Uusi vuosi alkoi innokkaasti tehistreeneillä. Jos katsotaan takaisin tiistain iltaan niin voin iloisesti kertoa että myös Koodi on liittynyt laumamme "en välitä raketeista yhtään" joukkoon. Käytiin klo 20 aikoihin ulkona katsomassa mitä se on mieltä raketeista, ja se kyllä vähät välitti. Ihanaa kun kolme koiraa on ihan välinpitämättömiä raketteja kohtaan. Kahdeltatoista saivat myös tulla ulos kanssamme katsomaan ihanaa loistetta. Itse emme ostaneet tai ampuneet yhtään rakettia, tähtisädetikut riittäköön. Mutta kyllä niitä kalliolta kelpasi katsella.

Tosiaan 1. päivä 2014 alkoi treeneillä. Koodin kanssa jatkettiin meidän haastekohtien eteenpäinviemistä.

Noudon palautus
Koodilla tosiaan on se kapula suussa ollut löysästi kun tulee sivulle, mutta ihan parilla treenikerralla siihen on saatu parempaa otetta. Nyt se ei enää siirtänyt sitä suussaan, tai löystänyt otetta. Tehtiin kolmea eri treeniä. 1. kapulan pito kun tulee mun takaa perusasentoon (pa oli vino mutta nyt keskityin kapulan pitoon). Se tekee kyllä aivan hienon nopean takaa perusasentoon tulon, ja nyt kun lelun odotusarvo on poissa niin se pitää kapulaa paremmin. 2. Kapulanpitoa lelufokuksella on hankalin sillä K on alkanut väistämään lelun katsomista. Joskus sillä jää pää tosi ylös kun se yrittää vaan fokusoida niin paljon siihen kapulaan, että se pääsisi lelulle. 3. Nostoja ollaan treenattu viime aikoina liian vähän, ja ensimmäinen oli aika löysä verrattuna sitten niihin loppuihin. Kuitenkin nostot oli nättejä, eli ei leikkinyt kapulalla. Huomio treenikavereilta, että pitää se vielä se pa saada kuntoon.

Ruudun paikka
Treenattiin läheltä ruudun paikan hakemista. Kävin pari kertaa itse ensin näyttämässä oikeaa kohtaa, ja se meni ruutuun oikein hyvin. Sitten Sanna näytti paikkaa Koodille, jossa ekalla kerralla se jäi liian eteen. Toisella kerralla mä olin tarkempi, kuin myös Koodi. Ruutu etenee siis mukavasti.

Seuraamista liikkuroituna
Koodin kanssa tehtiin seuraamista, jossa on pieniä källejä, eli pari "kohti seinää" kävelyä. Alkuun se edisti aika pahasti ja sain vasemmalle käännöksessä kävellä sitä päin. Jos se painoi kävelin sitä kohti ja tein myös yhden kovan tömähdyksen vasemmalla jalalla. Seuraamisen paikka tasaantui aina kaavion loppua kohden, joten mietittiin että alkuihin pitää panostaa, niin ettei se siinä pääse edistämään. Tehtiin sitten liikkeellelähtöjä ja alkoihan se tuottamaan tulosta. Tässä vaan omat kriteerit taas kuntoon.

Merkkiä
Koodin kanssa tehtiin toista kertaa ever merkkiä lelutargetilla. 3 lähetystä, todella hyviä. Kun siltä kysyy missä merkki, niin sen tuntee milloin se merkin bongaa, kun se keho muuttuu jäykäksi, tosi helppo lukea milloin sen voi päästää merkille. Sitä nyt jatketaan silloin tällöin. Alkuun vain treeniä että se bongaa merkin.

Päästiin vielä myöhemmin Sannan vuorolla Koodin kanssa häiriköimään Hildan pa ja seuruutreenejä. Sujui tosi hyvin molemmilta koirilta. Hauskaa kun voi olla ihan toisen koirakon "iholla" eli melkein kosketusetäisyydellä, ja molemmat vain tekee omaansa.

Hyvin sujuneiden treenien jälkeen mietin kotimatkalla että pitäisikö minun olla joskus vähän höllempi Koodille? Oon yleensä sille aika tiukkis, ja erilailla valpas kuin Monnin kanssa. Koska K on niin sähäkkä niin olen kokoajan hereillä. Jos kuitenkin höllään niin päästänkö pedon irti? Koodin tekeminen on kuitenkin hyvää, se ei näytä olevan yhtään moksiskaan siitä että en kaikesta kehu vaan silloin kuin olen tyytyväinen ja sanon myös kun en tykkää, sen asennekin on jatkuvasti kohdillaan Toinen asia mitä mietin on kriteereitä. Kun omat kriteerit on aika tarkat, miltä haluan että Koodi näyttää ja tekee, niin miten sen saavuttaminen vaatii suuren määrän treeniä. Siis jos miettii miten paljon nytkin ollaan treenattu, niin matka on vielä pitkä mutta sehän on ehkä tokon mahtavin asia, kun aina voi tehdä enemmän ja viilata juttuja, vaikka kokonaisuus pitää olla kokoajan muistissa. Olen myös ehkä joidenkin mielestä hidas etenemään Koodin kanssa, mutta minusta se on edelleen aika nuori poika, niin kyllä mä ehdin sen kanssa vielä vääntää ;)