Keskiviikkona oli Sandyn agitreenit. Päätin lähteä jo kello kuudelta että ehditään lämmitellä kunnolla. Kun päästiin perille Ojankoon lähdettiin kävelylle. Suuri osa maastosta on taas pyhitetty meidän kansallisurheilulajille - hiihdolle. Minä kun olen niin rebelli kävelin siinä ladun vieressä. Sandy oli taas niin into pinekänä, juoksi edestakaisin, ja hyppeli. Se niin rakastaa agilityä. Meillä oli kaksi eri rataa.

Eka rata suoritettiin kaksi kertaa ilman minkäänlaista virhettä, jess! Mä vähän kuitenkin varmistelin putkeen menoja, koska putki meni A:n ali ja oli ihan kiinni A:ssa. Ohjaaja sanoi että vielä vähän näyttää söhläykseltä, voisin vielä tarkemmin näyttää alas putkeen ja ylös A:lle. Suurin ongelma meillä onkin tosiaan ohjaaminen, ja vasenpuoleisuus. Toinen rata meni myös alkuun hyvin, Sandy karkasi kuitenkin esteen sijaan putkeen. Yritettiin korjata ongelma niin, että kolmen vinon esteen ensimmäisen esteen jälkeen tekisin takaaleikkauksen. Sandy on kuitenkin niin nopea että en ehtinyt toisen esteen ohi, jotta voisin ohjata kolmannelle, se aina pyörähti siinä toisen esteen jälkeen ja katseli että missä menen. Ohjaaja sanoi että vielä tarvitsee irtoamisharjoituksia. Sillä saadaan tuokin ongelma korjattua. Kyseli myös että joko Sandy palkkautuu lelulla? Eipä vielä.

Sandy leikki paljon kotona, se tykkää repimisleikeistä ja palloista, mutta en ole saanut sitä ikinä leikkimään treeneissä. Se ottaa nopeasti kiinni patukasta, ja päästää heti. Sen jälkeen sitä ei enää kiinnosta. Päätin kuitenkin meidän ratojen jälkeen kokeilla josko saisin Sandyn leikkimään patukalla hallissa. Ensin se ei näyttänyt kiinnostuvan siitä, mutta yhtäkkiä se tarras siihen kiinni, ja oikein ärrimäisesti rupesi leikkimään. Mun mahtava Sandy LEIKKI treeneissä. Voi että olin iloinen! Siinä me aikamme revittiin patukkaa ja kehuin sitä aivan hirveästi. Fiilis oli niin hyvä. Lopetin leikin ennen kuin se ehti kyllästyä. Mutta kotiin lähtiessä olin aivan onneni kukkuloilla. Miten pienistä asioista voikaan iloita :)