Koulutusohjaajakurssin kaksi viikonloppua ovat nyt ohi. Tuli kyllä taas ihan hirveästi opittua. Paras päivä oli kyllä tämä viimeinen kun ohjattiin jo kilpailevia koirakoita. On mukavaa analysoida muiden tekemisiä, pitäisi sitä itsellänsä myös harrastaa.
Moni asia oli taas sellainen että onko nyt sitä opetellut vähän vaikeasti itse? Kun yrittää varmistaa että ei mene väärin, niin tekee ehkä asioita liian hankalaksi koiralle? Parhaat esimerkit on kyllä tunnari ja ohjattu.
Tunnarissa ollaan itse aloitettu etsimällä yhtä kapulaa ilman kasaa. Oppiiko koira tällöin etsimään omaa, vaiko ensimmäistä vastaantulevaa? Jos olisi heti vieressä kasa tunnareita, ja oma laitettaisiin vaikka 3 m päähän, niin loput kapulat on rekvisiittaa, mutta oppiiko koira silloin hakemaan omaa muiden joukosta. Ohjasimme yhtä rotikkaa tällä kasa vieressä tyylillä ja kuuden toiston jälkeen, sillä melkein oli valmis tunnari. Kun taas bc, joka oli opetettu etsimään sitä yhtä ainoaa, ei saanut onnistumisia 8 toiston jälkeen, koska se etsi sitä ensimmäistä kapulaa. Monnin kanssa meillä on vielä tunnari puolessa välissä, että katsotaan nyt tämä tötsätyyli loppuun. :)
Sitten ohjattu. Me ollaan aloitettu se Monnin kanssa suunnilla, ja namikipoilla, yrittämättä edes ensin noutokapuloilla. Meillä oli siellä koira jolla oli nouto kunnossa, mutta ei ollut tehnyt ohjattua ikinä. Molemmin puolin koiraa laitettiin noutokapulat, ja ohjaaja näytti ensin selkeätä käsimerkkiä vasemmalle, sitten sanoi nouda ja koira nouti oikean. Sama tapahtui seuraavalla kerralla oikealle. Eli tässäkin, tehdäänkö ohjatusta vaikeaa kun ensin hinkataan suuntia ja sitten vasta kapulalla, koittamalla ensin sujuisiko kapulalla?
Toinen asia mitä huomioitiin että jos ohjaajalla ja koiralla on jokin ongelma, niin se ongelma ei ole aina siinä missä luullaan. Tämä samainen rotikka oli tehnyt jonkun verran ruutua, se tiesi ruudun, mutta oli laiska lähtemään. Ajatus oli ensin se että palkka ruudussa ei ole tarpeeksi hyvä, mutta ongelma olikin että se ei lähtenyt ykkösellä. Eli sillä oli sama ongelma myös luoksetulossa. Mutta oliko ongelma sitten lähdöissä, vaiko koiran selässä? Se oli nimittäin aika vanha, ja takajalat kaartuivat oudosti kun se käveli, eli jospa sillä sittenkin oli kipuja.
Samaa huomattiin nahkacolliella ruutuun lähetettäessä, se kilju kuin kana näyttöruutuun mentäessä. Ensimmäinen ajatus oli että se oli niin innoissaan, syyksi kuitenkin osoittautui ohjaaja joka ei osannut itse rentoutua, ja koira otti ohjaajasta paineita. Eli kun ohjaaja rentoutui, koiran huuto lakkasi, ja se teki hiljaisen näyttöruudun. Samainen collietäti ihmetteli miksi koira noudossa ei tullut ihan kiinni eteen istumaan. Koira palkattiin pelkästään repimisleikeillä, eli ohjaajasta poispäin suuntautuneilla leikeillä. Koira sai myös aina patukan, eikä ikinä joutunut sitä luovuttamaan. Näin ollen sillä oli aina suunta, pois ohjaajan luota.
Ongelmat ja ratkaisut eivät ole aina näin suoraviivaisia, eivätkä varmaan nämäkään ongelmat.
Ei siis pidä pelätä tehdä virheitä, mutta virhettä ei saa toistaa. Joo, eli siis oli opettavainen reissu. Kuitenkin tässä täytyy huomioida koira yksilönä. Ohjatussa esim käytettiin kultsua, jota käytettiin metsässä. Mitä jos oltaisiinkin käytetty sitä russelia, olisiko tulos ollut sama?
Moni asia oli taas sellainen että onko nyt sitä opetellut vähän vaikeasti itse? Kun yrittää varmistaa että ei mene väärin, niin tekee ehkä asioita liian hankalaksi koiralle? Parhaat esimerkit on kyllä tunnari ja ohjattu.
Tunnarissa ollaan itse aloitettu etsimällä yhtä kapulaa ilman kasaa. Oppiiko koira tällöin etsimään omaa, vaiko ensimmäistä vastaantulevaa? Jos olisi heti vieressä kasa tunnareita, ja oma laitettaisiin vaikka 3 m päähän, niin loput kapulat on rekvisiittaa, mutta oppiiko koira silloin hakemaan omaa muiden joukosta. Ohjasimme yhtä rotikkaa tällä kasa vieressä tyylillä ja kuuden toiston jälkeen, sillä melkein oli valmis tunnari. Kun taas bc, joka oli opetettu etsimään sitä yhtä ainoaa, ei saanut onnistumisia 8 toiston jälkeen, koska se etsi sitä ensimmäistä kapulaa. Monnin kanssa meillä on vielä tunnari puolessa välissä, että katsotaan nyt tämä tötsätyyli loppuun. :)
Sitten ohjattu. Me ollaan aloitettu se Monnin kanssa suunnilla, ja namikipoilla, yrittämättä edes ensin noutokapuloilla. Meillä oli siellä koira jolla oli nouto kunnossa, mutta ei ollut tehnyt ohjattua ikinä. Molemmin puolin koiraa laitettiin noutokapulat, ja ohjaaja näytti ensin selkeätä käsimerkkiä vasemmalle, sitten sanoi nouda ja koira nouti oikean. Sama tapahtui seuraavalla kerralla oikealle. Eli tässäkin, tehdäänkö ohjatusta vaikeaa kun ensin hinkataan suuntia ja sitten vasta kapulalla, koittamalla ensin sujuisiko kapulalla?
Toinen asia mitä huomioitiin että jos ohjaajalla ja koiralla on jokin ongelma, niin se ongelma ei ole aina siinä missä luullaan. Tämä samainen rotikka oli tehnyt jonkun verran ruutua, se tiesi ruudun, mutta oli laiska lähtemään. Ajatus oli ensin se että palkka ruudussa ei ole tarpeeksi hyvä, mutta ongelma olikin että se ei lähtenyt ykkösellä. Eli sillä oli sama ongelma myös luoksetulossa. Mutta oliko ongelma sitten lähdöissä, vaiko koiran selässä? Se oli nimittäin aika vanha, ja takajalat kaartuivat oudosti kun se käveli, eli jospa sillä sittenkin oli kipuja.
Samaa huomattiin nahkacolliella ruutuun lähetettäessä, se kilju kuin kana näyttöruutuun mentäessä. Ensimmäinen ajatus oli että se oli niin innoissaan, syyksi kuitenkin osoittautui ohjaaja joka ei osannut itse rentoutua, ja koira otti ohjaajasta paineita. Eli kun ohjaaja rentoutui, koiran huuto lakkasi, ja se teki hiljaisen näyttöruudun. Samainen collietäti ihmetteli miksi koira noudossa ei tullut ihan kiinni eteen istumaan. Koira palkattiin pelkästään repimisleikeillä, eli ohjaajasta poispäin suuntautuneilla leikeillä. Koira sai myös aina patukan, eikä ikinä joutunut sitä luovuttamaan. Näin ollen sillä oli aina suunta, pois ohjaajan luota.
Ongelmat ja ratkaisut eivät ole aina näin suoraviivaisia, eivätkä varmaan nämäkään ongelmat.
Ei siis pidä pelätä tehdä virheitä, mutta virhettä ei saa toistaa. Joo, eli siis oli opettavainen reissu. Kuitenkin tässä täytyy huomioida koira yksilönä. Ohjatussa esim käytettiin kultsua, jota käytettiin metsässä. Mitä jos oltaisiinkin käytetty sitä russelia, olisiko tulos ollut sama?
