Tiedättekö sen tunteen, kun kisa menee "hyvin" pisteiden mukaan, mutta itsellään jää sellainen fiilis että plussapisteitä jaettiin reilulla kädellä? Pitäisihän sitä kait olla iloinen että VOI-luokka korkattu, saatiin mitä haettiin eli 1-tulos ja nyt voi keskittyä vääntämään oikeista asioista, mutta kun ei sisäinen kriitikko anna aihetta iloon. Tämän päivän esitys oli omasta mielestäni surkea, ja tuntuu siltä että "miten edes kehtasit mennä näyttämään tuollaista puolivalmista kehään". Keskusteltiinkin Teemun kanssa, että se on vähän sama heillä ja Monnilla aksassa, että jos rata tuntuu huonolta, niin nolla ei tunnu ilotulitukselta. Toivottavasti kukaan joka on mielestään tehnyt tänään kokeessa hyvän tuloksen ei loukkaannu, nämä ovat vain minun ajatuksiani tämän päivän kisasta ja arvostelusta.

Tänään tosiaan eka voi-koe 299p ja 1-tulos sekä luokkavoitto. (Sekoitettu järkkä. Yksilöiikkeet tehtiin järjestyksessä: hyppynouto, luoksetulo, kaukot, liikkeestä istuminen, metsku, tunnari, seuraaminen, ruutu. Kirjoitan ne kuitenkin tähän alle normijärkässä)

Paikkamakuu 10
- Koodi siirteli yhtä etutassuaan. (Positiivista oli ettei mennyt lonkalleen).

Seuraaminen taluttimetta 10
- Me ollaan tehty SM:ien jälkeen erittäin vähän seuraamista ihan tämän "karttapallon" takia. Seuraamisen treenikerrat voi laskea yhdellä kädellä ja se on ollut ihan selkeä päätös mulla olla ottamatta seuraamista. Ja seuraaminen kyllä tuntui ja näytti aivan kaamealta. Koodi edisti juoksuosuudella, perusasennot mokaili, ja meno oli muutenkin huolimatonta.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 10
- Tuli huonosti sivulle, istui vinoon, mutta positiivista että kuitenkin istuutui. K kun on treenatessa jäänyt seisomaan vaikka kuinka monta kertaa

Luoksetulo 9
- Äänteli jätössä. Puolessa välissä poispäin kävelyä Koodi alkoi nostamaan kyynärpäitään maasta, ja oli puolittaisessa istumisasennossa. Stopit ihan ok. Loppuosa maasta sivulle hitaampi.

Ruutu 10
No tähän minäkin olen tyytyväinen. Ihan harjoitusmielessä odotin hetken sen maahan-käskyn antamista seis-käskyn jälkeen. Tuli mielestäni hyvin seuraamaan, tosin sitäkin kyllä pitää hioa. :) Kivaa on kuitenkin se kuinka hienosti se ruudun heti bongaa kun kysyy missä ruutu.

Hyppynouto 10
- Koodi oli aika vireessä, se leikki vähän kapulalla. Selkästi nyt kun ollaan väännetty, niin noutokapulan nosto on huonontunut, koska aikaisemmin se on ollut siisti. Pieni ääni tuli kun otin kapulan pois.

Metallisesineen nouto 10
- Ääntä tuli kun tuli sivulle, kun lähti noutamaan, ja palautuksessa. Muutenkin se alkoi jo valmistautumaan perusasentoon tuloon 2 m ennen minua, mutta metsku onkin ollut meillä aikamoinen haaste.

Tunnari 8
- Siinä vielä hajustaessani kapulaa, Koodi lähti yhtäkkiä perusasennosta eteenpäin, onneksi sain käskyllä sen takaisin perusasentoon. Kapuloilla epävarmuutta. Nosti oman, tiputti sen sitten ja varmisti omakseen. Sitten nosti taas oman, arpoi tuodako kapula mulle vai viedä Ansulle (joka liikkuroi) mutta teki oikean päätöksen ja toi sen minulle. Tällä kertaa se ei irrottanut ennen kuin annoin luvan onneksi. Nyt parissa treenissä se on sylkäissyt sen ulos kun mun käsi on alkanut lähestymään kapulaa.

Kaukot 8
Nå huhu! :D Olipas jännittävää. Tosiaan, meidän paskin liike. Ollaan nyt treenattu takapalkalla ihan tosi paljon, mutta tekniikka on ihan väärä kaukoissa kun olen kaukana, verrattuna siihen että olen lähellä. Koodille on tosi vaikeeta suorittaa tämä liike minusta kaukana. Tuli se puolen koiran mitan eteenpäin, ja ääntelehti jätössä. 2-käskyllä sivulle.

Yleisvaikutelma 9

Täytyy kyllä myöntää että meillä on TODELLA paljon tekemistä liikkeiden kanssa vielä. Myös tuo ärsyttävä piippaus on palanut. Sitä en kuitenkaan ihmettele koska tällä hetkellä ollaan tehty näitä vääntö/kuuntelutreenejä ja aina kun K on epävarma niin tulee ääniä. Niitä ei ole kuitenkaan tullut treeneissä yhtään niin paljon kuin tässä kokeessa. Olisi kyllä tehnyt mieli vähän ravistella ;)

Positiivista on, että nyt K ei mene loppuvuodesta enää kokeisiin, ja saan keskittyä siihen vääntämiseen/kuuntelemiseen, ja siihen että K voi tehdä kaukana ohjaajasta asioita, ei tarvitse tulla kyselemään ihan viereen. Ihanaa <3

Tänään oli HSKP nuorten koirien ringin treenipäivä Oittaalla. Päivä oli jaettu kahteen osaan. Aamupäivällä oli mölli-tokokisa sekä häiriö/kuuntelutreenit ja iltapäivällä Ansun koulutus. Koodi vaikutti heti aamusta vähän väsyneeltä, ja koko päivän häiritsi itse asiassa mua sen väsyneisyys, tai siltä puuttui se viimeinen "umf" tänään.

Koodin kanssa aloitettiin mölli-tokokisalla. Tehtiin kokeenomaisesti 4 liikettä (koska metallinouto unohtui sekä minulta että Pirkolta). Koodi oli jo ennen kisaa vähän keskittymättömän oloinen. Tein sen kanssa nopeita istumisia ja sitten liikkeestä istumista ja se mokasi todella monta ja halusi jäädä seisomaan.

Kisassa otettiin liikkeestä istuminen, hyppynouto, ruutu ja luoksetulo.
Istumisessa K istuutui hyvin, vähän vinosti, ja paluumatkalla se siirsi etutassuja mun liikkeen mukaan. Vaikka oli kokeenomainen korjasin kyllä sen istuma-asennon. Sitten tehtiin hyppynouto, joka oli ihan ok, mutta perusasentoon tulossa tuli ääni, ja pa oli vähän vino. Aamulla oli vielä sumuista ja seuraavana oli ruutu. Vaikka tehtiin alkuun normaali virittely, niin jotenkin musta tuntui että K ei nähnyt ruutua, ja oikeassa olin. Kun lähetin ruudulle Koodi kaarsi oikealle kohti yhtä merkkiä, se kuitenkin tajusi että se oli väärin jä lähti tulemaan muka kohti. Stoppasi, odotin hetken ja lähetin uudestaan ruutuun. Nyt se meni ruutuun (jee) eikä jatkanut mua kohti (voitto sinänsä sekin) ;)
Ruudussa kun stoppasin se ensin meni vähän ruudun yli, MUTTA se korjasi ilman lisäkäskyä takaisin ruutuun ja jäi siihen seisomaan. Eli osavoitto sekin :) Loppuruutu oli hyvä, tosin se edisti vähän seuraamisessa. Lopuksi luoksari, nyt pysyi hyvin lähdössä. Stoppi olisi saanut olla nopeampi, mutta maahan oli ihan ok. Tämä oli nyt 3 kerta kuin Koodi onnistui luoksatulossa, ilman että se arpoi onko 2. stoppi seis vai maahan. Eli vaikka tuli isoja mokia, niin ollaan kuitenkin edistytty siellä kuuntelupuolella, mikä on mielestäni mukavaa.

Kun kaikki oli tehnyt kokeenomaisen, tehtiin ryhmänvaihto ja mentiin Mirjamin tykö tekemään kuuntelu ja häiriöjuttua. Koodin kanssa otettiin VOI-kuuntelutreeni. Siellä tehtiin ensin kapulan heitto vasemmalle ja käskettiin koira ruutuun. Tehtiin ruudun seuraaminen josta perusasennosta käskettiin koira noutamaan kapula. Noudon jälkeen tehtiin kapulan irrotus, ja siitä kaukot, jossa viimeinen vaihto oli istuminen, tämän jälkeen istumisen loppuosa ja siihen loppui tempppurata. Koodi teki temppuradan aika hyvin. Se meinasi ruudussa nousta kun käännyin vasemmalle. Noutokapulaa se kuitenkin lähti kivasti etsimään vaikka se oli piilossa nurmikolla. Kaukot oli (ylläri, ylläri) vaikeat sille, mutta se suoriutui niistä ihan hyvin metrin matkalla. Loppuosa myös ok. Eli tässä huomasi että se oli kivasti kuulolla.

Häiriöliikkeenä tehtiin sitten luoksetulon jättöjä. Toinen koira vieressä teki samaan aikaan luoksareita, ja Koodi nyki kun toinen koira lähti luoksetuloon. Pysyi kuitenkin, mutta oli reaktiivinen. Sitten tehtiin vielä niin että jätettiin ja heitettiin pallo, tässä Koodi mokasi kolmannella kun Mirjami huusi täällä tms. Koodi paransi kuitenkin tässäkin heti toisella kerralla, mutta on kyllä reaktiivinen, ja tätä pitää vain treenata. Positiivista kuitenkin että se pysyi, nykimisistä huolimatta, ja nyt ei kyynärät nousseet, mikä oli kuitenkin sekin hyvä asia.

Iltapäivällä oli sitten Ansun koulutus. Otettiin Koodin kanssa kaukoja, kun en vain saa sitä etäisyyttä näissä luotua. Ansu oli sitä meiltä että joku osuus on jäänyt puuttumaan, kun se ei saanut yhtäkään vaihtoa tehtyä kunnolla kaukaa, (vaikka sanoin että olen valmis hetkellisesti luopumaan tekniikan täydellisyydestä jos vain saadaan etäisyyttä.) Kun sitten lähestyttiin asiaa niin että osaako Koodi lähellä häiriössä tehdä, niin ei se sitäkään osannut (vaikka näin luulin kun sitä treenattiin ennen SM:iä). Eli tässä on nyt se puuttuva osa. Ansu sanoi myös että en ehkä tätä halunnut kuulla mutta nyt vaan pitää saada Koodi ensin tekemään häiriössä läheltä oikealla tekniikalla, ja sitten ottaa pienen pieniä askeliä kauemmaksi. Oikeassa oli kyllä että sitä en halunnut kuulla, vaan olisipa asiaan ollut joku quick fix. ;) Kun muutenkin on tällainen vääntökausi niin sitten vielä kaukoistakin pitää vääntää. Siis tottakai, peiliin on katsomista kun koira ei edes saa 1m päässä maatessani edes yhtä vaihtoa tehtyä = turhauttaa. (Olin myös myöhässä kun kerroin mitä mä en halua että se tekee.)

Aika loppui kuitenkin kesken, mutta jatkoin sitten itsekseni vielä kaukoja niin että heilutin Koodin edessä namia, ja sen piti tehdä sitä helpointa siirtoa istu-maahan. Ensin sekin oli ihan tajuttoman vaikea, mutta kun se tajusi jujun niin se parani ja alkoi keskittymään. Eli kyllä, tämä osuus on jäänyt minulta tekemättä selkeästi niin paljon kuin olisi pitänyt. Pöh!

Tällä hetkellä kuitenkin niin tuntuu siltä että kaikki pitää oikein vääntää sen kanssa. Alkuun väännettiin seuraamisen äänistä, sitten metallinoudosta, nyt kuuntelusta ja kaukoista, siitä että juoksee ja aivot tulee 3 m perässä. Mikään ei tule ns. ilmaiseksi, tai edes alennuksella (kauppatermein). Tuli ihan sellainen potutus, että miks ihmeessä mä tätä teen ku tuntuu että mikään ei etene, että olenko mä näin pa**a kouluttaa tuota koiraa? Ei vaan rahkeet riitä kouluttamaan koiraa AVO:a pidemmälle. Jos tällainen vääntökausi on koiralle raskasta niin on se ohjaajallekin (ja ehkä mulla vaikuttaa myös se, että liikkuminen vaikeutuu, ja potuttaa tuo kolmattaa viikkoa kipuillut hermopinne. Jos hermo on jumissa selässä niin kyllä se yleiseen fiilikseen vaikuttaa). Onneksi mä ensiärsytyksen laannuttua, ja itsesäälissä rypemisen jälkeen vaan sisuunnuin ja oon nyt taas täynnä "kyllä minä tuolle koiralle tämän saan opetettua" -virtaa. Eli tällainen tokon kohokohta taas tänään :D Ja ei, mä en kuuntele ollenkaan sellaista "ne on ne hormoonit"-kommenttia.

Se joka tokoon ryhtyy, se tokon kestäköön :D

Eilen sitten jatkettiin siihen mihin oltiin tiistaina jääty. Ihan selkeästi Koodi oli pohtinut asiaa yön yli sillä sehän oli oikein kuuliainen. Tuli siellä sellaista vähän leikkimistä kapulalla, eli se purkasi itseään vähän leikkimällä noston yhteydessä (ei ollut niin siisti kuin yleensä) ja se yritti myös kerran viedä kapulan ruutuun. Mutta ei jatkettu tätä vääntöä hirveän kauan sillä se kuitenkin teki oikein toistoja peräkkäin.

Vaihdettiin sitten treeniä kiertoon ja stoppiin/maahan. Tarkoituksen oli siis pysäyttää se ennen kiertoa maahan. Eka me vaan tehtiin yksi kierto sille että se muistaa mikä tämä on. Sitten kun aloitettiin tämä pysäyttäminen, niin taas sillä oli vaikeata ymmärtää. Ja aina kun se mokasi, ja korjattiin niin se halusi juosta mun luokse tai ruutuun meidän takana. Pidettiin sitten pieni pohtiminen että osaako se kiertää tolppaa sen takana, vai ohjaako Koodin rintamasuunta sitä liian vahvasti menemään johonkin suuntaan?

Tehtiin ihan läheltä niin, että jätin Koodin seisomaan mua kohti, ja sitten käskin kiertämään tolpan sen takan. Se kyllä osasi kaikella kolmella kerralla kääntyä ja kiertää, eli kyse ei ollut ainoastaan siitä etteikö se olisi osannut. Vaikeampihan se sille on, mutta osaksi se oli taas sitä ettei halunnut kuunnella. Sitten taas pidennettiin matkaa ja jatkettiin, mutta niin että maahan käsky tuli ensin lähellä minua, eli oli vielä selkeämpi treeni. Kun taas pidennettiin matkaa Koodin ääni muttui taas kellossa, ja joka kiertoon lähetyksessä se haukahti oikein silleen v-mäisesti. Yritettiin siihenkin puuttua, mutta se oli jo saanut jonkun kerran kiertää ilman että olin huomauttanut äänestä, niin se ei ihan saanut kiinni siitä mistä sitä komennettiin takaisin. Keskusteltiin kylläs siitä että tämä pitää siltä katkaista, mutta se pitää silloin tehdä kun ekat haukahdukset tulee. Mä olin aivan liian myöhässä alkuun sanomassa siitä äänestä sille :/ (en ole tottunut tuollaisiin tuhmeliini-ääniin). Mutta, päästiin me tässäkin treenissä sitten yhteisymmärrykseen siitä, että pitää kuunnella. Vaikka ei tämäkään ihan loppuun asti olla varmaankaan viety, eli pitää vielä tehdä varmasti joku päivä uudestaan. Kuitenkin mielestäni on hyvä, että se alkaa vastaamaan treeneihin, vaikka Koo on ensin sitä mieltä että  ei tarvitse.

Lopuksi otettiin vielä suoralla luoksetulo pelkällä maahan käskyllä. (Ongelma siis on ollut se, että Koodi on arponut seisomisen ja maahanmenon välillä toisessa stopissa). Nyt se tuli hyvällä vauhdilla, ja meni käskystä hyvin maahan, eikä arponut. Siitä Koodi sai tottakai purkaa itseään pallolla, ja huomsi kyllä että oli vähän purettavaakin. Paiskasi sitä palloa ympäriinsä.

Pohdittiin vielä lopuksi että miten kannattaa jatkaa näitä treenejä, kun koekin on tulossa. Tänään Koodi saa taukoa väännöistä ja tehdään ihan normitreenit, mutta vielä ennen koetta ensi viikolla teen yhdet tällaiset väännöt, ja muuten ennen koetta tehdään sellaisia lievempiä häiriötreenejä. Sitten jatketaan taas kokeen jälkeen. Sillä tämähän ei ole tässä.  ;)

SUURI KIITOS Ansu sun avusta ja tuesta näissä treeneissä!! Oma olo tuntui todella paljon varmemmalta näitä tehdessä, kun ohjeistit miten tällaiset tuhmat koirat toimii :)

Otsikko kertoo jo Koodin mielipiteen pari viime päivän treeneihin :) Ollaan me edellisen vääntötreenin jälkeen tehty myös ihan normitreenejä, ja tehtiin myös viime perjantaina VOI-luokan läpi, ilman hyppynoutoa ja seuraamista. Voin sanoa että joo, on se ihan ok. Viilausta löytyy sieltä täältä, mutta ei se starttaaminen ihan mahdottomalta tunnu.

Tiistaina treenattiin Ansun, Ylvan ja Kenin kanssa Helsingin pitäjän kkolla. Olin alustavasti suunnitellut normitreenit, mutta päädyttiin sitten vääntötreeniin. Tehtiin Koodille ruudun ja noudon erottelua. Eli ensin tehtiin normaali ruutuun lähetys. Tämän jälkeen normaali tasamaanouto ruudun suuntaan, jota seurasi noutokapulan heitto ja käsky ruutuun. Arvaa, mokasiko Koodi? KYLLÄ!

Koodi mokasi useita kertoja peräkkäin (en edes muista monta), ja halusi aina vaan hakea kapulaa, vaikka sanoin ruutu. Ja aina kun se mokasi, se halusi juosta mun luokse. Se ei ollut moksiskaan seis -käskystä. Vaikka juoksin sitä kohti ja sanoin stop, niin se ilme ei muuttunut yhtään. Helpotettiin treeniä niin, että heitettiin kapula vähän oikealle viistoon, jotta treeni olisi vähän selkeämpi. Sain kuitenkin useamman kerran viedä herra K:ta ruutuun. (Koodin ääni muuttui myös treenin aikana, ensin se oli turhautumista mutta sitten se kyllä taas alkoi olemaan vihainen, että tällaistako pa**** pitää tehdä). Aikamme väännettyä ja vietyä sitä ruutuun, niin kyllähän se alkoi kuuntelemaan edes jollain tasolla, mutta kerran se myös yritti viedä kapulan ruutuun, ja kerran juosta repuille kentän laidassa. Kun se sitten alkoi vähän edes vastaamaan treeniin ja tekikö se muistaakseni oikein niin, että ensin tuli nouto, ja sitten heitto ja käskytys ruutuun, niin pidettiin tauko siinä vaiheessa.

Sitten oli Ylvan vuoro treenata jonka jälkeen otettiin taas Koodi kentälle jatkamaan. Tämä toinen setti sujui jo paremmin, mutta nyt Koodi teki jonkun verran sitä että se halusi varastaa. Eli "tiesi" mitä pitää tehdä, ja halusi lähteä ennen käskytystä. Se ei myöskään käynyt. Tässä toisessa setissä kuitenkin saatiin loppuun ihan hyviä toistoja, missä se kuunteli joten lopetettiin siihen. Jos muistan oikein se teki loppuun 4 käskytystä oikein, ja se riitti tällä kertaa.

Voin epäilemättä kertoa että päivän treenit oli elämäni pelottavimmat! Huhu mikä hirmiö tuon kauniin ruskean turkin alta paljastuikaan.

Lähdettiin tänään Monnin ja Koodin kanssa käymään Ojangossa tokoilemassa.

Monni sai tehdä ensin. Tehtiin seuraamista jossa fokus oli nyt vasen käännöksissa kun ne on ollut vähän vajaat. Myös liikkeestä istumisen istumisia tehtiin, ne on niin kivat ja nopeat :) Sitten tehtiin noutoja mitkä sujuivat tosi hyvin. Olin jo ennen treenejä käynyt rakentamassa ruudun, ja jättänyt sinne lelun. Lähetin Monnin noutojen jälkeen ruutuun VOI-matkalta, ja sinnehän se meni. Hyvä Monni! Lelu ei kyllä liiemmin kiinnostanut, mutta miten se tänään sitten taas bongsi ruudun, kun yleensä se ei sitä tee? Maailman ihmeitä. Lopuksi vielä kaukoja. Ensin jätin lelun sen taakse, mutta M jähmettyi, ei pystynyt nousemaan, joten otin lelun pois. Sitten se vieläkin oli aika tahmea, mutta päätin että nyt tämä kyllä tehdään. Sain neljästi käydä nostamassa se istumaan tai seisomaan, mutta sitten se alkoi toimimaan, ja saatiin kaukotkin tehtyä ihan VOI-matkalta. Monni meni ihan hetkessä hikiseksi. Huomaa ettei olla treenattu piiiitkään aikaan, eihän se jaksanut yhtään mitään.

Sitten oli koiran vaihto edessä. Miksi menin Ojankoon oli se että halusin tehdä Koodille sitä hyppy -istu - kierrä vääntöä, joka jo Christan kanssa aloitettiin. Ilmeisesti Christan treenistä oli jäänyt jotain muistiin, sillä kun kierrettävä keppi oli esteen oikealla puolella saatiin 4 kerran yrittämisen jälkeen oikea tulos (se oli sama suunta kuin silloin koulutuksessa). Muistin kuitenkin että Christa sanoi että koirat oppii nämä asiat temppuina, eli sitten kun se osaa yhden niin pitää ottaa toinen. Noh, eipä tarvinnut muuta kun siirtää kierrettävä keppi esteen vasemmalle puolelle, niin johan oltiin taas lähtöpisteessä. Koodi oli tämän vääntötreenin aikana aivan super kiihkeä. Tehtiin ihan kuin Christan koulutuksessa, eli jos ei ekalla onnistunut, niin pannasta takaisin istumaan, ohjaaja puoleen väliin hyppyä ja kierrettävää estettä ja uusi käskytys. Koodi osasi aina kun olin puolessa välissä estettä, mutta heti kun oli aika ottaa uusiksi, niin se taas tuli kohti eikä lähtenyt kiertämään. Eli etäisyys ohjaajan ja koiran välillä oli sille liikaa. Kun vaadin tottakai että tämä saadaan tehtyä siltä alkuperäiseltä matkalta, eli seisoin 3 m esteen takana, ja sen pitää kuunnella, niin se oli aivan hiilenä minulle. Sitä ärsytti kun se ei saanut palkkaa, ja se haukkui aika ilkeällä äänellä minulle varsinkin kun se oli mennyt oikein helpotettuna, mutta kun vaadin siltä ihan kunnon suoritusta.

Se yritti myös kaikkea muuta tarjota, esim sitä että kiertää esteen ja hyppää minua kohti, tai loppua kohden se ei enää halunnut esteen jälkeen istua vaan lähti suoraan kiertämään "istu"-käskystä huolimatta. Aina palautin sen silloin pannasta istumaan esteen taaksen. Sitten se vielä alkoi empimään että lähteekö ollenkaan hyppäämään. Alkoi sille varmasti tulla aika väsy.

Tätä vääntöä tehtiin reilu puoli tuntia, kunnes se myöntyi ja teki oikein. JESS! Siitä se sai ensin kunnon kehut ja namppaa, ja sitten lelun. Tämän jälkeen otettiin ihan lyhyt juomatauko, jota ennen se kyllä sai purkaa fiiliksiään palloon. Sitten päätin että tehdään vielä uudestaan, kerta kiellon päälle, ja sehän osasi kuunnella ja toisti tämän tehtävän hiljaa. WOW! Ihan uskomaton fiilis, ja siitä tottakai namppaa ja sitten lelulla leikkimään. Leikittiin sitten yhdessä, mutta Koodi oli kyllä niin loppu päästään kun lopetettiin treenit. Se meni taukopaikalle makaamaan ihan omatoimisesti. Olin todella iloinen että saatiin väännöt väännettyä, vaikka tiedän että tämä on vain askel eteenpäin, ei todellakaan olla määränpäässä.

Ja täytyy myöntää että tämän treenin toteuttaminen yksinään oli aika pelottavaa. Tuo lempeä lapsi, oli kaikkea muuta kuin lempeä kentällä. Olen kuitenkin tyytyväinen että oma kantti kesti, ja tiedän että Koodikin pystyy jos se vaan haluaa tarpeeksi. Ehkä prinssin kruunu saadaan vielä oiottua <3

Mehut treeni vei kyllä molemmista. Koodi makaa tyytyväisenä olkkarissa nukkumassa, ei ole paljon leikkimään pyytänyt, ja tuntuu että omakin pää on vähän pehmeä tuon treenin jälkeen.