Pikku Börje

21:18

Helmikuussa meille kotiutui ihana pieni poikakoira nimeltä Börje. Monnin jäädessä eläkkeelle ja Koodin tulevaisuudesta tietämättöminä päätimme että hankimme vielä yhden koiran, ensisijaisesti Teemulle aksaan. Vaihtoehdot olivat bordercollie ja sheltti. Oli minulla ainakin ihan selkeä ajatus siitä minkä rotuisen koiran haluan tähän laumaan mielummin 😉




Teemu siis sai tällä kertaa päättää rodun, joten sain päättää nimen. (Jonka lopuksi kuitenkin Julia päätti.) Eli jokaisella on oma panoksensa tässä pentuasiassa. Pennusta tuli Börje.

Börje on hyvin erilainen kuin Koodi. Siinä missä K on aina lisännyt vauhtia ja juossut kuin päätön kana, B on hyvin harkitsevainen. En sanoisi että se on pidättyväinen mutta se pohtii asioita pienessä päässään. Joskus myös jonkun treenin jälkeen ajattelin että "tästä hommasta ei nyt ihan tullut mitä ajattelin", mutta kun B oli asiaa saanut miettiä, niin seuraavalla kerralla se jo asian osasi.

Eniten teimme kuitenkin paljon sellaista kivaa yhdessä tekemistä että löydettiin yhteinen sävel: opeteltiin tarjoamaan asioita, opeteltiin perheen tavoille ja kaikkea kivaa yhteistä tekemistä. Käytiin myös tutustumassa erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin, sekä eläimiin.


Börjen kanssa aloitimme ihan pienestä pentutokotreenit. Mutta samalla se sai myös elää "ihan pellossa" pentuelämää. Koira on pentu niin lyhyt aika, ettei tässä ole tarvetta kiirehtiä.  Börje kuitenkin itse päätti puolestamme ettemme edes voi kiirehtiä kun sillä 5 kk:n iässä todettiin OCD. Tämä tuli esiin rasituksen (lue: vapaana juoksemisen) jälkeisenä ontumisena.



Ensin epäilimme että Börje ja Koodi oli törmännyt yhteen ja Börje oli täyslevolla. Kuitenkin lepokauden jälkeen ontuminen rasituksen jälkeen jatkui ja pelkäsimme pahinta jo ennen eläinlääkäriä. Lääkärissä otettiin röntgenkuvat joka paljasti vasemman olkanivelen OCD:n ja oikeassa mahdollinen epäily. 

Molemmat olkanivelet päätettiin kuitenkin tähystysleikkaa. Mikael Morelius leikkasi Börjen 13.6. ja myös oikeassa olkanivelessä löydettiin OCD. Onneksi (tai kyllä oikeastaan ikäväksemme) kohtalotovereita löytyy, ja saimme paljon tukea ennen leikkausta. Kiitos eritoten Marille ja Mariannelle, joita konsultoimme tässä asiassa. Leikkaus oli onnistunut ja siitä alkoikin pitkä kuntoutusprosessi joka edelleen on kesken. Elämme viidettä viikkoa leikkauksen jälkeen.

Viimeisiä hetkiä vapaana ennen kuin OCD löydettiin.

You Might Also Like

0 kommenttia

Subscribe