Pari päivää sitten pärähti Border-lehti postiluukusta. Se on aina mainiota luettavaa, paljon mukavia tarinoita. On kiva lukea muiden borderistien ajatuksia.

Tällä kertaa kuitenkin nousi karvat pystyyn. Monessa tarinassa kerrottiin bordereista ja siitä että ne räyhää. Ihan kuin se olisi luonteenpiirre jota ei saa pois. Tällainen ajattelu, että rayhääminen vastaantulijoille on ihan normaalia border-kanssakäymistä, on mielestäni ärsyttävää. Nimittäin borderi ei räyhää, jos siihen puututaan. Tai muuten meidän "yö & päivä" on vain todella eriskummallisia bordereita.

Bordereiden erikoisnäyttelyissa käydessä huomaa usein tämän terrierin tulisen luonteen, siellä täällä kuuluu kun vastaantulevan naama ei miellytä. Mikäs siinä, sellaisessa hektisessä ympäristössä, se ehkä on vielä ymmärrettävää, mutta se että jokaisella lenkillä sallitaan koiran räyhää vastaantuleville, ja sitten ollaan niin kuin se olisi "täysin normaalia", on käsittämätöntä.

Räyhääminen johtuu usein siitä omistajasta narun toisessa päässä, eikä koirasta. On mielestäni ikävää että bordereista halutaan oikein tyrkyttää kuvaa että ne on räyhääjiä, johon mikään ei auta, vaan asian kanssa pitää vain elää. Monen monta kertaa olen kuullut että meidän koirathan on "aika kivoja, eihän ne räksytä" koska luullaan että ne on sellaisia haukkukoneita. Suurin osa bordereista onkin hiljaisia elukoita, paitsi agility-radalla. Harmillisesti vain tätä pientä räyhäjoukkoa korostetaan...