Helmikuussa meille kotiutui ihana pieni poikakoira nimeltä Börje. Monnin jäädessä eläkkeelle ja Koodin tulevaisuudesta tietämättöminä päätimme että hankimme vielä yhden koiran, ensisijaisesti Teemulle aksaan. Vaihtoehdot olivat bordercollie ja sheltti. Oli minulla ainakin ihan selkeä ajatus siitä minkä rotuisen koiran haluan tähän laumaan mielummin 😉

Tänään oli agilitypäivä Teemulla ja Monnilla. Tarvittiin yksi nolla kakkosiin ja se tuli hyppyradalta :D JEE!! Hyvä poikatiimi! Harmi kun itse olin töissä enkä rataa voinut katsoa. Toisen radan sen sijaan näin, tai sen minkä ehti ennenkuin Monni perseili kepeillä, ja Teemu päätti olla toistamatta virhettä. Mielestäni teki oikean ratkisun. Nyt kuitenkin on hieno fiilis ja skumppa kylmässä ;) Kiva olla siellä kehän ulkopuolellakin joskus.

Täytyy kuitenkin myöntää että agikisat ei kyllä ole mielekästä katsottavaa. Mä en ymmärrä ohjaajia ja niiden rata-aloituksia. Suurin osa pakottaa koiran istumaan, todella kovalla käskyllä ja sanoo 10-kunta kertaa istu tai paikka. MIKSI?? Miksi ei vain harjoitella lähtöjä? Se on aika suurella osalla unohtunut ihan harjoituksissa. Oli niin ikävää katsoa joitakin, että olis halunnut mennä väliin. Ei tuollainen ole reilua koiralle. Miksi ei agissa voi olla sama sääntö kuin tokossa että "pitää olla koiralle reilu"?? Ehkä mun pitää alkaa ajaa tätä asiaa, kun todella epäkunnioittavasti koiria kohdeltiin. Pidettiin niskakarvoista, pakotettiin työntämällä maahan, huudettiin kuin raivohullut. Missä se YHTEISTYÖ on?

Miksi ei tällaisesta ole sääntöjä? Paljon se auttaa kun koira on jo muutenkin kiihtynyt että siinä huutaa istu, istu, istu, odota, odota, odota... aaarrhhhggg!! Ja yleensä näistä koirista ei yksikään pysynyt paikoilllaan lähdössä. Olen siis ihan oikean "päälajin" valinnut, (siis tokon). Nyt tiedän ainakin mitä myös harjoitellaan perusvalmiudet kurssilla ;)

Eilen oli aika taas viedä koirat piikille. Täytyy kyllä kehua Käpälämäkeä Pikku-Huopalahdessa. Aina saa niin hyvän vastaanoton, ja koirat saa hyvää hoitoa. Oon
vähän semmonen että jos hyvän paikan löydän, en sitä vaihda. Ja vaikka on eläinlääkäri (tai itse asiassa kaksi) ihan kilsan päässä kotia, niin aina varaan ajan Käpikseen. Molemmat on perusterveitä, vähän löytyi hammaskiveä. Monnilla on myös pikku patti vasemmassa etujalassaan mitsä mainitsin, siinä on ollut punkki. Mutta sitten kun ELL alkoi puhumaan sen poistamisesta ja lähettämisestä patologille, rupesi kauhukuvat vilisemään silmissä. Joten ilmeisesti hammaskivenpoiston yhteydessä syksyllä, pitää Monnilta myös poistaa se patti. Vaikka itse olen ihan varma että siinä on ollut punkki, ja luultavasti iho on koteloitunut sen ympärille, herää pieni huoli sisälläni. Mitä jos se sittenkään ei ole? Meillä oli autossa kotiin mentäessä T:n kanssa keskustelua asiasta. Kumpikin haluaa että koira voi hyvin, ja jos on pienikin mahdollisuus että se voi olla muuta, pitää se tutkia. Olenko ehkä vähän ylihuolehtivainen, aina kun vähän näyttää meno jäykältä olen jo soittamassa eläinlääkäriaikaa. Mutta kun tuntee ryhmä rämän, ja vaikka olisi haava päässä (niin kuin Monnilla silloin viimeksi oli) ne ei valita. Ne vaan puskee eteenpäin.

Sandy pääsi vielä illalla agilitaamaan. Ja voi että me oltiin hyviä. Sandy on vihdoin oppinut katsomaan mun huonoa ohjausta, ja toimii sen mukaan. Ihan tosi mahtavat radat. Keinu on edelleen hankala, mutta jos miettii lähtötilannetta, meno näyttää ihan hyvälle. Kun aloitettiin Sandyn kanssa uudestaan tämä mahtava harrastus, se ei edes suostunut keinun lähelle. Koko kesä tehtiin keinun kanssa töitä. Nyt se jo uskaltautuu keinulle, vaikkakaan ei ihan kontaktipäähän. Olen kuitenkin tyytyväinen jo tähän. Rohkea pikku terrierini.

Pääsäisen kunniaksi, lisää koiraturhakkeita. Kaikki kuvat mun uudesta lemppari nettikaupasta Etsy
(Huom. Itse en ole ostanut näitä, vaikka tuo "Tervetulo-kyltti" kyllä houkuttaisi ;))

Eilen oli Sandyn kanssa agility-treenit. Lähdettiin ajoissa liikkeelle että ehdin Sandy lämmitellä. Ajattelin kävellä koira-aitauksen ympäri, mutta stoppi tuli metsänreunassa kun siellä on työmaa. Ilman otsalamppua en viitsinyt sinne lähteä rämpimään, joten käännyimme takaisin ja myöhästyimme pikkuisen treenialoituksesta.

Meillä oli ihan kivannäköinen rata. Tarkoituksena oli erotella putket ja puomit. Molempien puomien alastulojen alle oli laitettu putket, joten tässä ohjaus oli tärkeää. Sandylle tämä tuottaa haasteitä koska putki vetää sitä ihan kuin imuri. Ensimmäisellä yrittämällä kävi juuri niin kuin aavistin. Hypyn jälkeen Sandy meni oikein putkelle, mutta putken jälkeen oli esteen kierto ja sitten puomille, niin Sandy meni putkeen. Tehtiin sitten pari kertaa niin että ohjasin eteen kiertoon ja kouluttaja namitti puomille. Tehtiin 3 tällaista toistoa. Sen jälkeen koko rata. Sandy oppi heti mitä tehdä, ja virheitä ei enää tullut. Rata oli hauska, ja oli siinä putkellekin irtoamisia, mitkä sujui edellisten treenien jälkeen toosi hienosti.

Mä olin todella tyytyväinen meidän suoritukseen. Minusta yhteistyö sujui nyt hyvin, antoi taas luottamusta hommaan.

Voi voi kun kirjoitukset laahaa perässä. No onhan se joskus ihan terveellistä olla poissa tietokoneen ääreltä.

Keskiviikkona meillä oli Sandyn kanssa agilityä. Oli kepeillä irtoamistreenit missä kouluttaja palkkasi keppien lopussa Sandyn. Sandy oli kyllä niin ahne, että se ei yhtään keppejä halunnut mennä, vaan suoraan namin luokse. Saatiin me pari ihan hyvääkin kappitreeniä. Muurille oli ostettu rautaiset kuvut, ja Sandy kieltäytyi hyppimästä. Se aina kiersi esteen. On se fiksu tyttö ;) Heti kun otettiin pois ne kuvut se hyppäs muurin ihan normaalisti. Miten se voikaan saada sellaisen tunteen päälle, että tuosta en kyllä hyppää. Voimme siis vain uneksia että voisimme siellä kisata kun ei se niiden rautojen yli hyppää.. :(

Sitten oli ympyränmuotoinen rata. Siinä sai Sandy pinkoa. Munkin täytyy muistaa joskus vähän höllää vauhtia. Minusta Sandy aina juoksee niin lujaa, että minunkin täytyy pinkoa, mutta ei tällä kertaa. Sandy lukee minua todella tarkasti. Mun täytyy keskittyä ihan 100% ohjaamaan, tai menee rata väärin. Heti kun vähän hölläsin otetta, Sandy teki virheen. Ja se oli ihan mun moka. Vika rata meni sitten ihan täydellisesti, ja jo oli Sandy poikki. Kotiin tultaessa se meni heti nukkumaan. Venyttelyt jäivät aika lyhytkestoisiksi.

Perjantaina mentiin Monnin kanssa tokoilemaan. Otettiin jättäviä, ja ruutua. Treenit meni ihan ok. Ei niistä sen enempää. En ota enää Monnia treenamaan niin kauan kun mulla on koulutuksia. Se on ruvennut hölläämään, kun olen sen kanssa esittänyt tiettyjä juttuja. Nyt saa siis Sandy toimia perjantaisin treeni/demokoirana.

Sandy pääsi myös lauantaina Hakkilan hallille treenaamaan tokoa. Monni oli vähän oudolla fiiliksellä aamulla, korvat ei kuunnellut, joten se sai jäädä kotiin miettimään. Sandy sen sijaan suoritti loistavan seuraamispätkän hihnassa. Tehtiin myös noutoa, ja se oli vikkelä hakemaan kapulaa. Sandyn haaste on kapulan pito. Se haluaa siirtää sitä suussaan, vaikeata palkkaa oikeasta, kun se alkaa sitä siirtämään sekunnin päästä nostosta. Tehtiin vielä luoksetuloja keskellä kenttää, molemmin puolin oli häiriökoiria. Sandy ei ottanut niistä ollenkaan häiriötä, vaan tuli nätisti sivulle. Voi kun sekin kivasti kehittyy. Ongelmana meillä on seuraamisen maahanmeno, se on niiiiin hidas. No, treenaamalla sekin korjaantuu.

Kävin vielä sunnuntaina katsomassa Teemun ja Monnin agitreenejä. Voi että kun ne on hyviä!! Rata oli aika vaikea, paljon kiemuroita, ja hyvin ne suoritti radan, vaikka aina löytyy korjattavaa. Oli kiva nähdä Monnin keskittyneisyys. Sinä aikana kun Teemu keskusteli kouluttajan kanssa, Monni istui suoraan Teemun edessä tuijottaen. Näytti siltä että Monnin aivoissa oli vain Teemu ja agility. Tuli niin ylpeä olo meidän pojasta. Toiset koirat ne vaan hiipii ympäriinsä ja haistelee, mutta Monni se vain istuu ja odottaa seuraavaa lähtöä. :) Oli varmaan ihan hyvä että sanoin Teemulle heti ekan kerran kun näin ne treenaavan, että Monnilta pitää kieltää haistelu. Asia ymmärretty ja paljon paremmin hanskassa, koko ajan. Kunpa vielä ne juoksuiset nartut jäisi kisoissa kotiin....