Nyt kun arki alkaa taas sujumaan, ja onhan tässä koirat 3 viikkoa saaneet lomaa on aika palata kentälle. Lähdettiin koko poppoo siis Ojankoon.

Treenit oli seuraavat:
Monnille: Ruutuu ja seuraamista tämän jälkeen T:n kanssa agikontakteja
Koodille: Perusasentoa, seuraamista, ruutua ja leikkiä
Sandylle: Liikkeestä maahanmenoa ja seuraamista

Monni sai tehdä ensin. Rakensin ruudun, ja Koodi tuhosi :D Ruutunauha on niin kiva. No, saatiin me se lopulta pystytettyä, ja Monni pääsi tekemään. Tein ensin seuraamista ja perusasentoja, sekä käännöksiä. Monni oli tosi hyvä ja skarppi. Siirryin seuraamisesta suoraan ruudun lähtöön. Lähetin Monnin ruudulle näyttämättä, ja se lähti!! Hyvä pikku monsteri. Tehtiin vielä eri suunnista ruutua. Vielä täytyisi muistaa olla laittamatta se istumaan, sillä on paljon parempi vauhti kun se saa seistä, tai sen kerran kierrättää itsensä ympäri ja lähettää. Anyway, joka kerta se löysi ruudun. Lopuksi otettiin vielä kokonainen ruutu, jossa pysäytin sen, käskin maahan ja tein seuraamisosuuden. Kun se tuli seuraamaan se pääsi suoraan lelulle. Tämä oli meidän ensimmäinen kokonainen ruutu. :)

Koodin kanssa tehtiin ensin perusasentoja, ne sujuu hyvin, ja se malttaa pitää kaikki tassut maassa. Seuraaminen oli vähän tahmaista, mutta se oli eke kerta. Ruudussa vein lelun ruutuun ja mentiin yhdessä sitä hakemaan, sen jälkeen leikittiin ruudussa, ja tehtiin paljon vetoleikkejä. Mun Monnille ostama vetolelu jossa on ketunkarvaa oli ihan paras Koodin mielestä. Siellä se sitä tapporavisteli. Pallon se tuo takaisin, ja jokaisesta tuonnista kehun tosi paljon. Pitää olla kivaa leikkiä mun kanssa :)

Sandy teki maahanmenoja. Ensin vähän tahmeasti, mutta sitten se kyllä paransi loppua kohden. Ja mikä parasta, S teki 2 täydellistä seuraamisaskelta!! Mä olin niin otettu. Ne oli hienoimmat seuraamiset ikinä. S kun aina haluaa edetä, ja taittua ulos, niin nyt se oli tiivis eikä yhtään liian edessä. On se kummaa kun kaksi seuraamisaskelta voi tehdä niin iloiseksi. Teemukin hymähti kuin sanoin että se oli päivän kohokohta :D

Nyt on sitten Koodin kanssa eka tokokoe korkattu, enää ei tarvitse jännittää. ;) No, me oltiin vain katsojina mutta kumminkin. Koodi oli ihanan rohkea ja avoin. Kaikki sai sitä ottaa syliin ja hellyytellä. Siltä katsottiin hampaat ja korvat, ja kaiken se antoi tehdä. Leikittiin myös vähän siinä sivussa, jotta se oppisi että Ojangossa on kivaa. Rohkeasti se myös meni nuuhkimaan agilityputkea ja esteitä. Toisille koirille piti vähän haukkua, onhan ne aika isoja ja pelottavia.

Iltapäivällä Koodilla oli treffit Ylvan kanssa. Mitä Ansun kanssa puhuttiin, on ne aika samanoloisia. Oli hauskaa katsella niiden temmeltämistä, eritoten ilmeisesti oli kivaa kieriä alaspäin ruohikossa. Treffien jälkeen Koodi rukka oli niin väsy että se meinasi nukahtaa istualteen.


Illemmalla tuli vielä sisko perheineen katsomaan Koodia. Koodi rakastui heti siskon nuorimpaan poikaan.

Myöhemmin vielä otettiin Monnin kanssa seuraamisen käännöksiä, ja sivuaskelia sekä kaukotekniikkaa. Monnin vire oli erihyvä! Koodi teki istumisia, katsekontaktia sekä sivulletuloja. Sandy sai tehdä ryömimistä.

~ ~ ~

Nu har Koodi varit på sitt första lydnadsprov, så mera behöver man inte spänna sig. ;) Fast vi var bara med som åskådare var det jätte spännande. Koodi var jätte social och han fick mycket kel. Jag lekte också med honom vid sidan en stund. Han var också väldigt modig, för han gick genast och snusade omkring på agilitybanan. Lite måste man morra och skälla åt de större hundarna.

På eftermiddagen träffade vi Ylva och Ansu. Koodi och Ylva fick leka och springa. Vad vi pratade med Ansu är de ganska lika till sättet. Efter träffen var Koodi så trött att han tänkte somna sittande.

Senare kom ännu min syster med famlij och hälsa på Koodi. Han blev genast kär i min systers yngre pojke, Noah.

Vi har också tränat lydnad, kontakt, sidan och sitt blev det igår.

Koodi on nyt asustanut meillä kohta viikon. S & M ei ole vielä oikein hyväksynyt Koodin, mutta se oli odotettavissa. Kuitenkin hyvältä näyttää, tänään jo Koodi sai nukkua Sandyn vieressä, ja kun metsässä Koodi jäi jälkeen Sandy jäi sitä odottamaan. Monni on ehkä vaikeampi, ja viis veisaa pennelistä.

Kokemuksiakaan siltä ei puutu. Tänään aamulenkillä kävelimme kallion vieressä ja vesi tippui koloon, ääni oli Koodin mielestä todella jännittävä. Yhdessä käytiin sitten katsomassa tätä jännää kohtaa. Lisäksi oltiin vanhemmilla pihalla jossa koirat sai temmeltää vapaina. Oli tosi jännittävä ääni kun poimittiin omenia ämpäriin. Sisällä jäi sitten vähän tekemisen meno päälle ja oli pakko rauhoittaa se syliin. Nyt Koodi nukkuu tyytyväisenä.

Monnin kanssa ollaan tehty pelkästään kivoja treenejä. Kaukoja, liikkeestä istumista, luoksetuloa, ja seiso-istu-maahan leikkiä. Huomenna ajattelin että olisi aika taas palauttaa tunnari mieleen.


¨¨¨

Koodi har snart bott hos oss en vecka. S & M har inte ännu godkänt honom totalt, men det var att vänta. Men dag för dag går det bättre. Monni är den som är mindre intresserad av att umgås med Koodi.

Koodi har fått mycket upplevelser. Vi har börjat lite med klicker, sitta, kontakt osv. Han har en underbar förmåga att ta efter Sandy och Monni. Redan nu sitter han med dem två och väntar på att få lov att gå ut. Men med att vänta på maten kämpar vi lite ;) Det är mera kul att försöka komma till skålen, än att ta ögonkontakt.

Idag på morgonpromenaden var det jätte spännande när vattnet rann ner för berget och droppade i en pöl. Tillsammans gick vi och kollade var ljudet kom från. Vi åkte också idag till mina föräldrar. På gården var det kul att springa omkring. Det var lika spännande ljud när äpplen föll i en hink. När vi gick in blev farten lite "på" så jag tog och lugnade honom i famnen. Efter dagen hos mina föräldrar är Koodi jätte trött, och sover sött.

Keskiviikko on kyllä mukava päivä kun on sekä perusvalmiudet kurssi ja agilityä. Lähdettiin taas vähän aikaisemmin Ojankoon niin ehdittiin ottaa 2x2 keppejä ennen kouluttamista. Nyt otin jo toiset keppiparin mukaan, ja kepit sujuu edelleen hyvin. Sandy ei vaan super montaa toisto kestä. Tai kestää, mutta hyytyy. Otettiin sen takia aina välillä vähän taukoakin.

Omalla agilityvuorolla meillä oli vauhtirata. Koko rata oli melkein pelkkää oikean käden ohjaamista ja juoksua. Tehtiin Sandyn kanssa heti ekalla yrittämällä 0-rata! Kun otettiin uudestaan, mokasin ohjauksessa yhden esteen. Sandy sitten päätti että näin on tarkoitus mennä, ja sitten tätä kohtaa pitikin jo ottaa este esteeltä uudestaan. Kun saatiin kohta korjattua, lopetettiin siihen. Oli kyllä niin hieno eka rata, sain jopa palautetta että osasin juosta kovaa ja höllätä oikeissa kohdissa. Tauon jälkeen otettiin vielä uudestaan sama rata, mä varmistelin paikan jossa meillä oli mennyt mönkään, mutta muuten saatiin hieno 0-rata taas.

Muutenkin Sandyn kanssa on elämä aika helppoa. Se ihan selkeästi luottaa muhun, koska meidän ryhmän malinois tuli Sandya haistamaan, ja Sandy oli vieressäni vapaana ihan rauhallisesti. Kehuin tietenkin hienosta suorituksesta, koska pahimmillaan se olisi murissut ja käynyt maille haukkumaan. Nyt se vaan tuijotteli mua. Sandylle tämä on iso asia, koska kyllä vielä muistan ne ajat kun joku isompi koira tuli vastaan, niin Sandy juoksi hihnan päähän vaikka autotielle, että ei vaan joutuisi lähelle tuollaista petoa.

Nyt on muuten myös harkkakalenteri hommattu. Tuo edellisvuoden kalenteri oli niin hyvä, että halusin samanlaisen, tänä vuonna se oli väriltään pinkki. Olisin halunnut keltaisen, mutta kyllä tämäkin käy. ja löytyy helposti.