Voin epäilemättä kertoa että päivän treenit oli elämäni pelottavimmat! Huhu mikä hirmiö tuon kauniin ruskean turkin alta paljastuikaan.

Lähdettiin tänään Monnin ja Koodin kanssa käymään Ojangossa tokoilemassa.

Monni sai tehdä ensin. Tehtiin seuraamista jossa fokus oli nyt vasen käännöksissa kun ne on ollut vähän vajaat. Myös liikkeestä istumisen istumisia tehtiin, ne on niin kivat ja nopeat :) Sitten tehtiin noutoja mitkä sujuivat tosi hyvin. Olin jo ennen treenejä käynyt rakentamassa ruudun, ja jättänyt sinne lelun. Lähetin Monnin noutojen jälkeen ruutuun VOI-matkalta, ja sinnehän se meni. Hyvä Monni! Lelu ei kyllä liiemmin kiinnostanut, mutta miten se tänään sitten taas bongsi ruudun, kun yleensä se ei sitä tee? Maailman ihmeitä. Lopuksi vielä kaukoja. Ensin jätin lelun sen taakse, mutta M jähmettyi, ei pystynyt nousemaan, joten otin lelun pois. Sitten se vieläkin oli aika tahmea, mutta päätin että nyt tämä kyllä tehdään. Sain neljästi käydä nostamassa se istumaan tai seisomaan, mutta sitten se alkoi toimimaan, ja saatiin kaukotkin tehtyä ihan VOI-matkalta. Monni meni ihan hetkessä hikiseksi. Huomaa ettei olla treenattu piiiitkään aikaan, eihän se jaksanut yhtään mitään.

Sitten oli koiran vaihto edessä. Miksi menin Ojankoon oli se että halusin tehdä Koodille sitä hyppy -istu - kierrä vääntöä, joka jo Christan kanssa aloitettiin. Ilmeisesti Christan treenistä oli jäänyt jotain muistiin, sillä kun kierrettävä keppi oli esteen oikealla puolella saatiin 4 kerran yrittämisen jälkeen oikea tulos (se oli sama suunta kuin silloin koulutuksessa). Muistin kuitenkin että Christa sanoi että koirat oppii nämä asiat temppuina, eli sitten kun se osaa yhden niin pitää ottaa toinen. Noh, eipä tarvinnut muuta kun siirtää kierrettävä keppi esteen vasemmalle puolelle, niin johan oltiin taas lähtöpisteessä. Koodi oli tämän vääntötreenin aikana aivan super kiihkeä. Tehtiin ihan kuin Christan koulutuksessa, eli jos ei ekalla onnistunut, niin pannasta takaisin istumaan, ohjaaja puoleen väliin hyppyä ja kierrettävää estettä ja uusi käskytys. Koodi osasi aina kun olin puolessa välissä estettä, mutta heti kun oli aika ottaa uusiksi, niin se taas tuli kohti eikä lähtenyt kiertämään. Eli etäisyys ohjaajan ja koiran välillä oli sille liikaa. Kun vaadin tottakai että tämä saadaan tehtyä siltä alkuperäiseltä matkalta, eli seisoin 3 m esteen takana, ja sen pitää kuunnella, niin se oli aivan hiilenä minulle. Sitä ärsytti kun se ei saanut palkkaa, ja se haukkui aika ilkeällä äänellä minulle varsinkin kun se oli mennyt oikein helpotettuna, mutta kun vaadin siltä ihan kunnon suoritusta.

Se yritti myös kaikkea muuta tarjota, esim sitä että kiertää esteen ja hyppää minua kohti, tai loppua kohden se ei enää halunnut esteen jälkeen istua vaan lähti suoraan kiertämään "istu"-käskystä huolimatta. Aina palautin sen silloin pannasta istumaan esteen taaksen. Sitten se vielä alkoi empimään että lähteekö ollenkaan hyppäämään. Alkoi sille varmasti tulla aika väsy.

Tätä vääntöä tehtiin reilu puoli tuntia, kunnes se myöntyi ja teki oikein. JESS! Siitä se sai ensin kunnon kehut ja namppaa, ja sitten lelun. Tämän jälkeen otettiin ihan lyhyt juomatauko, jota ennen se kyllä sai purkaa fiiliksiään palloon. Sitten päätin että tehdään vielä uudestaan, kerta kiellon päälle, ja sehän osasi kuunnella ja toisti tämän tehtävän hiljaa. WOW! Ihan uskomaton fiilis, ja siitä tottakai namppaa ja sitten lelulla leikkimään. Leikittiin sitten yhdessä, mutta Koodi oli kyllä niin loppu päästään kun lopetettiin treenit. Se meni taukopaikalle makaamaan ihan omatoimisesti. Olin todella iloinen että saatiin väännöt väännettyä, vaikka tiedän että tämä on vain askel eteenpäin, ei todellakaan olla määränpäässä.

Ja täytyy myöntää että tämän treenin toteuttaminen yksinään oli aika pelottavaa. Tuo lempeä lapsi, oli kaikkea muuta kuin lempeä kentällä. Olen kuitenkin tyytyväinen että oma kantti kesti, ja tiedän että Koodikin pystyy jos se vaan haluaa tarpeeksi. Ehkä prinssin kruunu saadaan vielä oiottua <3

Mehut treeni vei kyllä molemmista. Koodi makaa tyytyväisenä olkkarissa nukkumassa, ei ole paljon leikkimään pyytänyt, ja tuntuu että omakin pää on vähän pehmeä tuon treenin jälkeen.