Eilen oli aika taas viedä koirat piikille. Täytyy kyllä kehua Käpälämäkeä Pikku-Huopalahdessa. Aina saa niin hyvän vastaanoton, ja koirat saa hyvää hoitoa. Oon
vähän semmonen että jos hyvän paikan löydän, en sitä vaihda. Ja vaikka on eläinlääkäri (tai itse asiassa kaksi) ihan kilsan päässä kotia, niin aina varaan ajan Käpikseen. Molemmat on perusterveitä, vähän löytyi hammaskiveä. Monnilla on myös pikku patti vasemmassa etujalassaan mitsä mainitsin, siinä on ollut punkki. Mutta sitten kun ELL alkoi puhumaan sen poistamisesta ja lähettämisestä patologille, rupesi kauhukuvat vilisemään silmissä. Joten ilmeisesti hammaskivenpoiston yhteydessä syksyllä, pitää Monnilta myös poistaa se patti. Vaikka itse olen ihan varma että siinä on ollut punkki, ja luultavasti iho on koteloitunut sen ympärille, herää pieni huoli sisälläni. Mitä jos se sittenkään ei ole? Meillä oli autossa kotiin mentäessä T:n kanssa keskustelua asiasta. Kumpikin haluaa että koira voi hyvin, ja jos on pienikin mahdollisuus että se voi olla muuta, pitää se tutkia. Olenko ehkä vähän ylihuolehtivainen, aina kun vähän näyttää meno jäykältä olen jo soittamassa eläinlääkäriaikaa. Mutta kun tuntee ryhmä rämän, ja vaikka olisi haava päässä (niin kuin Monnilla silloin viimeksi oli) ne ei valita. Ne vaan puskee eteenpäin.

Sandy pääsi vielä illalla agilitaamaan. Ja voi että me oltiin hyviä. Sandy on vihdoin oppinut katsomaan mun huonoa ohjausta, ja toimii sen mukaan. Ihan tosi mahtavat radat. Keinu on edelleen hankala, mutta jos miettii lähtötilannetta, meno näyttää ihan hyvälle. Kun aloitettiin Sandyn kanssa uudestaan tämä mahtava harrastus, se ei edes suostunut keinun lähelle. Koko kesä tehtiin keinun kanssa töitä. Nyt se jo uskaltautuu keinulle, vaikkakaan ei ihan kontaktipäähän. Olen kuitenkin tyytyväinen jo tähän. Rohkea pikku terrierini.

Pääsäisen kunniaksi, lisää koiraturhakkeita. Kaikki kuvat mun uudesta lemppari nettikaupasta Etsy
(Huom. Itse en ole ostanut näitä, vaikka tuo "Tervetulo-kyltti" kyllä houkuttaisi ;))