Eilen Monni sai tulla mukaan Kompassille demokoiraksi, ja samalla treenattiin tuntien välissä. Tehtiin ruutua, joka sujui loistavasti alkuun. Ruutu on ilmeisesti myös Monnille sellainen liike että sitä kannattaa tehdä usein mutta parilla toistolla. Nimittäin Monnin vauhti hidastuu jos ruutuun lähetyksen toistaa enemmän kuin 3 kertaa.

Voit että on kivaa treenata kun asiat sujuu.

Lauantaina käytiin paahteessa Ojangossa aksaamassa. Teemu teki mulle 3 erilaista tekniikkatreeniä jota harjoiteltiin. Me saatiin paljon asioita korjattua esim. Sandyn tiet saatiin paljon tiiviimmiksi. Oli kyllä kivaa, mutta aika nopeasti likka hyytyi.

Eilen oli tehistreenit. Meillä oli agendalla ruutua, tunnaria ja hyppynoutoa.
Ensin tehtiin ruutua. Valmistelin Monnin lähetykseen mutta näin kyllä että sen katse ei ollut ihan oikein fokusoitunut. Se lähti kaartamaan liikaa vasemmalle. Annoin kuitenkin sen työskennellä rauhassa, ja kyllähän se ruudun löysi. Oli se aika sunnuntaikävelyä, mutta ihanaa että se jaksoi tsempata. Otettiin vielä toinen targetilla, yksi ilman ja pari targetilla. Ja se oli niin hyvä. Nyt siihen pitää vaan saada itseluottamusta, että kyllä se ruutu siellä on.

Hyppynoudossa tehtiin ensin kokonaisia liikkeitä, Monni kaarsi esteen ohi ekalla, josta ajatuksissani palkkasin, ja niin meinasi käydä toisellakin kerralla. Korjasin sitten esteen yli. Tässäkin pitää ihan selkeästi liike pilkkoa, koska Monni tietää että pitää hypätä yli ja noutaa, mutta palautus tässäkin noudossa tapahtuu ravissa, eli pitää tehdä pelkkiä palautuksia ja palkata lelulla.

Tunnarissa jatkettiin kasalla. Ensin tehtiin helppo tunnari jossa oma oli ihan kasan takana. En päästänyt Monnia etenemään ennen kuin se oli mielestäni oikeassa vireessä. Otettiin toinen jossa oma oli ihan edessä, senkin se haki hyvin, mutta mielestäni se oli kyllä aika silmähakua. Tehtiin vielä kolmas jossa laitoin namia kasan eteen, eli ensin sai syödä namia ja sitten hakea oman. Monni oli tosi taitava, ja nyt se käytti hyvin nenää. Lopetettiin treenit siihen.

Mä olen taas niin iloinen kun asiat alkaa mennä eteenpäin.

Jeah! Voiko parempaa olla ma, ti ke treeeniii!!!

Maanantaina oli tehistreenit Ojangossa. Lauantaina mahtavasti nollattua liikkeestä seisomisen ja noudon, päätin että näit treenataan. Mulla oli parina Hanne joka toimi meillä liikkurina ja häiriötekijänä. Ensin tehtiin ruutua. Monni näki kivasti ruudun ja lähti ihan hyvin. Toistettiin pari kertaa. Sitten otettiin naksuttimella noutoa. Tehtin niin että oli kartioita, leluja ja noutokapuloita. Monni sai noutaa mitä tahansa minulle. Ja taas kerran nouto sujui hyvin. Monni toi kaikki kolmea kapulaa, välittämättä häiriöistä. Hanne käveli, rapsutteli maata ym. ja Monni keskittyi noutamiseen. Hienoa, mutta mistä ne kokeiden lahnanoudot sitten johtuu?
Otettiin vielä liikkeestä seisomisen niin, että palkkasin taaksepäin pallolla. Stopit oli hyviä, kunnes tuli liikkuri mukaan, silloin Monni meni ensin maahan, sitten seuraavalla yrittmämällä se istuutui. En viitsinyt enempää epäonnistumisia ottaa, niin avustin stopit taas pallolla. Ja taas meni hyvin. :) Otettiin lopuksi vielä ruutu lempilelulla, ja ai että kun oli hyvä. Monni alkaa kyllä hyvin nyt ymmärtämään sen ruudun. Vielä kun siihen saisi vauhtia, mutta kai se sitten tulee vahvistamisen myötä.

Tiistaina treentatti Tiinan ja Katrin kanssa urheilupuistossa. Rakennettiin Tiinalle VOI-kehä ja sitten kaikki tekivät omalla vuorollaan. Monni otti ensin tunnarii. Tehtiin tunnari kasalla jossa oli erillään oma kapula. Monni toi ensimmäisellä kerralla väärän, mutta kun se taas ymmärsi mistä olikaan kyse. Toi se oikean. Sillä on kuitenkin joku ongelma että oma pitäisi viedä liikkurille (onhan liikkuri sen sinne laittanut). Olin ihan tyytyväinen suoritukseen, vaikka se menikin silmäpelillä. Nyt taas vaikeutetaan tunnaria enemmän, eli kasaa voidaan pikkuhiljaa levitellä ja oma laittaa sinne kasan keskelle. Otin myös Sandyn kanssa vähän seuraamista, ja liikkestä maahanmenoa. Se maahanmeno on niiiin vaikee Sandylle. Monnille otin lisäksi noutoo, ja liikkeestä seisomista, jotka molemmat meni ihan hyvin. Tiinalle ohjasin VOi-luokan läpi. Villi on niiiin ihana :) Teki hyvin töitä, ja ei tullut nollattua kuin ruudun. Hienosti kuitenkin Tiina vaati siltä oikean paikan, sillä kyllä se vaikutti tietävän mitä sen pitäisi tehdä.

Eilen oltiin Monnin kanssa Riitalla, ja oli oman ongelman ratkomista. Halusin ideoita miten liikkeiden välit saataisiin kuntoon. Siinä meillä on vielä paljon työnsarkaa, vaikka Riitta sanoi että ihan hyvin Monni vastaa kehuihini. Riitta ehdotti että opetan Monnille että kehuminen on kivaa (sekin pitää koiralle opettaa) ;)

Eli aloitetaan kotona siitä että keittiössä on nameja pöydällä. Kehun Monnia tosi paljon, ja heti kun se näyttää eniten iloiselta ja vastaanottavaiselta niin tulee palkka. Näitä toistellaan jonkun aikaa. Sitten siirrytään perusasentoon (liikkeen loppuun) ja tehdään sama siinä eli kehutaan, ja kun Monni on vastaanottavaisimmillaan saa se palkkaa. Sitten siirretään palkkaus liikkeiden väliin, ja jatketaan siitä niin että saadaan monta liikettä ketjutettua.

Kun odotimme omaa vuoroamme teimme hyppynoutoa puukapulalla, vierasta metallinoutoa ja ruutua. Monni teki tosi hienosti töitä. Se oli ehkä yleisesti vähän lahna, mutta teki kuitenkin hyvin.

Nyt on sitten 4 päivän tauko kun lähden reissuun. Reissun aikana pitää suunnitella taas treenejä. 26.5. on koe, ja edelleen tähtään VOIVOI-luokkaan 16.9. HSKH:n omiin kokeisiin. Nyt kun taas näkyy edistymistä on kiva treenaa :)

Lauantaina pääsimme Monnin kanssa Katan koulutukseen vähän kokeilemaan. Ajattelin ottaa seuraamista, hyppynoutoa ja liikkeiden välejä.

Meillä on mielestäni sujunut seuraaminen tosi hyvin viime aikoina, mutta Monni näytti taas ärsyttävän puolensa, ja Katalle sitten näytti sellaista idioottiseuraamista. Meinas kyllä siinä vaiheessa laittaa pillit pussiin, perkele ton koiran kanssa. No hyvä että saatiin virheitä esille mutta mutta.
Tässä lyhyt muistutus taas itselleni:
-toru kunnolla, sano ettei kelpaa, (jos rupee perseilee, niin kuin lauantaina)
-hyvistä seuraamisista palkkaa
-äärilaidat tooosi iloinen - tooosi toruva
-Etsi sama vire seuraamiseen kun Monnilla on perusasentoon tultaessa (haaste)
- vaikeuta treenejä joskus, kohti seiniä & esteitä. Auta ja kehu alkuun
- Vasemmalle käännöksissä askel tai pari taakse ja sitten taas eteenpäin, tässäkin alussa auta
- mieti enemmän itseäsi, älä himmaa
- täyskäännöksiä vasemmalle
- hihnakuureja

Joo, pieni liuta muistettavaa taas :D Joku älykäs sanoi kerran että täydellistä seuraamista ei ole, mutta tavoitella kannattaa.

Hyppynoudossa sitten Monni meni ensin pari kertaa hypyn ohi, syynä varmaan se että ollaan tehty tasanoutoja niin paljon. Ihan ok meno, paluu laiska. Eli siihen sitten yllätyksiä, toisin sanoen lähden kävelemään esteeltä tai pallo lentää taakse tms.
- ja sitten agiesteitä kaupla suussa, hyppyestettä edestakaisin ja kiertämistä kapula suussa
Ehkä tärkein kommentti kuitenkin, koiran pitää haluta tulla luoksesi kapulalla. Joten motivaatiotreenit jatkuu.

Oli myös erittäin hyödyllistä seurata muiden treenejä, sain paljon ajatuksia liikkeistä joita en itse tehnyt. Lisäksi Katan pitämät häiriötreenit oli aivan mahtavat. :)

Täytyy kuitenkin myöntää että tällä hetkellä treenit tuntuu vähän puunkuoren pureskelulta. Tuntuu että Monni ei ole puoleen vuoteen edennyt mihinkään. Treeneihin meno pitäisi olla kivaa, ja sinne onkin kiva mennä puuhastelee, mutta jotenkin eteneminen ei näy tai tunnu. Ei ole tullut sellaisia onnistumisen fiiliksiä hetkeen. Ehkä nämä mun mietinnät sitten peilaantuu Monniin. Ehkä Monni onkin sitten taas reippaampi ulkokaudella. Ehkä tällaiset mietinnät kannattaisi laittaa takataskuun ja keskittyä positiivisiin asioihin. Mutta "ehkä" sana onkin niin kiva :)

Voisko muuten joku keksii sellaisen koiranlelun joka on pieni terrierisuuhun sopuiva vinkupallo ja naru samassa? Että sais repimisleikkejä ja tappoleikkejä samalla lelulla? Täällä olis jo iloinen asiakas :)

Eilen oli Monnin kanssa tehistreenit. Teemana oli häiriötreenit jota Marja ja Mirjami piti. Ne oli todella hauskat :) Oli kaksi eri pistettä jossa vaihdettiin pareittain lennosta aina tehtävää. Minulle oli Aija parina.

Ensin meillä oli erinäköisiä hyppyesteitä. Ne oli agilitystä tutut pituus ja muuri. Monni ennakoi ja hyppäs ennen mun käskyä kun kysyin missä este on. Ihan selvästi este on sille kiva osauus. Oli todella hyvin kuulolla, koska Marja siinä vieressä sanoi käsky, sidan, este jne, ja Monni kuunteli pelkästään mun käskyjä. Elikä ei haitannut mitä Marja sanoi. Hyppynoudossa tehtiin ensin ihan normaali nouto, takaisintulovauhti oli hiiiidas. :( Päätin että en enää pyydä perusasentoon vaan saa lähetä seisalteen. Vaikeutettiin tehtävää niin, että toiselle puolelle estettä tuli pallo ja toiselle namialusta. No heti kun sanoi este Monni ohitti esteen namialustan puolelta ja meni sitten pallolle. :D Kapula ei tässä vaiheessa kiinnostanut. Tehtiin uudestaan niin että hetsasin sen hyppynoutoon, ja nyt hakureissu jo sujui. Sitten pidettiin tauko.

Seuraavalla pistellä oli seuraaminen eri häiriöden vieressä. Siinä oli namikuppi, noutokapula ja karvainen vetolelu. Monnille aiheutti eniten päänvaivaa tuo namikuppi. Muut häiriöt se ohitti hyvin. Kun vielä vaikeutin tehtävää niin, että laitoin kuppiin namia, niin jo oli ihmeissään. Monni ei kuitenkaan yrittänyt varastaa kupille, vaan seurasi oikeassa paikassa, katse kohti kuppia. Kun seuraaminen/katsekontakti taas palautui hyväksi sai se käydä namikupilla hakemassa naminsa.

Sitten oli vielä Mirjamin tekemät häiriöt perusasennossa. Monnin oli siis tarkoitus pitää katsekontaktia. Mirjami käveli edes takaisin, taputti ym. Ensin toruin Monnia kun katsekontakti herpaantui, mutta sitten päätinkin että ymmärtäköön itse mistä se palkka tulee. (Ei sitä kokeissakaan voi torua). Pian se ymmärsikin mitä piti tehdä. Pahin häiriö oli ilmiselvästi vinkulelu. Voi voi voi kun Monnilla oli vaikeaa päättää katsoako lelua vai mua. Se kun muutenkin rakastaa vinkuleluja. Hyvin Monni kokonaisuudessa pärjäsi. Ei lähtenyt perusasennosta, ja pian myös Mirjamin heitellessä lelua katse oli liimautunut minuun.

Treenit oli todella hauskat, ja kaikilla oli mielestäni hyvä fiilis päällä. Oli kyllä tietyissä kohdissa vaikeata pitää pokkaa, esim. Mirjamin konttailu oli niin ohjaajan kuin koiran mielestä hauskaa.