Jouluaatonaamuna oli taas treenit. Ei voisi paremmin joulu alkaa. Meillä oli treenivuorossa seuraaminen, kaukot ja ruutu.
Seuraamista otettiin ensin yksin, ja sitten liikkurin kanssa. Monni on aikasemmin liikkurista paineistunut, joten tänään otettiin niin että liikkuri oli ensin kaukana, ja sitten vähän lähempänä. Pikku hiljaa ruvetaan sitten tuomaan liikkuria lähemmäs, ja tehdä erityyppisiä liikkureita. Möreä-äänisiä, outoja, kahisevia jne. Mutta tänään Monni vähän välitti liikkurista. Se saikin palkkaa sillä tahdilla että ei muuta ehtinyt miettä.

Kaukoissa tehtiin VOI-kaukot. Monni yritti vähän seiso-maahan liikkeessä edistää, mutta saatiin se hyvin korjattua. Monni tekee todella tarkasti muuten nuo kaukot, että nekin näyttää kyllä valmistuvan. Vielä pitää saada lisää etäisyyttä, mutta siitä en ole kauhean huolissani kuitenkaan.

Tehtiin myös kuunteluharjoituksia, niin kuin Riitta ehdotti. Nyt seisomiset oli todella hyviä. Taas meinas pari kertaa takapuoli tippuu maahan, mutta hyvin se korjasi itse.

Otettiin viimeiseksi ruutu. Laitoin Monnin istumaan, ja kävin näyttää missä ruutu on. Sitten menin Monnin luokse ja käskin sen ruutuun. Monni lähti tosi nopeasti ruutuun, mutta istuutui. Pyysin sen seisomaan, ja sitten leikittiin ruudussa. Tehtiin uudestaan ruutu ilman että kävin näyttää, ja taas meni hienosti ruutuun, ja repimisleikkiä palkaksi. Sitten tehtiin yksi pitempi ruutu mutta jätin pallon ruutuun. Monnin lähti todella kovalla vauhdilla ruutuun ja sai sitten palloleikkiä. Sitten otettiin vielä yksi ruutu kaukaa ilman paikannäyttöä ja se oli TÄYDELLINEN. En ole varmaan ikinä nähnyt Monnin juoksevan niin innoissaan, pysähtyvän niin hyvin ruudussa, ja odottavan. Se sai hurrrrjat repimisleikit, ja kaikki loput nakit mitä vielä multa löytyi. Mä olin niiiiin tyytyväinen sen suoritukseen.

Nyt ruutu rupeaa vihdoin toimimaan. 3 vuotta ja varmaan kymmenen erilaista taktiikkaa tässä on kokeiltu pitkiä aikoja, tuloksetta. Mutta nyt, kiitos Jessican ja Caritan oppeja, rupeaa ruutu sujumaan. Aivan MAHTAVA FIILIS. Meinas kyllä onnenkyyneleet tulla, niin ylpeä olin pikku monsterista. Tästä alkoikin sitten joulurauha.


Pitihän se vielä eilen treenata vähän tunnaria. Kokeiltiin heti niin että oli kasa, ja sitten vieressä oma. Se sujui toooosi hyvin. Monni etsi hyvin nenällään omansa. Parin toiston jälkeen ajattelin olla rohkea, ja yrittää suoraa niin kuin kokeissa. No, se meni taas siihen että Monni nosti ensimmäisen, sitten toisen jne. Mutta palattiin vielä kasaan, ja se sujui tooosi hyvin. Pari onnistunutta kertaa, ja siihen lopetettiin. Hassua miten se kasan avulla pystyy nenällänsä oikean löytämään, mutta heti kun ne on laitettu esiin yksitellen Monni menee silmämääräisesti hakemaan ekan jonka näkee. No, mutta ajatus on ilmeisesti puoliksi selvä, jatketaan vielä harjoituksia kasalla, ja tehdään vaativampia kasaharjoituksia.

Tässä vielä huono kuva Sandystä, kun se eilen päätti makoilla mukavasti kassissa. Naurettiin sille pikkasen, kun niin pitää hyvä ja pehmeä paikka olla ladyllä.