Lauantaina pääsimme Monnin kanssa Katan koulutukseen vähän kokeilemaan. Ajattelin ottaa seuraamista, hyppynoutoa ja liikkeiden välejä.

Meillä on mielestäni sujunut seuraaminen tosi hyvin viime aikoina, mutta Monni näytti taas ärsyttävän puolensa, ja Katalle sitten näytti sellaista idioottiseuraamista. Meinas kyllä siinä vaiheessa laittaa pillit pussiin, perkele ton koiran kanssa. No hyvä että saatiin virheitä esille mutta mutta.
Tässä lyhyt muistutus taas itselleni:
-toru kunnolla, sano ettei kelpaa, (jos rupee perseilee, niin kuin lauantaina)
-hyvistä seuraamisista palkkaa
-äärilaidat tooosi iloinen - tooosi toruva
-Etsi sama vire seuraamiseen kun Monnilla on perusasentoon tultaessa (haaste)
- vaikeuta treenejä joskus, kohti seiniä & esteitä. Auta ja kehu alkuun
- Vasemmalle käännöksissä askel tai pari taakse ja sitten taas eteenpäin, tässäkin alussa auta
- mieti enemmän itseäsi, älä himmaa
- täyskäännöksiä vasemmalle
- hihnakuureja

Joo, pieni liuta muistettavaa taas :D Joku älykäs sanoi kerran että täydellistä seuraamista ei ole, mutta tavoitella kannattaa.

Hyppynoudossa sitten Monni meni ensin pari kertaa hypyn ohi, syynä varmaan se että ollaan tehty tasanoutoja niin paljon. Ihan ok meno, paluu laiska. Eli siihen sitten yllätyksiä, toisin sanoen lähden kävelemään esteeltä tai pallo lentää taakse tms.
- ja sitten agiesteitä kaupla suussa, hyppyestettä edestakaisin ja kiertämistä kapula suussa
Ehkä tärkein kommentti kuitenkin, koiran pitää haluta tulla luoksesi kapulalla. Joten motivaatiotreenit jatkuu.

Oli myös erittäin hyödyllistä seurata muiden treenejä, sain paljon ajatuksia liikkeistä joita en itse tehnyt. Lisäksi Katan pitämät häiriötreenit oli aivan mahtavat. :)

Täytyy kuitenkin myöntää että tällä hetkellä treenit tuntuu vähän puunkuoren pureskelulta. Tuntuu että Monni ei ole puoleen vuoteen edennyt mihinkään. Treeneihin meno pitäisi olla kivaa, ja sinne onkin kiva mennä puuhastelee, mutta jotenkin eteneminen ei näy tai tunnu. Ei ole tullut sellaisia onnistumisen fiiliksiä hetkeen. Ehkä nämä mun mietinnät sitten peilaantuu Monniin. Ehkä Monni onkin sitten taas reippaampi ulkokaudella. Ehkä tällaiset mietinnät kannattaisi laittaa takataskuun ja keskittyä positiivisiin asioihin. Mutta "ehkä" sana onkin niin kiva :)

Voisko muuten joku keksii sellaisen koiranlelun joka on pieni terrierisuuhun sopuiva vinkupallo ja naru samassa? Että sais repimisleikkejä ja tappoleikkejä samalla lelulla? Täällä olis jo iloinen asiakas :)