Jaaha. Tätä ainiaista marmatusta. Nouto ei vaan ota sujuakseen. Eilen lähdettiin koko kööri lenkille. Niin kuin kirjoitin tarkoitus oli ottaa noutoja lenkin yhteydessä. No saaneen sanoa että ihan päin persettä meni. Jokaisella ekalla noutokerralla Monni jätti kapulan maahan, ja lähti tulemaan ilman sitä. Tokalla kerralla se jo tuli ihan hyvin, ja pääsi palkalle. Se sai myös kävellä kapula suussa ja kehuin sitä aivan hirveästi, mutta ei se noutoja muuttanut.

Kun noudot meni niin kuin meni, tuli kyllä melkein itku. Mun turhautuneisuus on varmaan osasyypää, mutta kun en vain ymmärrä mikä tässä mättää?

Illalla päätin ottaa ihan naksutus noutotreeniä, ja se sujui taas valtavan hyvin. Hienoja noutoja ja palautuksia. Että mikä nyt sitten on se oikea syy tähän noutamattomuuteen? Onko se syy siihen että ollaan kentällä, ulkona, lenkillä vai mikä? Onneksi on Jessican treenit 24.4. niin pitää tämä ihan perinpohjaisesti käydä läpi.

Tämä kauhea kausi on kyllä ollut itsetutkiskelun paikka. Onko se niin että Monni ei osaa, se ei halua vai enkö osaa vaan viedä sitä eteenpäin? Vaadinko siltä liikaa? Ehkä se on sekoitus näitä kaikkia. Pitäisikö treenata vähemmän tavoitteellisemmin? Pitäisikö treeniä lisätä vai vähentää, vai pitäisikö lopettaa kokonaan? Mä lupasin lopettaa sitten kun koiralla ei ole enää kivaa. Mutta kyllä sillä vaikuttaa olevan ihan hauskaa, ja iloisesti tekee kaiken muun. Tunnarikin alkaa sujumaan. Ja mua ärsyttää itseänikin että korostan niin paljon näitä huonoja puolia kun Monnissa on niin paljon hyvääkin.

Onneksi lähdetään viikonloppumatkalle Kokkolaan. Voin siellä käyttää aikaa itsetutksikeluun :)