Oma sairasloma sen kuin jatkuu. Aika kuitenkin lentää kuin siivillä eteenpäin. Päivät ei tule tylsäksi tässä seurassa.

Eilen Lotta ja Isa tulivat meidän poppoon kanssa lenkille. Isa on muuten ihanin koira ikinä! Sekaroituinen, valkoinen, Monnin kokoinen, aivan mahtavalla mentaliteetilla varustettu pakkaus. Kierrettiin hakunilan kuntoratoja aina Ojankoon asti. Haikeaa oli kun piti vain kävellä ohi. Lenkin jälkeen ajattelin että Isa ja Monni saisi leikkiä. Monni kuitenkin hihnasta vapauduttuaan lähti nuuhkimaan peltoja (as usual). Isa kutsui kuitenkin Sandyn leikkiin. Ensin epäröin päästää Sandyn vapaaksi, tietäen että yleensä se ei tykkää uusista kavereista. Kun häntä kuitenkin heilui ystävälliseen tahtiin, ajattelin että kokeillaan nyt sitten. Ja siinähän ne leikki. Olin ihan ällikällä löyty. Meidän pikku kiivas nainen leikki toisen naisen kanssa, ohhho, on sitä aikoja eletty! Olin niiin riemuissani. Onko Sandy oikeasti ruvennut ymmärtämään että jokainen koira ei ole pelottava? Olin niin ylpeä mamin pikku mussukasta.

Tänään aamulla taas Monni aiheutti ikäviä tunteita. Lähtiessämme aamulenkille Monni linkutti vasenta etutassuaan. Lenkillä se kuitenkin vetriintyi ja ajattelin että se oli vain jotain huonosti nukuttua aamukankeutta. Yhdentoista aikaa se kuitenkin alkoi täällä kotona siirtymään, ja linkutti pahasti jalkaansa. Oli pakko soittaa Teemu hätiin että nyt pitää lähteä Käpälämäkeen. Onneksi saatiin aika munkkivuoreen. Siellä sitten todettiin että Monnilla on vasemman etutassun anturaan mennyt jokin esine, se oli kivi. Monni saatiin röntgattua ja kivi saatiin anturasta ilman rauhoittavaa. Sellainen mahtava macho se on. Varmaan 20 min meni sitä kiveä kaivaessa ja siinä se makoili suht rauhallisesti. Nyt ollaa sitten molemmat saikulla, Monnilla kipulääkitystä ja antibioottia. Kumisukkakin saatiin että ulkona pitää suojata tassua.

Oujee kuinka hienoa tämä onkaan! Nyt on mennyt 3 päivää ilman tokoa. Mä hypin tässä jo seinille kun viime torstaista lähtien en ole mitään voinut oikeen tehdä, ja nyt vielä Monninkin pitää levätä. Jippiii!! Se on siis pakollista taukoa viikon. Toivotaan että Monnilla antura paranee, nimittäin ensi viikolla alkaisi Riitta Korrin toko jatkokurssi, enkä halua missata kertaakaan.

Näin sairaslomalla ollessa saa paljon koira-asiaa miettiä. Ensinnäkin olen suuuunnattoman surullinen siitä että ei pääse tällä viikolla treenaa. Kun on päivällä kotona, koirat ovat ärsyttäviä. Ne makaa ja istuu tässä sohvan edessä ja tuijottaa. "Mitä toi ämmä kotona tekee?" Vielä kun ensin Teemu oli viikon sairaslomalla ja nyt minä, niin tämähän on todella hassua. Ne ei vingu, tai äänetele, ne vaan tuijottaa ja ihmettelee. Tältäkö sitten apinoista Korkeasaarella tuntuu?

Kun tätä Koiranpäivää viettää, niin pitää ottaa aiheesta kiinni "Vastuullinen omistaja". Minusta sen voi jakaa niin moraaliseen kuin juridiseen vastuullisuuteen. Juridinen on tietenkin se että seuraa annettuja määräyksiä rokotuksista ja kiinnipidosta tms. Sitten on tämä hankalempi puoli nimittäin moraalinen. Mä laitan tähän kategoriaan koirien yksinolot, treenit ja ulkonaolot.

Minä en voi töiden jälkeen lähteä suoraan "yhdelle" jos en tiedä että Teemu on menossa kotiin. Minusta koirien pitää päästä ulos 8 tunnin työpäivän jälkeen, ja joka päivä myös pitkälle lenkille tai muulle hömppä/treeniretkelle. On joskus harmillista katsoa naapureiden touhua, kun ehkä tulevat töiden jälkeen kotiin, ja koirat pääsee 2 min. pissalle. Sitten pitkä lenkki on mäkeä ylös ja takaisin, eli se vartti. Kun koiran on ottanut pitää siitä myös kantaa vastuuta, myös ulkoiluttamisessa.

Kun Sandyn kanssa on tehty tuon vinkumisen kanssa töitä, että vinku saataisiin vähenemään, töitä on tehty tunneissa monen kuukauden edestä. Jos ensin ulosmeno kesti sellainen 2h ennenkuin tyttö oli hiljaa, tai edes rauhoittunut niin siinä voisi toisilla olla jo luovutus edessä. Meillä on kuitenkin vastuu tehdä Sandyn elämästä niin mukavaa ja turvallista kuin mahdollista. Nykyään ulosmenoista voi jo nauttia, ja joskus jopa näille ulosmenotreeneille nauraa.

Toinen asia minkä myös ajattelen että kuuluu vastuullisuuteen on hihna- ja lenkkikäyttäytyminen. Meillä ei koirat saa vetää hihnassa, eikä myöskään räyhätä vastaantulijoille. Haluan olla vastuullinen ulkoiluttaja, enkä aiheuttaa vaaratilanteita. Tähän kuuluu myös se että jos koirat on vapaanan (hyihyi, tätä ei siis saisi tehdä ;) siirryn kauemmaksi polulta, tai otan koirat kiinni, jotta ei satu konflikteja. Kun toisen naapurin griffoni ja Monni alkoi toisillensa räyhäämään, ja kielsin heti Monnia joka totteli, niin naapuri sanoi että "anna antaa turpaan vaan". Mielestäni komennus kuuluu minulle, eikä Monnilla ole mitään sanottavaa muille. Minkälainen vastuullinen omistaja olisin jos sanoisin kaikille että "joo, tervetuloa antamaan koiralleni turpiin"?

Olen mielestäni tunnollinen koiranomistaja (vaikka ulkoilutankin koiria hihnatta). Joskus on kuitenkin hauska miettiä, että jos olisin tiennyt miten paljon vastuuta on koiran omistamisessa, ja miten paljon koiriin saa kulumaan aikaa (sekä rahaa ;)) Olisinko ottanut koiran? Vastaus kuuluu tottakai!! Ilman karvaturreja elämä olisi tylsää, ja on sitä karvaturrien harrastuksien kautta saanut uusia ystäviä. Hekin jaksavat keskustella kouluttamisesta hur mycket som helst.

Kuitenkin, jos "tavallinen koiranomistaja" tietäisi miten paljon aikaa kuluu koiran kouluttamiseen ja hoitamiseen, jotta ne esim. kävelee nätisti hihnassa ja osaa olla yksin koko päivän (voi siis olla myös toisia kriteereitä). Olisiko hän ottanut koiran? No, ottipa kuitenkin ja koira se vetää, räyhää ja ulvoo yksinään. Sellaista se vastuu on.

(Ja nyt tämä oli ihan yliampuvas teksti, mutta kirjoitinpa kumminkin kun tänään yhden rouvan oli pakko jäädä minisnautserinsa kanssa puskaan. Kun ohitimme heidät, jatkoiva he kävelyä sitten takana metrin päässä, ja snautseri Sandyn pyllyssä kiinni. Huonona suomenkielenosaajana sanoin rouvalle: "Älä anna sen tulla perseeseen, kiitos" :D)

Aamulla lähdettiin liikkeelle rennoissa merkeissä, rauhallisesti. Koska koe oli vain 10 min. päässä Teemun mummin luota, kävin ilmoittautuu ja sitten lähdettiin vielä ottamaan yhdet noutotreenit. Otin Monnin uuden lelun josta se oli tykännyt enenmmän, ja siinä kävelytiellä hetsasin sitä ja heitin kapulan. Monni ei noutanut. Kävin ihan viileän rauhallisesti hakemassa noutokapulan, ja muutuin passiviseksi. Monni seisoi siinä toljottamassa, että mitä ihmettä? En huomioinut sitä ollenkaan. Vähän ajan päästä heitin uudestaan, silloin Monni nouti kapulan ja sai heti lelun. Päätin jättää treenit tähän ja mennä onnella kokeisiin.

Monni oli tosi hermostunut koepaikalla, se oikein tärisi. Tehtiin sivulletuloja, ja palkkasin niistä runsaasti. Sitten alkoikin jo koe. Meidän numero oli 13, oltiin kolmansia vuorossa, eikä ollekaan ollut meille epäonninen numero. Tulos olikin mielestäni mahtava 178 p, AVO-1 tulos ja luokkavoitto!

Paikkamakuu 10
(tärisi vähän kylmyyttä/jänskätti)

Seuraaminen 7,5
-kauhea! Olin siinä ennen kehäänmenoa tehnyt seuraamisia, ja lähtöjä. Silloin sujuin hyvin, mutta kehässä se sitten valui ihan kauheasti. Hyihyi. Pitää tehdä kehäänmenoja, ja siitä heti seuraamisia!

Maahanmeno 9,5
-en tiedä mistä puoli pistettä lähti

Luoksetulo 9
-stoppasin vähän liian myöhään

Seisominen 9
-nyt annoin ihan tosi hiljasen käskyn ja se toimi!! Monni jäi seisomaan. Ilmeisesti tässä liikkeessä mun vasen käsi on lamaantunut, mitä voidaan tulkita kaksoiskäskyksi. Pitää siis tarkkailla sitä.

Nouto 7
-vinku lähdössä ja ravipalautus. (Aivan sama, MONNI TEKI NOUDON; VIHUUUU!!!)

Kaukot 10
-Taitava pieni otus <3

Este 8
-Vinkulähtö

Kokonaisvaikutus 9

JEE! Vaikka nyt ei ihan kaikkeen voi olla tyytyväinen kokeessa, niin piru vie 1-tulos tuli. Ja sitähän me haettiin. Vielä torstai-iltana sanoin Teemulle että en edes tiedä meenkö koko kokeeseen. Mutta oli hyvä että menin. Nyt on 2 AVO-1 tulosta plakkarissa. Kyllä meillä on paljon korjattavaa, mutta myös paljon hyvää :) ISO KIITOS TEEMULLE, joka sanoi että on jo pelottavaa miten paljon hän miettii tokoa ;) Ja kiitos kaikille onnitteluista fb:ssä. Nyt fiilis on taas miljoona kertaa parempi!! :)

Perjantaina lähdettiin Teemun ja Monnin kanssa kohti Kokkolaa, kahden syyn vuoksi. Teemun sukulaiset asuvat siellä ja saatiin paikka toko-kokeeseen. Ollaan koko viikko treenattu noutoa, ja aina yhtä huonosti meni.

Kokkolassa kun lähdimme perjantaina iltalenkille, otin kapulan mukaan ja päätin kokeilla noutoa. Aina Monni lähti ekalla kapulalle, mutta palasi ilman sitä. Tokalla käskyllä se nouti. Ja aina sama juttu. Teemu oli koko lenkin mukana, ja molemmat pähkäiltiin tät noutoa. Sitten kolamnnella treenikerralla Teemu sanoi että nyt Monni on ymmärtänyt liikkeen niin että ekalla käskyllä mennään sinne, ja vasta tokalla noudetaan. Sitten kun Teemu oli sen sanonut sehän oli ihan päivänselvää.

No mitä tehtiin. Teemu kävi hakee Monnille uusia leluja Minimanista, kun se oli siinä vieressä. Monnille uusi lelu on ihan ultimate price. Se rakastaa uusia leluja. Ulostullessa Teemu oikein kiusas Monnia, vingutteli leluja, ja sanoi hetsaavalla äänellä että ohhhoo, mitä täällä on. Monni meni ihan sekaisin, kun se tiesi mitä siellä oli. Teemun ollessa kaupassa mä olin pähkäillyt sellaisen strategian, että jos Monni ei ekalla nouda, niin otan kapulan pois ja ryhdyn passiviseksi. Eli poistetaan sekä työväline että palkka.
Mentiin läheiselle parkkikselle, ja oikein ärsytettiin Monnia. Sitten heitin kapulan aika lähelle ja sanoin nouda. Monni lähti hakemaan, meinas jättää ottamatta, mutta kun palkkio on tarpeeksi houkutteleva (uusi lelu) se nappas kapulan ja lähti tulemaan. Siitä se sai heti ihanan uuden lelun. Sitten jahtasin sitä ympäri parkkista. Tehtiin sama uudestaan. Uusi hetsaus, uusi lelu (erilaisella äänellä) ja heti se sen nouti. Tehtiin vielä yksi toisto, ja taas nouto. Ja jätettiin tähän.

Illalla päätin että tehdään vielä yhdet treenit ennen kisoja..

Jaaha. Tätä ainiaista marmatusta. Nouto ei vaan ota sujuakseen. Eilen lähdettiin koko kööri lenkille. Niin kuin kirjoitin tarkoitus oli ottaa noutoja lenkin yhteydessä. No saaneen sanoa että ihan päin persettä meni. Jokaisella ekalla noutokerralla Monni jätti kapulan maahan, ja lähti tulemaan ilman sitä. Tokalla kerralla se jo tuli ihan hyvin, ja pääsi palkalle. Se sai myös kävellä kapula suussa ja kehuin sitä aivan hirveästi, mutta ei se noutoja muuttanut.

Kun noudot meni niin kuin meni, tuli kyllä melkein itku. Mun turhautuneisuus on varmaan osasyypää, mutta kun en vain ymmärrä mikä tässä mättää?

Illalla päätin ottaa ihan naksutus noutotreeniä, ja se sujui taas valtavan hyvin. Hienoja noutoja ja palautuksia. Että mikä nyt sitten on se oikea syy tähän noutamattomuuteen? Onko se syy siihen että ollaan kentällä, ulkona, lenkillä vai mikä? Onneksi on Jessican treenit 24.4. niin pitää tämä ihan perinpohjaisesti käydä läpi.

Tämä kauhea kausi on kyllä ollut itsetutkiskelun paikka. Onko se niin että Monni ei osaa, se ei halua vai enkö osaa vaan viedä sitä eteenpäin? Vaadinko siltä liikaa? Ehkä se on sekoitus näitä kaikkia. Pitäisikö treenata vähemmän tavoitteellisemmin? Pitäisikö treeniä lisätä vai vähentää, vai pitäisikö lopettaa kokonaan? Mä lupasin lopettaa sitten kun koiralla ei ole enää kivaa. Mutta kyllä sillä vaikuttaa olevan ihan hauskaa, ja iloisesti tekee kaiken muun. Tunnarikin alkaa sujumaan. Ja mua ärsyttää itseänikin että korostan niin paljon näitä huonoja puolia kun Monnissa on niin paljon hyvääkin.

Onneksi lähdetään viikonloppumatkalle Kokkolaan. Voin siellä käyttää aikaa itsetutksikeluun :)