Kun on 3 päivää ollut poissa kotoota ja vihdoin pääsee kotiin, miettii heti että ou nou niin monta päivää treenamatta mitään. No, sehän ei ihan pidä paikkaansa, koska Teemuhan oli väsyttänyt koirat ihan totaalisesti viikonlopun aikana. Sandy pääsi perjantaina Teemun vanhemmille kyläilemään, ja kuvassa näette tuloksen. Rankkaa oli riehua kahden bullan kanssa. Monni pääsi agilitamaan, mutta kakkosiin eivät nousseet. Sunnuntaina kotiin tultaessa molemmat koirat olivat todella väsyneitä, minkä takia ne eivät saaneet mitään kauhean pitkkä lenkkiä maanataina.

Päätin kuitenkin ottaa Monnin kanssa illasta kapulan pitoa. Ensin otettiin puisella noutokapulalla, ja sitten tunnarikapulalla. Huomautin kaikista yrityksistä rouskuttaa tai siirtää suussa kapulaa. Ja hyvin se meni. Tänään sitten treeneissä katsotaan miten pojan käy kokeenomaisissa.

Eilen käytiin Sandyn kanssa agilitaamassa. Sandy oli niin into pinkeänä. Oli irtoamistreenejä ja Sandy irtos tosi hyvin. Eka rata meni toosi hyvin. Toisella radalla Sandy muisti ekan radan, ja se luuli tekevänsä oikein. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Sillä oli hyvä vauhti, ja paljon intoa. Teki paljon kieppejä, mikä viestii että tämän on kivaa. Kun päästiin kotiin se nautti matolla pyörien. Ilmeisesti oli hyvät treenit. Sandy sai vielä kunnon venyttelyt kotona treenien jälkeen. Sandy taipuu paljon paremmin oikealle. Se melkeen jättää tekemättä vasemalle jos ei palkka tule heti, joten pitää venyttää enemmän vasemmalle.

Monnin kanssa jumpattiin litteällä tasapainopallolla illalla. Takajalat olivat pallolla, ja tehtiin erilaisia istu-maahan-seiso asentoja, ja taivutuksia. Ihan selvästi Monni pitää painoaan enemmän vasemmalla takajalalla. Johtuneeko tokosta? Yritän nyt taas tsempata näiden jumppien kanssa, koska ne ovat todella tärkeitä.

Monni on Teemun kanssa opetellut kuolemaan. Vielä ei näytä ihan kuolleelta, mutta aika hyvin se oppi 10 minuutissa homman.

Eilen oli mulla ja Teemulla logistisia ongelmia, jonka takia en päässyt tehistreeneihin. :(
Päätin kuitenkin treenata kotona ohjattua noutoa. Ohjasin Monnia niin oikealle kun vasemmalle. Ihan selvästi vasen oli sille hankalampi ymmärtää. Tehtiin aika monta toistoa kunnes meni oikein molempiin suuntiin kun käskin. Vire oli kuitenkin hyvä. Otin vielä lopuksi yhdellä noutokapulalla oikealle ohjaamista. Se sujui toosi hyvin. Nopea nouto ja paluu viereen.

Päätin vielä ottaa VOI-kaukot, ja laitoin Monnin tassujen eteen lehden, jotta näkisin edistääkö. Tämä oli eka kerta kun siinä oli "este" edessä. Monni teki kuitenkin kaikki vaihdot tautisen hyvin, ja tarkasti. Seiso-maahan asennossa ei edistänyt yhtään. Vaihtelin myös aikoja liikkeiden välillä, jotta tehtäisiin siitä vaikeampaa. Monni oli tosi keskittynyt. Hieno suoritus kaiken kaikkiaan. Nyt sitten vaan matkaa lisäämään. Meillä ei ollut kun sellainen 6-7 metriä väliä. Mutta pikkuhiljaa sitä kasvatetaan.

Sitten pitää kait alkaa miettimään niitä AVO-kokeita nyt keväällä. Jos ottais kokeen kerran kuussa, mutta ehkäpä pitää strategisista syistä säästää yksi AVO-koekerta SM:eihin. Koska VOI ei todellakaan ole SM:eihin mennessä valmis. Oi, tätä valinnan vaikeutta :D

Näitä tavoitteita ei ikinä pitäisi kirjoittaa julkisesti, eihän? Mutta mitäs nyt blondi muuta voisi tehdä.

Monnin
- TK2
- Voittajaluokan korkkaus
- Nousu kolmosluokkaan agissa

Sandy
- Syksyllä alokasluokkaan
- TK1?
- agissa mennään lujaa, ilman tavoitteita

Mun omat tavoitteet on yrittää pitää jokaisesta treenistä kirjaa, suunnitella ne hyvin etukäteen, olla johdonmukainen ja olla ajattelematta liikaa sitä pentua jonka hankintaa tässä vuoden olen jo suunnitellut ;)

Pääsimme eilen ekaa kertaa Vuokkoset Areenalle treenaamaan. On aina jännittävää mennä uuteen halliin treenaamaan, ja katsoa miten koira siellä toimii. Monnilla kun on tapana haistella kenttiä alkuun, ei tälläkään kertaa yllättänyt, vaan nenä kävi matossa aina kun sen vapautti. Kielsin kaiken nuuhkimisen paitsi noudossa.
Otettiin ensin VOI-seuraamista. Seuraaminen oli alkuun aika väljää, niin kuin se yleensä tuppaa olemaan. Mutta parani loppua myöden. Sivuaskeleissa Monni seurasi oikealle vähän edistäen ja vasemalle vähän liian takana. Näitä pitää siis vielä treenata. Otettiin myös juoksua ja hidasta käyntiä. Hanne huomautti hyvin että se edistää kun siirrytään temposta toiseen. On siis minun tehtävä nyt vähän hidastaa temponvaihdoksia, että Monni ehtii mukaan. Temponvaihdoksia pitää siis treenata.

Tauon jälkeen tehtiin noutoa. Monni toisti virheensä, tällä kertaa vähän myöhemmin. Eli juoksi kapulalle, nosti sen, mutta sylkäsi sitten pois ja rupesi nuuhkimaan mattoa. Toruin sitä heti, ja se sitten nuuhki pitkään ja hartaasti mattoa. Rupesin tekemään hylkäämisiä jotta saisin sen huomion. Hyvin se tuli luokse. Sitten sanoin pyhpyh ja otin sen uudestaan perusasentoon. Tästä lähetin sen kapulalle, ja se lähti hienosti noutamaan, ja tuli myös takaisin viereen. Meillä on edelleen huomattavia ongelmia noudossa, mistä nyt pidetään kuuri.
- Lähtökäskyjä tarvitaan kaksi (ei lähde ekalla)
- Haukku tai vinkuminen lähtiessä
- Palatessa ravaa
- Siirtelee kapulaa suussa
- Vinot perusasennot

Eli töitä riittää.

Mitä tulee Sandyyn, sen vinkuminen on taas pahentunut. Ellen ulosmeno kesti 20 minuuttia. Pysyin kuitenkin rauhallisena, enkä menettänyt hermojani, JEE. Käytiin autossa, matkalla Teemun vanhemmille syvällisiä keskusteluja Sandystä ja sen vinkumisesta. Päätettiin että ruvetaan pitämään nyt 2 kk ihan aikataulua ulosmenoista, lenkkien pituuksista, 2 kertaa viikossa aivotoimintaa - mitä tehty, agilityt jne. Tämän jälkeen mennään ongelmakoirankouluttajalle ja kysytään mitä tolle voi tehdä. (Ehdotuksia hyvistä kouluttajista otetaan vastaan). Jos me saadaan ehdotus että pitää vain odottaa kunnes se lopettaa vinkumisen mulla menee hermot. Autossa myös naurettiin että kuinkakohan monta tuntia ollaan "vain odotettu". Vastaus oli että kyllä se loma-ajasta jo menisi. Sandyn sielunelämää on kyllä kauhean vaikeata ymmärtää. Aina luulee että on päässyt askeleen eteenpäin, ja sitten kohtaakin jo saman vinkumisongelman uusissa tilanteisa. Onneksi voin tuudittautua ajatukseen "ehkä sitten joskus...."