Minussa asuu "pieni" optimisti, sillä ilmoitin Monni VOIVOI-mölleihin 31.3. Mitä välii jos tunnari ja ruutu ei vielä ole kunnossa? Me sitten otetaan nollia niistä liikkeistä. Emme siis hae pisteitä vaan vain fiilistä Voittajaan. Mä en olisi ikinä uskonut että Monnin kanssa olisi edes voivoi harkinnassa. Mutta siis vielä venkslataan AVO:a 2 ykköstuloksen verran... Kalenteri on täytetty eri treeneillä, ja tarkoitus on tämänkin kirjoituksen jälkeen mennä ulos tekemään ruutua. Ihan hyvä idea muuten, mutta nauhat on autossa, joka on T:n töissä... :D

Tiistaina oli tehistreenit, joita A-tehisryhmäläiset Anne ja Carita vetivät. Meillä oli ohjattu ja luoksetulo agendalla ja ohjaajana Anne. Monnin kanssa harjoiteltiin ensin vain kapulan hakua, että siihen sais intoa. Se tehtiin niin että kapula heitettiin/jätettiin maahan, sitten leikittiin vähän aikaa parhaalla lelulla. Käskin Monnin irrottaa lelusta, ja pyysin hakemaan kapulan. Monni oli ensin sitä mieltä että kyllä se palkka tulee ilman nostoa, mutta toisella käskyllä lähti noutamaan, ja silloin lensi lelu. Monni sai päästää kapulasta, ja noutaa lelu. Tämä oli Monnin mielestä kivaa :)

Sitten tehtiin ohjattua vasemmalle, jota siis ensin vahvistetaan. Monni laukkasi kapulalle mutta tuli ravissa takaisin. On vielä epävarma tässä liikkeessä, mutta suoritetaan se niin että kapula siirtyy pikkuhiljaa taaksepäin siihen 10 metriin, ja sitten kun se on kunnossa aloitetaan oikealla. Kun se on kunnossa otetaan taas molemmat kapulat eteenpäin, samalle viivalle kuin merkki ja lisätään keskimmäinen kapula sinne taakse. Voi ei kun työläs opettaa tuumin! Mutta meillä on (onneksi) paaaljon aikaa jos nyt edes ikinä EVL:n asti päästään.

Luoksarissa oli haasteena Monnin vinkuminen, ja vauhti. Annella olikin hyviä ohjeita siihen aloituksen palkkaamiseen. Tehtiin niin että Monnin eteen laitettiin namialusta, käskettiin maahan, ja hiljaisesta onnistumisesta sai palkan. Tämä sujui todella hyvin! Sitten tehtiin myös luoksetuloja niin että Anne piti Monnin pannasta kiinni, ja kävelin pois, käännyin ja kutsuin luokse. Ensimmäisellä kerralla itse asiassa juoksin, milloin tuli taas Monnista ääntä. Mutta toisella ja kolmannella kerralla kävelin rauhassa, jolloin Monnikin oli hiljaa. Mahtavaa! Stopitkin oli ihan ok tarkkoja. Saatiin myös ohjeeksi tehdä sellaisia harjoituksia että ensin yhdestä aloituspaikasta seis-stoppi, sitten siirrytään toiseen paikkaan ja annetaan seistä, josta kutsutaan maahanmenoon, sitten taas vaihdetaan aloituspaikkaa ja tehdään loppuliike. Eli paljon vaihteluita, mitkä sopii Monnille paremmin kuin hyvin!

Aija ja Touko olivat myös Annen opeissa, ja olin sitten kuuntelemassa keskustelua. Siinä tuli paljon ideoita merkkiin, ja sen opetteluun. Eli kapulat on heitetty merkin viereen, ja käsketään merkille, tai sitten käsketään noutamaan = kuunteluharjoituksia. Kahden merkin treeniä olen jo Annen nähnyt tekevän, ja sekin on ihan hyvä treeni. Meidän pitää nyt vain ensin vahvasti treenata ruutua, kun Monni mieltää ruudun ja merkin samaksi asiaksi. Meillä on varmaan ollut pian 9kk merkkitauko (ja kuitenkin se on sillä edelleen vahva)...

Kun merkki optettiin sheippailulla, ja se on niin vahva, niin pitäiskö sittenkin se ruutukin sheippailla, niin kuin nyt tehdään kartioiden kanssa. Tulisiko siitä silloin yhtä vahva... Hmmm... Päätöksiä pitäisi tehdä..

Monnin kanssa käytiin perjantaina ja lauantaina treenaamassa tokoa. Monnilla oli jo kotona perjantaina into päällä, se on ollut lähdöissä vähän vaisu viime aikoina. Nyt kun on taas lisätty positiivista vahvistamista ja vähentänyt vaatimista, mieli on taas muuttunut virkeäksi.

Perjantaina otettiin jääviä, ja ruudun seuraamisia. Monni teki jäävissä kaikki seisomiset ja maahanmenot oikein!! Se oli mahtava. Tarkoituksena oli ottaa seuruuta ja Korrien ohjeiden mukaan jäävä liike oli palkka. Tämä sujui tosi hyvin. Maahanmenot oli taas säpäköitä ja pysähtymisetkin oli nopeita. Nyt vaan lisätään itseluottamusta näihin liikkeisiin.

Ruudun seuraamiset otettiin niin että laitoin Monnin maahan. Peruutin ja lähdin kävelemään kohti, "kisaolemuksella". Sitten käännyin vasemmalle tai oikealle, ja vähän ajan päästä huusin Monnia. Eka lähtö sujui hyvin, silloin olin vielä aika lähellä, matka ei ollut niin pitkä. Toisella kerralla Monnin lähtö oli huono. Sanoin höpshöps, ja otettiin uudestaan. Nyt lelulla, ja hyvin tuli luokse. Palkaksi tietenkin leluriehua. Otettiin vielä pari kertaa, ja lähtö oli hyvä, samoin kuin asento.

Sitten oli vielä vuorossa noutoa. Otettiin Mirjamin ohjeiden mukaan noutoja läheltä. Monni teki taas mahtavaa työtä, ja lähti ekalla käskyllä joka kerta. Hienoa! Otettiin vielä aksahypyllä kahdeksikkoja noutokapula suussa. Sekin sujui niin kuin rasvattu. Taitaako nouto taas olla kivaa? :)


Lauantaina otettiin Hakkilan hallissa ohjattua noutoa. Carita opasti meitä ohjatussa, koska ihan suoraan sanoen, en tiennyt miten olisin jatkanut. Otettiin vasen puoli. Sinne laitettiin ensin kosketusalusta ja namia. Sitten lähetys vasemmalle. Tämä toistettiin pari kertaa. Sitten tehtiin niin että siinä oli nami ja noutokapula. Namin Monni söi, mutta kapulan nostoa se ei ymmärtänyt. Sitten Carita ehdotti että Monni jätetään merkille, ja menen itse vähän lähemmäs kapulaa. Tehtiin niin. Käskin Monnin vasemmalle ja noutamaan, ja siitä se sitten lähti. Palkka tuli heti nostosta. Kun matka takaisin mun luokse ei ollutkaan niin pitkä niin nouto oli varmempi. Eli pikkuhiljaa hivuttaudun kohti oikeaa paikka, nyt palkkaan nostosta. Ja nyt tehdään ensin vasemmasta varma, ja sitten kun se on aika lailla koossa, siirrtyään oikealle. Monni tajus homman yllättävän nopeasti. Ja kiva että noutokaan ei näytä tuottavan ongelmia enää :)

Eilen oli Monnin kanssa tehistreenit. Teemana oli häiriötreenit jota Marja ja Mirjami piti. Ne oli todella hauskat :) Oli kaksi eri pistettä jossa vaihdettiin pareittain lennosta aina tehtävää. Minulle oli Aija parina.

Ensin meillä oli erinäköisiä hyppyesteitä. Ne oli agilitystä tutut pituus ja muuri. Monni ennakoi ja hyppäs ennen mun käskyä kun kysyin missä este on. Ihan selvästi este on sille kiva osauus. Oli todella hyvin kuulolla, koska Marja siinä vieressä sanoi käsky, sidan, este jne, ja Monni kuunteli pelkästään mun käskyjä. Elikä ei haitannut mitä Marja sanoi. Hyppynoudossa tehtiin ensin ihan normaali nouto, takaisintulovauhti oli hiiiidas. :( Päätin että en enää pyydä perusasentoon vaan saa lähetä seisalteen. Vaikeutettiin tehtävää niin, että toiselle puolelle estettä tuli pallo ja toiselle namialusta. No heti kun sanoi este Monni ohitti esteen namialustan puolelta ja meni sitten pallolle. :D Kapula ei tässä vaiheessa kiinnostanut. Tehtiin uudestaan niin että hetsasin sen hyppynoutoon, ja nyt hakureissu jo sujui. Sitten pidettiin tauko.

Seuraavalla pistellä oli seuraaminen eri häiriöden vieressä. Siinä oli namikuppi, noutokapula ja karvainen vetolelu. Monnille aiheutti eniten päänvaivaa tuo namikuppi. Muut häiriöt se ohitti hyvin. Kun vielä vaikeutin tehtävää niin, että laitoin kuppiin namia, niin jo oli ihmeissään. Monni ei kuitenkaan yrittänyt varastaa kupille, vaan seurasi oikeassa paikassa, katse kohti kuppia. Kun seuraaminen/katsekontakti taas palautui hyväksi sai se käydä namikupilla hakemassa naminsa.

Sitten oli vielä Mirjamin tekemät häiriöt perusasennossa. Monnin oli siis tarkoitus pitää katsekontaktia. Mirjami käveli edes takaisin, taputti ym. Ensin toruin Monnia kun katsekontakti herpaantui, mutta sitten päätinkin että ymmärtäköön itse mistä se palkka tulee. (Ei sitä kokeissakaan voi torua). Pian se ymmärsikin mitä piti tehdä. Pahin häiriö oli ilmiselvästi vinkulelu. Voi voi voi kun Monnilla oli vaikeaa päättää katsoako lelua vai mua. Se kun muutenkin rakastaa vinkuleluja. Hyvin Monni kokonaisuudessa pärjäsi. Ei lähtenyt perusasennosta, ja pian myös Mirjamin heitellessä lelua katse oli liimautunut minuun.

Treenit oli todella hauskat, ja kaikilla oli mielestäni hyvä fiilis päällä. Oli kyllä tietyissä kohdissa vaikeata pitää pokkaa, esim. Mirjamin konttailu oli niin ohjaajan kuin koiran mielestä hauskaa.

Tiistain tehistreeneissä jatkettiin tunnarin rakentamista, mulla on Marja treeniparina.

Edelleen tötsien alla tunnarikapulat. Aloitettiin sillä että metrin päässä oli oma kapula. Sitten se oli ihan tötsien takana. Sitten tötsien välissä, toisten tötsien välissä ja kuuden kerran jälkeen lopetettiin. Monni ei aina nähnyt että tunnari vietiin. Omaa tunnaria ei aina laskettu maahan ekana. Nyt oli hyvä vire Monnilla. Ensi kerralla ajattelin nostaa vähän tötsiä tunnareiden päälle. Katsotaan miten se silloin sujuu.

Otettiin myös kaukoja niin että oli Monnin takana oli namikuppi johon Marja aina tiputti namia. Ensin Monni oli vähän ymmällään, kun mä en käynyt siellä namia tiputtamassa, mutta sitten kun se hoksas homman niin kaukot oli kyllä niin siistejä! Ja se takapuolikin laskeutui oikeaoppisesti takajakoljen taakse. Otettii eri välimatkoilla kaukoja, ja hyvin sujui. Monni oli myös tässä kivassa vireessä.

Otettiin vielä lopuksi ruutua, joka, noh, olisi voinut olla parempi. Ruudussa oli namia, ja tämän takia piti alue katsoa läpi tarkasti. Mutta sitten kun oikeasti Monnia tästä toruin niin pari vikaa ruutuun menoa oli hyvä. Mitäs nyt haukusta, sehän on helppo saada pois (köh, köh) ;)

Voi voi kun kirjoitukset laahaa perässä. No onhan se joskus ihan terveellistä olla poissa tietokoneen ääreltä.

Keskiviikkona meillä oli Sandyn kanssa agilityä. Oli kepeillä irtoamistreenit missä kouluttaja palkkasi keppien lopussa Sandyn. Sandy oli kyllä niin ahne, että se ei yhtään keppejä halunnut mennä, vaan suoraan namin luokse. Saatiin me pari ihan hyvääkin kappitreeniä. Muurille oli ostettu rautaiset kuvut, ja Sandy kieltäytyi hyppimästä. Se aina kiersi esteen. On se fiksu tyttö ;) Heti kun otettiin pois ne kuvut se hyppäs muurin ihan normaalisti. Miten se voikaan saada sellaisen tunteen päälle, että tuosta en kyllä hyppää. Voimme siis vain uneksia että voisimme siellä kisata kun ei se niiden rautojen yli hyppää.. :(

Sitten oli ympyränmuotoinen rata. Siinä sai Sandy pinkoa. Munkin täytyy muistaa joskus vähän höllää vauhtia. Minusta Sandy aina juoksee niin lujaa, että minunkin täytyy pinkoa, mutta ei tällä kertaa. Sandy lukee minua todella tarkasti. Mun täytyy keskittyä ihan 100% ohjaamaan, tai menee rata väärin. Heti kun vähän hölläsin otetta, Sandy teki virheen. Ja se oli ihan mun moka. Vika rata meni sitten ihan täydellisesti, ja jo oli Sandy poikki. Kotiin tultaessa se meni heti nukkumaan. Venyttelyt jäivät aika lyhytkestoisiksi.

Perjantaina mentiin Monnin kanssa tokoilemaan. Otettiin jättäviä, ja ruutua. Treenit meni ihan ok. Ei niistä sen enempää. En ota enää Monnia treenamaan niin kauan kun mulla on koulutuksia. Se on ruvennut hölläämään, kun olen sen kanssa esittänyt tiettyjä juttuja. Nyt saa siis Sandy toimia perjantaisin treeni/demokoirana.

Sandy pääsi myös lauantaina Hakkilan hallille treenaamaan tokoa. Monni oli vähän oudolla fiiliksellä aamulla, korvat ei kuunnellut, joten se sai jäädä kotiin miettimään. Sandy sen sijaan suoritti loistavan seuraamispätkän hihnassa. Tehtiin myös noutoa, ja se oli vikkelä hakemaan kapulaa. Sandyn haaste on kapulan pito. Se haluaa siirtää sitä suussaan, vaikeata palkkaa oikeasta, kun se alkaa sitä siirtämään sekunnin päästä nostosta. Tehtiin vielä luoksetuloja keskellä kenttää, molemmin puolin oli häiriökoiria. Sandy ei ottanut niistä ollenkaan häiriötä, vaan tuli nätisti sivulle. Voi kun sekin kivasti kehittyy. Ongelmana meillä on seuraamisen maahanmeno, se on niiiiin hidas. No, treenaamalla sekin korjaantuu.

Kävin vielä sunnuntaina katsomassa Teemun ja Monnin agitreenejä. Voi että kun ne on hyviä!! Rata oli aika vaikea, paljon kiemuroita, ja hyvin ne suoritti radan, vaikka aina löytyy korjattavaa. Oli kiva nähdä Monnin keskittyneisyys. Sinä aikana kun Teemu keskusteli kouluttajan kanssa, Monni istui suoraan Teemun edessä tuijottaen. Näytti siltä että Monnin aivoissa oli vain Teemu ja agility. Tuli niin ylpeä olo meidän pojasta. Toiset koirat ne vaan hiipii ympäriinsä ja haistelee, mutta Monni se vain istuu ja odottaa seuraavaa lähtöä. :) Oli varmaan ihan hyvä että sanoin Teemulle heti ekan kerran kun näin ne treenaavan, että Monnilta pitää kieltää haistelu. Asia ymmärretty ja paljon paremmin hanskassa, koko ajan. Kunpa vielä ne juoksuiset nartut jäisi kisoissa kotiin....