Uuden blogikäynnistyksen myötä siirsin blogini. Se löytyy jatkossa täältä: taitotassut.wordpress.com
Koodin kanssa ollaan jatkettu erilaisten liikkeiden yhdistämistä. Koodihan tietää jo miten liikkeet tulee suorittaa. Vaikka suurin osa meidän treeneistä onkin sitä että tehdään enemmän mielentilaharjoittelua kuin liikkeitä, niin niitä osia joutuu tekemään niin paljon että kyllä se tietää miten hommat pitäisi mennä.
Nyt kun olemme alkaneet tehdä meille haastavampia treenejä olen huomannut, että Koodi on kehittynyt todella paljon. Aikaisemmin kun tehtiin erottelutreenejä ja kuuntelutreenejä Koodi vain nousi ja nousi, eikä osannut muuttaa käytöstään, se pystyi tekemään saman mokan vaikka 10 kertaa putkeen, ja se vain kiihdytti. Nykyään se itse tajuaa että tätä ei voi jatkaa näin ja alkaa itse asiassa laskemaan virettään jotta tekisi oikein ja pääsisi palkalle. Eli JOTAIN ole sentään tehnyt oikein jos me tässä pisteessä jo ollaan. HOORAAYY!
Ei se edelleenkään osaa ensimmäisellä kerralla tehdä asioita oikein, sehän olisi jo liikaa vaadittu :D
Mutta nyt kun käytiin tikkurilassa tekemässä zeta-ohjattua, niin jo neljännellä kerralla osasi tehdä liikkeen oikein. Alkuun se ei edes mennyt merkille, ja toisella yrittämällä se meni matalana nihkeästi. Kun en tätä hyväksynyt niin se ymmärsi yskän. Sitten se halusi myös keskikapulalle. Tehtiin sitten välissä pelkkää ohjattua, ja sitten vielä uudestaan yhdistettyä liikettä. Ja jee, johan se teki hyvin. Kapulan pito ei ole vielä mitenkään hyvä, minkä takia käytin siihen vähän enemmän aikaa ja autoin sitä. Koska tässä treenissä oli kyse siitä että se pystyy kuuntelemaan enkä voi pitää kiinni pito-kriteeristä joka ei vielä ole sille selkeä.
Olen tehnyt sen kanssa pitoa siis tunnarikapulalla, ja sillä se on tosi hyvä. Mutta kun otetaan ohjatun kapula niin pito on ihan paska. Eli nyt meillä on heinä-elokuun 2 pääasiaa jota treenataan päivittäin. Pitoa ja eteen lähetystä.
Tässä vielä videota Koodin zeta-ohjatusta. Ensin se eka yritys, ja sitten neljäs jolloin se onnistui. (Aikaisemmin olisi siis ehkä kahdeskymmenes onnistunut...)
Nyt kun olemme alkaneet tehdä meille haastavampia treenejä olen huomannut, että Koodi on kehittynyt todella paljon. Aikaisemmin kun tehtiin erottelutreenejä ja kuuntelutreenejä Koodi vain nousi ja nousi, eikä osannut muuttaa käytöstään, se pystyi tekemään saman mokan vaikka 10 kertaa putkeen, ja se vain kiihdytti. Nykyään se itse tajuaa että tätä ei voi jatkaa näin ja alkaa itse asiassa laskemaan virettään jotta tekisi oikein ja pääsisi palkalle. Eli JOTAIN ole sentään tehnyt oikein jos me tässä pisteessä jo ollaan. HOORAAYY!
Ei se edelleenkään osaa ensimmäisellä kerralla tehdä asioita oikein, sehän olisi jo liikaa vaadittu :D
Mutta nyt kun käytiin tikkurilassa tekemässä zeta-ohjattua, niin jo neljännellä kerralla osasi tehdä liikkeen oikein. Alkuun se ei edes mennyt merkille, ja toisella yrittämällä se meni matalana nihkeästi. Kun en tätä hyväksynyt niin se ymmärsi yskän. Sitten se halusi myös keskikapulalle. Tehtiin sitten välissä pelkkää ohjattua, ja sitten vielä uudestaan yhdistettyä liikettä. Ja jee, johan se teki hyvin. Kapulan pito ei ole vielä mitenkään hyvä, minkä takia käytin siihen vähän enemmän aikaa ja autoin sitä. Koska tässä treenissä oli kyse siitä että se pystyy kuuntelemaan enkä voi pitää kiinni pito-kriteeristä joka ei vielä ole sille selkeä.
Olen tehnyt sen kanssa pitoa siis tunnarikapulalla, ja sillä se on tosi hyvä. Mutta kun otetaan ohjatun kapula niin pito on ihan paska. Eli nyt meillä on heinä-elokuun 2 pääasiaa jota treenataan päivittäin. Pitoa ja eteen lähetystä.
Tässä vielä videota Koodin zeta-ohjatusta. Ensin se eka yritys, ja sitten neljäs jolloin se onnistui. (Aikaisemmin olisi siis ehkä kahdeskymmenes onnistunut...)
Kävin tänään ex tempore treenaa Ojangossa. Otin mukaan sekä Koodin että Börjen.
Koodin kanssa tehtiin kuuntelutreeniä. Ensin tehtiin ruudun ja kierron erottelua. Aloitin niin että tötsä ja ruutu oli vierekkäin, jotta pystyi siirtymään kierron eteen ja ruudun eteen. Tämä sujui niin hyvin että laitoin tötsän vähän lähemmäs ruutua. Koodi osasi tämänkin, joten päätin laittaa tötsän suoraan ruudun eteen. Tässä Koodi mokasi. Lähetin sen ensin pari kertaa ruutuun, jonka jälkeen pyysin kiertämään. No, sehän juoksi suoraan ruutuun (ei yllättänyt). Laitoin sen maahan, toruin, hain uudestaan, ja tällä kertaa se kiersi. Kehuin paljon ja annoin namin. Sitten jatkettiin taas yhdellä kierrolla jonka jälkeen ruutu. Nyt taas Koodi ei halunnut mennä ruutuun. Annoin sille sitten toisen käskyn jotta se siirtyi ruutuun.
Jouduin tämän jälkeen vielä pari kertaa auttamaan Koodia ruutuun, koska hän olisi halunnut jäädä merkille. Mutta hyvin hän kuunteli kuitenkin apukäskyjä. Sitten otettiin vielä yksi ruutu, joka sujui hyvin. Ja tämän jälkeen kierto, jonka myös suoritti. Päätin tämän jälkeen että nyt otetaan pieni tauko. Tauon jälkeen jatkettiin. Pari stiplua vielä tuli, mutta lopussa suoritti tämän treenin oikein. Vielä ei voi sanoa että tämä asia olisi käsitelty, mutta varmasti nyt saatiin se niin pitkälle käsiteltyä kuin Koodin kanssa voi. Koodi on kuitenkin sellainen että ei sen kanssa kannata jäädä hinkkaamaan ja hinkaamaan, vaan pitää edetä tiettyyn pisteeseen. Antaa sen pohtia, ja sitten jatkaa. Mä ajattelen että tämä on parempi tapa sille juuri sen mieletilan takia. Koska jos sitä painostaa liikaa sen vire vaan nousee ja nousee, eikä se silloin todellakaan osaa tällaista tehdä.
Tauon jälkeen tehtiin vielä zeta-tunnari. Eli ensin yksi osa zetasta, tämän jälkeen käännös seuraavalle suoralle ja pysähdys. Käsky tunnariin, ja sitten kun Koodi oli tuonut kapulan niin zeta jatkoi. Koodi oli tässä todella hyvä, kivalla mielentilalla ja teki työtä käskettyä. Olin tyytyväinen että testasin vähän missä mennään.
Börje sai tehdä ocd-kuntoutustreeniään kentällä. Tehtiin ympyröitä ja kahdeksikkoja kävellen. Nyt kun kentällä oli vähän tavaroita kuten kapuloita ja tötsiä, niin saatiin samalla tehtyä häiriötreeniä. Börje oli tosi innoissaan että sai tehdä hommia kentällä. Näytti se varmaan vähän hassulta kun vain kävelytin sitä, mutta sellaistahan se meidän "treenaus" nyt on. :)
Koodin kanssa tehtiin kuuntelutreeniä. Ensin tehtiin ruudun ja kierron erottelua. Aloitin niin että tötsä ja ruutu oli vierekkäin, jotta pystyi siirtymään kierron eteen ja ruudun eteen. Tämä sujui niin hyvin että laitoin tötsän vähän lähemmäs ruutua. Koodi osasi tämänkin, joten päätin laittaa tötsän suoraan ruudun eteen. Tässä Koodi mokasi. Lähetin sen ensin pari kertaa ruutuun, jonka jälkeen pyysin kiertämään. No, sehän juoksi suoraan ruutuun (ei yllättänyt). Laitoin sen maahan, toruin, hain uudestaan, ja tällä kertaa se kiersi. Kehuin paljon ja annoin namin. Sitten jatkettiin taas yhdellä kierrolla jonka jälkeen ruutu. Nyt taas Koodi ei halunnut mennä ruutuun. Annoin sille sitten toisen käskyn jotta se siirtyi ruutuun.
Jouduin tämän jälkeen vielä pari kertaa auttamaan Koodia ruutuun, koska hän olisi halunnut jäädä merkille. Mutta hyvin hän kuunteli kuitenkin apukäskyjä. Sitten otettiin vielä yksi ruutu, joka sujui hyvin. Ja tämän jälkeen kierto, jonka myös suoritti. Päätin tämän jälkeen että nyt otetaan pieni tauko. Tauon jälkeen jatkettiin. Pari stiplua vielä tuli, mutta lopussa suoritti tämän treenin oikein. Vielä ei voi sanoa että tämä asia olisi käsitelty, mutta varmasti nyt saatiin se niin pitkälle käsiteltyä kuin Koodin kanssa voi. Koodi on kuitenkin sellainen että ei sen kanssa kannata jäädä hinkkaamaan ja hinkaamaan, vaan pitää edetä tiettyyn pisteeseen. Antaa sen pohtia, ja sitten jatkaa. Mä ajattelen että tämä on parempi tapa sille juuri sen mieletilan takia. Koska jos sitä painostaa liikaa sen vire vaan nousee ja nousee, eikä se silloin todellakaan osaa tällaista tehdä.
Tauon jälkeen tehtiin vielä zeta-tunnari. Eli ensin yksi osa zetasta, tämän jälkeen käännös seuraavalle suoralle ja pysähdys. Käsky tunnariin, ja sitten kun Koodi oli tuonut kapulan niin zeta jatkoi. Koodi oli tässä todella hyvä, kivalla mielentilalla ja teki työtä käskettyä. Olin tyytyväinen että testasin vähän missä mennään.
Börje sai tehdä ocd-kuntoutustreeniään kentällä. Tehtiin ympyröitä ja kahdeksikkoja kävellen. Nyt kun kentällä oli vähän tavaroita kuten kapuloita ja tötsiä, niin saatiin samalla tehtyä häiriötreeniä. Börje oli tosi innoissaan että sai tehdä hommia kentällä. Näytti se varmaan vähän hassulta kun vain kävelytin sitä, mutta sellaistahan se meidän "treenaus" nyt on. :)
Helmikuussa meille kotiutui ihana pieni poikakoira nimeltä Börje. Monnin jäädessä eläkkeelle ja Koodin tulevaisuudesta tietämättöminä päätimme että hankimme vielä yhden koiran, ensisijaisesti Teemulle aksaan. Vaihtoehdot olivat bordercollie ja sheltti. Oli minulla ainakin ihan selkeä ajatus siitä minkä rotuisen koiran haluan tähän laumaan mielummin 😉
Teemu siis sai tällä kertaa päättää rodun, joten sain päättää nimen. (Jonka lopuksi kuitenkin Julia päätti.) Eli jokaisella on oma panoksensa tässä pentuasiassa. Pennusta tuli Börje.
Börje on hyvin erilainen kuin Koodi. Siinä missä K on aina lisännyt vauhtia ja juossut kuin päätön kana, B on hyvin harkitsevainen. En sanoisi että se on pidättyväinen mutta se pohtii asioita pienessä päässään. Joskus myös jonkun treenin jälkeen ajattelin että "tästä hommasta ei nyt ihan tullut mitä ajattelin", mutta kun B oli asiaa saanut miettiä, niin seuraavalla kerralla se jo asian osasi.
Eniten teimme kuitenkin paljon sellaista kivaa yhdessä tekemistä että löydettiin yhteinen sävel: opeteltiin tarjoamaan asioita, opeteltiin perheen tavoille ja kaikkea kivaa yhteistä tekemistä. Käytiin myös tutustumassa erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin, sekä eläimiin.
Eniten teimme kuitenkin paljon sellaista kivaa yhdessä tekemistä että löydettiin yhteinen sävel: opeteltiin tarjoamaan asioita, opeteltiin perheen tavoille ja kaikkea kivaa yhteistä tekemistä. Käytiin myös tutustumassa erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin, sekä eläimiin.
Börjen kanssa aloitimme ihan pienestä pentutokotreenit. Mutta samalla se sai myös elää "ihan pellossa" pentuelämää. Koira on pentu niin lyhyt aika, ettei tässä ole tarvetta kiirehtiä. Börje kuitenkin itse päätti puolestamme ettemme edes voi kiirehtiä kun sillä 5 kk:n iässä todettiin OCD. Tämä tuli esiin rasituksen (lue: vapaana juoksemisen) jälkeisenä ontumisena.
Ensin epäilimme että Börje ja Koodi oli törmännyt yhteen ja Börje oli täyslevolla. Kuitenkin lepokauden jälkeen ontuminen rasituksen jälkeen jatkui ja pelkäsimme pahinta jo ennen eläinlääkäriä. Lääkärissä otettiin röntgenkuvat joka paljasti vasemman olkanivelen OCD:n ja oikeassa mahdollinen epäily.
Molemmat olkanivelet päätettiin kuitenkin tähystysleikkaa. Mikael Morelius leikkasi Börjen 13.6. ja myös oikeassa olkanivelessä löydettiin OCD. Onneksi (tai kyllä oikeastaan ikäväksemme) kohtalotovereita löytyy, ja saimme paljon tukea ennen leikkausta. Kiitos eritoten Marille ja Mariannelle, joita konsultoimme tässä asiassa. Leikkaus oli onnistunut ja siitä alkoikin pitkä kuntoutusprosessi joka edelleen on kesken. Elämme viidettä viikkoa leikkauksen jälkeen.
 |
| Viimeisiä hetkiä vapaana ennen kuin OCD löydettiin. |
Uusi vuosi alkoi siitä että Koodia kuntoutettiin. Liikuntaa ja treenejä taas lisättiin. Fyssarilla käytiin joka kolmas viikko aina maaliskuuhun asti jolloin vihdoin Koodi sai terveen paperit, ja saatiin alkaa treenaamaan enemmän. Tähän asti alkuvuosi oli kotitreenejä/lihaskuntottreenejä monta kertaa viikossa, mutta toko-treenit oli maltilliset 1 krt/viikko, joskus 2. Agility oli kokonaan tauolla.
Maaliskuussa kävimme vielä lisäksi näyttämässä jalkaa viimeisen kerran Räihällä, joka totesi että nyt aletaan koiraa treenaamaan normaalisti jotta nähdään että jalka kestää. Ja kyllä se on kestänyt.
Koodin kanssa aloitettiin taas valmennukset Oililla, ja Koodi on edistynyt aivan huimasti. Mielentila on pysynyt hyvänä, ja taas voi katsoa kisakalenteria. Tosin, kun katsoin sitä nyt toukokuussa ja olin ilmoittautumassa kokeeseen niin Koodille iski rannetulehdus. EEEIII!!
Perheeseemme on myös rantautunut uudet tulokkaat. Ensin saapui bordercollie Börje (Walking Disaster's Lotus Evora). Ja vain pari viikkoa pikkuisen jälkeen perheeseemme syntyi pikkuveli Julialle.
Eli meinikiä riittää meillä tulevan vuoden aikana...
Maaliskuussa kävimme vielä lisäksi näyttämässä jalkaa viimeisen kerran Räihällä, joka totesi että nyt aletaan koiraa treenaamaan normaalisti jotta nähdään että jalka kestää. Ja kyllä se on kestänyt.
Koodin kanssa aloitettiin taas valmennukset Oililla, ja Koodi on edistynyt aivan huimasti. Mielentila on pysynyt hyvänä, ja taas voi katsoa kisakalenteria. Tosin, kun katsoin sitä nyt toukokuussa ja olin ilmoittautumassa kokeeseen niin Koodille iski rannetulehdus. EEEIII!!
Perheeseemme on myös rantautunut uudet tulokkaat. Ensin saapui bordercollie Börje (Walking Disaster's Lotus Evora). Ja vain pari viikkoa pikkuisen jälkeen perheeseemme syntyi pikkuveli Julialle.
Eli meinikiä riittää meillä tulevan vuoden aikana...
