Viikonloppuna osallistuttiin HSKH:n ensimmäiselle tokoleirille. Leiri pidettiin Kunkkulan koirakeskuksessa.

Kouluttajina leirillä toimivat Virve Sormunen ja Jenni Ojala. Oili Huotari kävi perjantaina pitämässä luentoa meille ja parhaiten mieleen jäi lause "voittajat ei koskaan luovuta, ja luovuttajat ei koskaan voita".  Kuinka monta kertaa minäkin olen ajatellut lopettavani Monnin kanssa treenailut, ja edelleen sitä vaan jatkaa.

Mukana leirillä minulla oli vain Koodi ja huonetoverina Mirjami ja Kengu. Kengun ja Koodin meiniki oli sellaista idioottikaksosmeinikiä. Kiitos ja pahoittelut Mirjamille. Ja uusi note to my self: Koodi nukkuu tästä lähin leireillä häkissä. Tuollainen ylipirteä aamuvirkku on niiiin kivaa seuraa.


Toimin myös aloittelevien ryhmien kouluttajana leirillä. Oli kivaa nähdä tuttuja ja myös uusia tokolupauksia treenailemassa. Toivottavasti saivat paljon eväitä jatkoa ajatellen. Ainakin kuulopuheiden mukaan he olivat tyytyväisiä treeneihin.



Koodin kanssa meillä oli lauantaina 30 min. aikaa Virvellä ja 30 min. Jennillä. Virven kanssa aloitettiin metallinoudosta. Koodihan ei nuorempana tykännyt yhtään ottaa metskua suuhun, ja nyt olenkin vain naksautellut nostosta, ja lyhyistä kannoista. Virve pyysi sitten heittämään kapulan, ja Koodi teki ihan hienon kunnon metsku noudon! Jee! Olipas huojentavaa. Seuraamisessa oli tarkoitus katsoa minun täyskäännöstekniikka, josta sain noottia piirimestiksissä, mutta sen sijaan löydettinkin vinot "liike seis" -perusasennot. Tähän korjaussarjaa istu-sanaa korostaen ennen pysähtymistä, sekä pari askelta ja käännös oikealle jotta Koodi työskentelisi paremmin takapäällään.

Jennin kanssa käytiin läpi peruutusta. Mä ehdottomasti haluan että Koodi ei ala kääntymään ulospäin peruutettaessa, ja siihen saatiin hyvä treeni-idea. Eli kun sanon seuraa, siirrän vasemman jalkani melkein ristiin oikean taaksen, jotta periaatteessa Koodi mene syvälle mun taakse. Eli ajatuksena ympyrää peruuttaen. Olipas TODELLA hankalaa saada mun ja Koodin askeleet yhteen. Tunsin itseni hyvin hyvin kömpelöksi.


Toinen asia mitä Jennin kanssa katottiin oli noudon palautus. Mielestäni se on huono ja ruma. Jennikään ei tykännyt siitä, ja päädyttiin kierron kautta luovutukseen. No, taas ohjaajalla oli ongelmia saada koira kiertämään itseään takaa. Paljon nauroin kyllä kun yritin niitä nameja vängertää kädestä toiseen. Tämä sujui muuten paremmin, kun Koodi aloitti kierron vähän kauempaa minusta, eikä ihan kiinni minussa.

Sunnuntaina oli vartti vielä Jennin kanssa, jolloin halusin häiriötreenimietintöjä. Olen hyvä esimerkki epäjohdonmukaisesta "käy siihen" -treenaajasta. Jennin mielestä Koodi ei ole mikään pehmeä koira joten jos se tekee väärin sille saa ihan kunnolla huomauttaa. Tehtiinkin yksi todella paha perusasento/katsekontakti treeni, missä toruin sitä kunnolla. Se kyllä ymmärsi hyvin ja seuraavaksi onnistuikin, mutta jotenkin se räyhääminen Koodille ei tuntunut ihan mun jutulta. Asiaa pitää vähän hautoa. Kyllähän mä tottakai haluan että se ei välitä häiriöistä, mutta miten kovasti olen sille valmis sanomaan? Pian kanssa puhuttiinkin siitä ja muista koulutusasioista myöhemmin ja sain paljon uutta meitittävää, kiitos kaikista neuvoista.

Viikonloppu oli kokonaisuudessan aivan mahtava. Kiitos kouluttajille, leiritoimikunnalle ja leiriläisille. Me tehtiin yhdessä historiaa!! Kuvia leiristä löytyy täältä