Eilen oli tehiksissä kokeenomiaset treenit. Minä ja Aija olimme tuomari ja liikkuri ensin muille, ja sitten liikkuroimme toisiamme. Monnin kanssa otin VOI-seuruun, noudon ja liikkeestä seisomisen.

VOI-seuruu meni kohtalaisesti. Monni oli selvästi agility-moodissa kun viereisellä kentällä mentiin lujaa. Seuraamisen alku oli ihan hyvä mutta sitten se alko jättämään perusasentoja pois, se oli kaukana käännöksissä, mutta sivuaskeleet ja hidas käynti oli hyvää. Itse toilailin käskyjen kanssa ja annoin ensin seuraa käskyn, vaikka se on meillä "go". Laho pää. Jouduin sille karjasee kunnolla että nyt keskity kun se oikein kunnolla rupes häiriintyy. Koko halli kaikui.. Eka kerta pitkään aikaan kun jouduin karjasee.

Nouto meni niin kuin nyt on mennyt. Tokalla käskyllä lähti vasta hakemaan, pienen vinkunan seuraamana. Mutta nyt se ainakin nouti. Meillä on uusi virhe: lähtö. Eli lähtee noutamaan vasta toisella käskyllä. Lissän treenehin myös Sadun ehdottamaa kauplan jumaloimista. Meillä on kotona uusi arvokas esine, nimeltä noutokapula, ja se on meidän.

Liikkeestä seisomisessa Monni meni istumaan, taas kerran. Tehtiin uudestaan, mutta unohdin korjata, ja nostin se taas vaan seisomaan.

Tässä likkeessä mulla oli varmaan jo ärsytys niin korkealla, että Monni huomasi sen. Ja ärtsynähän ei sais treenaa. Mua vaan ärsyttää että tehdään korjauksia, korjauksia, korjauksia, kaikki näyttää hyvälle. Sitten otetaan yks koemainen ja samat virheet toistuu. No, päätin aamulla, että nyt tsemaptaan. Meillä on ilmeisesti vasta ekat kokeet maaliskuussa, joten lisää korjausliikkeitä kehiin. Helpompaahan olis luovuttaa, ja joskus olen sitä täälläkin ehdottanut, mutta se ei kyllä kuulu luonteeseeni. Aamulenkit on siitä hyviä että ehtii miettii kaikenlaista, ja mietintä oli tänään "mennään sillä mitä on". Eli keskityn Monnin vahvuuksiin, ja mietin vähän enemmän miten toteutan treenejä.