten kaukot. Kehääntulo ja seuraaminen meni hyvin, mutta kaukoissa se nousi vasta toisella käskyllä istumaan. Se ei ollut ihan hyvässä vireessä siinä. Muutenkin uusi paikka aiheutti sille häiriötä. Nyt pitää vaan enemmän ja enenmmän käydä uusissa paikoissa treenaa. Muistinvirkistykseksi taas kannattaa ketjuttaa ne vahvimmat liikkeet, ja jos haluaa, niin voi loppuun ottaa vaikeamman liikkeen ja palkata siitä.

Sitten otettiin paikalla istuminen ja paikkamakuu, mitkä oli hyvä. Tämän jälkeen häiriökatsekontaktia, mikä sekin oli Monnilla hyvä. Tehtiin myös häiriöruutu, jossa Monnilla oli pallo ruudussa. Riitta ehdottikin että voisin seuraavissa ruututreeneissä kokeilla ensin pallolla ja sitten ilman, ja sitten taas pallolla.

Peruutuksessa saatiin ohje että jos Monnin peräpää rupeaa liukumaan ulos niin kannattaa kääntää kroppa takavasemmalle. Eli peruuttaa kulmia. Se oli hyvä vinkki, ja peruutus tiivistyikin lopussa.

Kun nämä oltiin tehty rupesi Monni jo olemaan vähän lahna, ja luoksetulossa stoppi oli hiipivä. Maahanmeno taas oli tosi nopea ja hyvä. Tein vielä loppuun korjauksen siihen stoppiin, koska sehän on ollut meillä kiva liike.

Oli mukava kurssinalku ja heti tuli asioita, joita pitäisi huomioida treeneissä. Hyvä on se että nykyään on jo saanut aika monipuolisa vinkkejä eri kouluttajilta niin ei ainakaan tule treenaaminen tylsäksi. :)


Eilen oli Jessican koulutus. Olin ajatellut kysyä apua meidän lahna-noutoon. No, me ollaan jonkun verran tehty nyt pelkästään naksulla noutoja, ja kas kummaa, ei ollut noudossa ongelmia. Joka kerta Monni lähti hyvin noutaa. Se kyllä kantaa kapulaa vähän huonosti, mutta nyt itse nouto alkaa sujumaan. Eli nyt pitää vain niitä osia vahvistaa :) Hieno pikku murmeli. Jessican kanssa treenattiin myös sitä että miten saisin Monnin kentällä aktiivisemmaksi, että en olisi aina se joka sanoo "katso". Saatiin siihenkin hyviä vinkkejä, ja nyt pitää vain treenaa.

Voittajassa kun ei enää sanota "valmis" käskyä, vaan perusasennossa pitää jo olla hyvä kontakti, tai Mo jää siihen ihmettelmään. Pikkuhiljaa pitää myös aloittaa VOI-liikkeiden ketjuttamisen. Hui hai, kyllä toko on kivaa :)

Eilen oli Monnin kanssa tehistreenit. Teemana oli häiriötreenit jota Marja ja Mirjami piti. Ne oli todella hauskat :) Oli kaksi eri pistettä jossa vaihdettiin pareittain lennosta aina tehtävää. Minulle oli Aija parina.

Ensin meillä oli erinäköisiä hyppyesteitä. Ne oli agilitystä tutut pituus ja muuri. Monni ennakoi ja hyppäs ennen mun käskyä kun kysyin missä este on. Ihan selvästi este on sille kiva osauus. Oli todella hyvin kuulolla, koska Marja siinä vieressä sanoi käsky, sidan, este jne, ja Monni kuunteli pelkästään mun käskyjä. Elikä ei haitannut mitä Marja sanoi. Hyppynoudossa tehtiin ensin ihan normaali nouto, takaisintulovauhti oli hiiiidas. :( Päätin että en enää pyydä perusasentoon vaan saa lähetä seisalteen. Vaikeutettiin tehtävää niin, että toiselle puolelle estettä tuli pallo ja toiselle namialusta. No heti kun sanoi este Monni ohitti esteen namialustan puolelta ja meni sitten pallolle. :D Kapula ei tässä vaiheessa kiinnostanut. Tehtiin uudestaan niin että hetsasin sen hyppynoutoon, ja nyt hakureissu jo sujui. Sitten pidettiin tauko.

Seuraavalla pistellä oli seuraaminen eri häiriöden vieressä. Siinä oli namikuppi, noutokapula ja karvainen vetolelu. Monnille aiheutti eniten päänvaivaa tuo namikuppi. Muut häiriöt se ohitti hyvin. Kun vielä vaikeutin tehtävää niin, että laitoin kuppiin namia, niin jo oli ihmeissään. Monni ei kuitenkaan yrittänyt varastaa kupille, vaan seurasi oikeassa paikassa, katse kohti kuppia. Kun seuraaminen/katsekontakti taas palautui hyväksi sai se käydä namikupilla hakemassa naminsa.

Sitten oli vielä Mirjamin tekemät häiriöt perusasennossa. Monnin oli siis tarkoitus pitää katsekontaktia. Mirjami käveli edes takaisin, taputti ym. Ensin toruin Monnia kun katsekontakti herpaantui, mutta sitten päätinkin että ymmärtäköön itse mistä se palkka tulee. (Ei sitä kokeissakaan voi torua). Pian se ymmärsikin mitä piti tehdä. Pahin häiriö oli ilmiselvästi vinkulelu. Voi voi voi kun Monnilla oli vaikeaa päättää katsoako lelua vai mua. Se kun muutenkin rakastaa vinkuleluja. Hyvin Monni kokonaisuudessa pärjäsi. Ei lähtenyt perusasennosta, ja pian myös Mirjamin heitellessä lelua katse oli liimautunut minuun.

Treenit oli todella hauskat, ja kaikilla oli mielestäni hyvä fiilis päällä. Oli kyllä tietyissä kohdissa vaikeata pitää pokkaa, esim. Mirjamin konttailu oli niin ohjaajan kuin koiran mielestä hauskaa.