Eilen illalla oli tarkoitus jatkaa tunnaria taas kotona. Otettiin ensin niin että kartiota makasi vieraiden tunnareiden päällä ja keskellä oli oma. Monni haki oman hyvin. Sitten otettiin niin että vieraat oli kartioiden vieressä ja oma keskellä Tällöin taas Monni meni vanhaan moodiin takaisin, eli toi minkä halusi. SYY: En ollut infonnut Teemua tarpeeksi selkeästi. Eli Pyysin Teemu viemään pussilla mun omaa kapulaa vieraiden kapuloiden keskelle, mutta unohdin mainita että pussilla ei saa koskea muihin kapuloihin. Keskityin niin Monniin, että en ajatellut tarkistaa mitä Teemu puuhasi. Tosiaan ilman kunnon ohjeistusta ei asia voi onnistua. Ja koska kaikki tunnarit tuoksui mulla, Monni toi minkä tahansa bläääh :(

Siirryttiin sitten takaisin siihen että vieraat oli kokonaan kartioiden alla ja oma piilotettu. Monni sai siis nenällään etsiä sitä omaa. Tämä taas sujui moiteettomasti. Toivottavasti päästään taas etenemään...

Ai niin, tokohan pitää olla kivaa! Mun tokovihko oli vähän kastunut, joten ostin uuden muistikirjan. Mintunvirheä Jörgen saa nyt reissata mukanani.

Tehisryhmän treeneissä eilen otin Monnin kanssa tunnaria ja ruutua, sekä vähän luoksetuloa.

Tunnari-eläinkoe on menossa oikeeseen suuntaan. Ensin aloitettiin taas niin että oli neljä matalaa kartiota, jonka jokaisen alla oli hajustamaton kapula, ja sitten se "oma" oli piilotettu yhden kartion taakse. Kun Aija laittoi "oman" paikalleen syötin Monnille namia lattialta. Eli Monni ei nähnyt minne oma laitettiin. Sitten käskin sen omalle. Ensin se ei ehkä ymmärtänyt hommaa, mutta sitten kun näytin kartoiden suuntaan, se lähti etsimään omaa. Ja oman se löysikin. (Pursekelee edelleen kapuloita, mutta sitä treenataan myöhemmin). Toisella kertaa otettiin niin että kartion alla oleva tunnari pilkisti esiin kartion alta, viereen laitettiin oma. Tässäkään Monni ei selvästi reagoinut siihen toiseen, vaan kävi silmämääräisesti hakemassa oman.
Koska tämä ei tuottanut mitään muutosta päätin kokeilla niin että vieras tunnari, joka oli ollut kartion alla, siirrettiin kartion viereen, elikä se oli ihan paljas, ja viereen laitettiin "oma". Monni kävi ensin silmämääräisesti hakemassa sen vieraan, mutta pyähtyi haisteli omaa, ja vaihtoi!!! JEEEE!! Vaikka se nosti väärän, niin se ei tuonut sitä vaan vaihtoi omaan! Mä oli ihan onnessani, että ehkä se ymmärtää kuitenkin hajujen päälle. Tehtiin vielä toinen toisella kartiolla, ja sen alla olevalla tunnarilla. Eli otettiin se kartion alta esille. Taas sama asia, eli nosti väärän, mutta haisteli omaa, ja vaihtoi. Mua ei vielä tässä vaiheessa haittaa edes tuo väärän nosto, haluan vain että se tuo sen oman. Joten osaltaan ainakin eläinkoe on onnistunut!! Nyt vain vahvistetaan tätä hommaa, pikkuhiljaa. Toivoa ainakin on :)

Ruudussa ollaan jouduttu palaamaan takaisin siihen ruudun näyttöön, ja leikkimiseen ruudussa. Onneksi on Jessica treenit ensi tiistaina, koska mä en todellakaan tiedä miten tätä jatkettaisiin. Monni menee tosi hyvin ruutuun kun sen sille näyttää. Heti kun sitä ei näytä, niin ei se vaan tajua. En tiedä miten jatkaisin ruutua eteenpäin, me junnataan paikoillaan. Heti jos mä myös muutun passiiviseksi, niin Monni epäröi ruutuun lähtöä, eli mun pitäisi koko ajan hetsata sitä. Ruutu ei nyt ainakaan valmistu 31.3. mennessä, jos ei nyt jokin ihme tapahdu. Yritetään kyllä treenailla sitä eniten.

Otettiin loppuun vielä vähän luoksetuloa. Nyt kun ollaan tehty paljon aloituksia, niin vauhti on hiipunut (crap). Monni ravaa viimeiset 2 metriä... Stopit oli kuitenkin hyviä, niin kuin yleensäkin. Mutta eivät yhtä näyttäviä kun vauhtia on vähemmän. Hallissa ei tietenkään pääse tekemään 30 m luoksaria, vaan etäisyys riittää siihen 20 m. Uskon että pidemmällä matkalla vauhtiakin voi taas tulla lisää. Onneksi kohta voi alkaa treenaa ulkona.

Maanantaina tehtiin kaukoja, 3-5 sek. vaihtovälillä. Monni ennakoi, ei ole tottunut pitkiin vaihtoväleihin, joten tälläkin saralla treenattavaa.

Ja nyt lukemaan niitä tokoliikkeiden suoritustapoja ym. Lauantaina matkaan Treelle toko-koulutusohjaajakurssille. :)

Eilen oli tehsitreenit. Olin päättänyt ottaa tunnaria, maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä sekä luoksetulo. Ne tehtäisiin niin kuin AVO-luokassa, jotta näen miten Monnin seisominen edistyy. Mulla oli parina Mirjami, joka antoi kyllä mahtavia vinkkejä, kiitos siitä. :)

Aloitettiin tunnarilla, eläinkoe-muodolla. Eli oma kapula matalien tötsien takana, ja matalissa tötsissä muun hajuset kapulat. Monni kävi aina hakemassa sen oman. Eli ei välittänyt tötsien alla olevista tunnareista. Otettiin 3, 2 ja metrin etäisyydellä tötsistä. Se riitti tällä kertaa. Nyt tehdään tämä Sannojen eläinkoe hitaalla tahdilla. Mutta hyvin siis "noutaa" omaa. Ensi kerralla aloitetaan metrin etäisyydellä, ja sitten sinne tötsien väliin jonnekin se oma tunnarikapula.

Sitten otettiin maahan - luoksari - seiso. Seuraamisesta maahanmeno meni hyvin. Pakko oli katsoa taaksepäin kun mielestäni asento jäi puolitiehen, mutta Monni makasi ihan ok asennossa. Luoksetulossa se oli ihan hämillään. Ensin kun pyysin sitä jäämään se lähti mukaan, pyh pyh ja takaisin istumaan. Toisella kerralla ei halunnut lähteä luokse, vaan jäi siihen odottamaan "saako oikeaasti lähteä"-fiiliksellä. Kun se vihdoin lähti tulemaan istuutui se seis-käskystä. Voi auta armias!! Jos AVO:ssa meillä on tällaisia ongelmia vielä, niin ihan hyvä että ei olla kokeisiin päästy. Seuraamisesta seisomisessa se istuutui jälleen. Korjasin nostamalla sen ylös. Mirjamin kanssa puhuttiin korjaamisesta ja tästä liikkeestä yleensä. Puhuttiin juuri siitä pysähtymisestä, onko millainen äänensävy ja korjaanko aina asentoa. Itse hän ihan kuiskaa seis-käskyn jolloin koira pysähtyy. Olen itseasiassa huomannut ihan saman että ihan hiljaisella äänellä kun käskyn sanoo niin Monni pysähtyy. Olen itsekin meittinyt että auttaako tällainen korjailu, kun olen tällaisen ehdotuksen saanut? Mutta oma fiilis on aina ollut että korjailu ei kovin hyvin auta, vaan liikkeen uusiminen, ja Mirjamin kanssa keskustelu vain vahvisti tämän tunteen. Eli tässäkin pitäisi luottaa itseensä ja omaan fiilikseensä koirasta. Mirjamillakin kun on rajaräyhä (ihana Ruu) niin ymmärtää näiden putkiaivojen sielunmaailman. Myöhemmin illalla kun prosessoin vielä tätä kokonaisuutta, tajusin että olin Monnille sanonut että nyt tulee seisominen, vaikka sitä mun EI pitänyt tehdä. Ilmeisesti itsekin on ehdollistunut tiettyihin kaavoihin...

Sitten Mirjamin ehdotuksesta otettiin vielä noutoa. Hänellä oli ehdotusta siihen että Monni saataisiin noutamaan tämä tylsä kuollut esine. Siinä oli ihan ideaa että jos heittä noutokapulan ja heti pistää Monnin noutamaan, niin varmasti lähtee ihan saalisvietillä hakemaan. Mutta jos heittää kapulan ja odottaa hetken lähtö on epävarmempi koska esine on "kuollut". Eli opetetaan sille mitä siltä halutaan: nosta kapula. Jätin Monnin istumaan ilman perusasento-käskyä, vaan pelkällä käden näytöllä. Sitten vein kapulan metrin päähän, ja vähän taputin sitä ja kysyin "mikä se on". Sitten siirryin Monnin viereen ja pyysin noutamaan. Heti kun se nosti kapulan niin kauheet bileet, jiihaaa. Monni sai pitää kapulan ja nauttia siitä. Tehtiin tämä 3-4 kertaa hyvin tuloksin. Aina lähti ekalla hakemaan ja aina oli bileet kun nosti kapulaa. Monnin pienet vinkunat kertoi siitä, että tämä oli kiihdyttävää, mutta annettiin sen nyt piippailla. Siihen keskitytään myöhemmin.

Tähän loppuun tulee aina ylistyssanat tehisryhmälle, mutta en voi sille mitään että tämä ryhmä on niin mahtava!! Aina treeneistä lähdettäessa on tuhat kertaa viisammpi ja ajatuksia täynnä.