Suoraan tokon SM:ien finaalin jälkeen ajettiin Ansun sekä koirien kanssa turkuun, josta lähdettiin Viikkarilla ruotsiin ja Cefeus-leirille. Leiripaikkana toimi Moheds Camping mikä oli itse asiassa aika loistava paikka. Siellä oli mahdollista uittaa koiria, treenata eikä metsätkään olleet kaukana.

Turussa ennen laivaan nousemista. Huh, hellettä!

Koodin kanssa tehtiin sekä tokoa että jälkeä. Nämä olivat Koodin ekat metsäjäljet. Ruotsissa opetetaan metsäjäljet niin että ohjaajalla on lelu (meillä narupallo) joka näytetään koiralle ja sitten lähdetään tekemään jälkeä suoralla janalla. Tehdään noin 30-50 m jälki jonka loppuun se lelu jätetään, yleensä sitä voi vielä näyttää koiralle ennen kuin sen laskee maahan. Tärkeintä on laskea lelu jalkojensa väliin ja jatkaa siitä vielä vähän matkaa eteenpäin jonka jälkeen kääntyä tuulen alle ja palata koiran luokse. Tämän jälkeen tehdään heti jälki.

Koodin mielestä tämä oli tosi hauskaa, se innolla lähti jäljelle vetäen, pari kertaa kadotti jäljen, jolloin vain pysähdyin ja  seisoin enkä sanonut mitään vaan annoin Koodin ratkaista pulma. Jälkitreeni oli tosi kiinnostavaa, ja kiva oli vähän nähdä enemmänkin jälkiä tehneitä koiria, vaikka täytyy myöntää etten pitkälle jäljelle jaksanut lähteä mukaan siinä helteessä. Koska eihän sitä saa valittaa kun mittari näyttää melkein 30 astetta, mutta kyllä se vähän tukalaa oli.

Ekalla kerralla metsässä ehdittiin tehdä vain yksi jälki, tai enemmänkin se oli siitä kiinni että jäljestäviä koiria oli niin paljon että metsä loppui kesken. Toisella kerralla kuitenkin tehtiin 3 jälkeä.
Ensin tehtiin eka samalla lailla kuin ekalla kerralla eli lähdettiin viemään palloa metsään. Heti tämän jälkeen näytettiin koiralle jäljelle lähtö jonka jälkeen koira sai mennä autoon odottelemaan noin puoleksi tunniksi jäljen laskeutumista. Tällaisen muistijäljen Koodi klaarasi myös hyvin. Koodin ainoa haaste on se että se vetää ihan tuhatta ja sataa koko jäljen. että keppien nostaminen voisi kyllä koitua kohtaloksemme. Niin ihana tämä jäljestys on. Lopuksi tehtiin vielä helppo jälki niin kuin alussa, että koiralle jää treeneistä helppo mielikuva. Mä ainakin innostuin todella jäljestyksestä, ja kotona ollaankin jo tehty jälki Koodille niin että treenien jälkeen Teemu kävi metsässä vähän lompsimassa.


Ehdittiin me myös viikon aikana treenata tokoa, ja nähdä vähän muiden treenejä. Vaikka vähemmälle jäikin tokot. Käytiin me yksi ilta tekemässä oikein pitkän kaavan treenit ja sain myös tehdä Kentsun kanssa. Se vasta hupaisaa oli. Seuraamisen rytmistä en kyllä saanut kiinni, mutta Kentsu on siis niin mun lemppari, kun se teki mielissään ja kivaa tehdä ruutua ja luoksaria osaavan koiran kanssa kun voi vaan seistä eikä tarvitse (mun mielestä) miettiä että tekeekö koira, koska Ken aina tekee. Kun Ken vaan osaa niin hyvin juttuja <3 ja aina on tekemässä. Kiitos kun sain kokeilla :) Olihan se ekassa setissä Ansun kanssa vähän tuhma, mun mielestä hilpeä ja pari naurua siellä kyllä sai kun se vipelsi pisteen ohi ties monettako kertaa, ja aina niin päättäväisesti ruutuun. (Ansu teki siis piste -> piste -> ruutu treeniä, ja Ken ei millään malttanut pysähtyä toiselle pisteelle).


Keskiviikkona meillä oli leirikisa, nimittäin esineruutu. Koodin kanssa ei olla koskaan tehty aikaisemmin esineruutua, mutta mitäs sitä pelkäämään. Sen kun kokeilee, ei kai siinä mitään menetä. "Pistää vaan noutamaan". Jos muistan oikein koiralla oli 3 tai 4 minuuttia aikaa tuoda niin monta esinettä kuin ehtii ruudusta. Onneksi ei oltu ekoja, niin ehti vähän katsella että miten ihmiset lähettää sinne koiriaan ja miten koirat etsii. Parhaimmillaan koirat toi 11 esinettä, joka on ihan huikeaa. Ensikertalaisena Koodi toi 7 esinettä, kun itse olisin tyytynyt kahteen. Ei se sinne syvälle ruutuun mennyt, mutta onneksi löytyi esineitä lähietäisyydeltä. Huomasin kyllä että Koodi turhaantui että "mitä toi akka nyt haluaa" sen verran tuli haukahduksia. Onneksi se kuitenkin jatkoi, ketutuksesta huolimatta. Jos joskus alan tätä esineruutua treenaamaan, niin taidan kyllä aloittaa sieltä kauemmasta päästä niillä esineillä, sillä ei se varmaan muuten koskaan tajua mennä sinne syvälle ruutuun.



Yllä pari perhekuvaa. Ensimmäisessä Quinci (emä), Fang (isä), Ylva ja Koodi. Toisessa Koodi, Ylva, Quinci ja Fang. Ylva on kyllä mielestäni äitinsä näköinen. Koodin isä Fang on aika "isäntä" ja kertoi kyllä Koodille (ihan nätisti) että hän sitten on tässä the boss. Huomaa kyllä tiettyjä piirteitä molemmista joita Koodilla on. Mutta täytyy myöntää että mä niin tykkään Fangin camelboots asenteesta ja Quincin kiltistä luoteesta. Molemmilta on tullut todella kiva ominaispiirteet Koodille.

Harmillisesti ei keretty käydä hakumetsässä katsomassa hakukoiria, mutta oli aivan mahtavaa nähdä kaikkia Cefeus-koiria ja niistä jäi todella hyvä fiilis. Kiitos Ansu seurasta, oli aivan mahtava reissu!!

Koodi kiittää mahtavasta leiriviikosta!