Viikonloppu on mennyt kivasti koiratreenien merkeissä. On saanut taas paljon uusia idoeita sekä Koodille että Monnille.

Lauantaina Koodi pääsi treeneihin siskonsa kanssa Sirkuskentälle. Ansu treenasi ensin Kentsun kanssa, jonka aikana herättelin Koodia. No eipä hirveen hyvin mennyt. Sirkuskentän vieressä on skeittiramppi jossa pari poikaa pyöräili. Kun veimme skeittirampin viereiseen roskikseen kakkapussin niin Koodi häiriintyi pyöräilijöistä. Kentsun jälkeen oli tarkoitus treenata Koodia, mutta herra ei ollut yhtään mukana. Narulelu ei kelvannut, eikä oikein mikään muukaan. Enemmän kiinnosti pyöräilijät ja ympäristö. Otin sitten ne kielletyt narupallot ja kyllä sai jonkinlaista leikkiä tehtyä. Ei se ihan 100% mukana ollut, mutta paremmin. Vein K:n autoon, jotta se saisi vähän aikaan miettiä tapahtumaa, ja sitten Y sai tulla treenaamaan.

Oli kiva nähdä Y treenaamassa. Hauskaa on että siinä on jo mielestäni enemmän aikuismaisuutta kun Koodissa, K on vielä mielestäni "lötkömpi" liikkeissä.

Molemmilla on kuitenkin hampaat alkanut tippumaan. On söpöä kun Koodilla on keskimmäiset etuhampaat tallella, ja molemminpuolin kolot :D

Y:n treenien jälkeen K sai tulla uudestaan kentälle. Ensin vain istuttiin ja katsottiin ympärille. Kun vaikutti siltä että K oli ihan ok ympäristön kanssa leikittiin. Nyt jo leikki sujui kivemmin.

Halusin vielä näyttää meidän noudon, joka huolestutti mua koska Koodi ei tiputa kapulaa. Sain siihen hyvät ohjeet, eli nyt varmaan saadaan noutoa taas eteenpäin. Seuraaminen oli ihan ok, pitää vain vielä enemmän heitellä nakkeja sinne taakse, ja lennosta seurauttaa, K on vähän edessä. Katsottiin myös tuota pallohulluutta, kun K tykkää humputella pallon kanssa ympäri kenttää. Mutta jos teki kahden pallon leikkiä, niin K oli tosi pätevä ja päästi omasta pallostaan, ja halusi mun pallon. Eli ehkä ohjaaja oli tässä kehittänyt itselleen ongelman. ;) Kiitos vinkeistä Ansulle ja Marille.

Treenien jälkeen Y&K sai vielä riehua ja leikkiä yhdessä. Ne juoksee jo aika pitkälle kahdestaan, pikku riiviöt. K oli niin väsynyt kotiin tultaessamme että se sammahti eteiseen, eikä sitä paljon sen koommin huomannut.

Illalla vielä Monnin kanssa tunnarikapulan pitotreenit. Oli muuten aika hieno keskittyminen sillä. Sain ihan kunnolla lääppiä sitä, ja kapulaa kun M piti sitä tiiviisti suussa. Nyt pikkuhiljaa voidaan lisätä tähän se sivulletulo.

S:n kanssa tehtiin kaukoja. Nyt se kuunteli hyvin, odotti käskyjä ja tekniikkakin toimi.


Sunnuntain oli Monnin kanssa Lentsun koulutuspäivä. Ajattelin mennä hakemaan vähän ideoita ruutuun. Monni kaipaa paljon motivointitreeniä, niin ajattelin Lentsun ajatukset sopivan Monnille aika hyvin.

Ruutu: Selväksi on käynyt että ruudussa olen tappanut motivaation paikkatreeneillä. Nyt siirryttiin takaisin leluun. Ero on kuitenkin siinä, että nyt olen kokoajan passiivinen. Jos Monni pysähtyy kesken matkan niin jatkan passiivisuutta, ja apuri on siinä Monnin tukena. Monni tukeutuu liiaksi minuun, ja odottaa mun auttavan. Vähän nauratti kun Monni seisoi ruudun ja minun välissä katse kohti minua, silmät kysellen "mitä teen". Lentsu takana vinguttaa lelua, ja Monnilla on korvat kääntyneet sinne, mutta katse on minua kohti. Seisoin varmaan 2-3 minuuttia siinä passiivisena, kun Lentsu yritti ohjailla Monni ruutuun, mahdollisimman vähillä avuilla. Mutta ajatus tuli selväksi, ja sitten ruutu onnistuikin tosi hyvin. Eli ei sitä ihan alusta tarvitse opettaa.

Kaukot: Monni edisti paljon, ihan törkeää!! Syy, tekniikka ihan hyvä, mutta M laittaa liikaa painoa seisomisessa etupuolelle. (Ajatella mitä pilkkuja viilataan). Treenaukseen tulee siis seisominen jossa paino jakaantuu tasasemmin ja seiso-maahan treenit uudestaan.

Liikkeiden välit: Halusin vielä puhua niistä liikkeiden väleistä, kun niissä on ollut pieni lahnausonglema. Syy: Minä olen vastuussa aktiivisuudesta. Nyt tehtiin treeni jossa Monni oli vastuussa aktiivisuudesta siinä liikkeiden välissä, ja oikeasti tämä vaikutti toimivan meillä tosi hyvin. (Tai ehkä voisi sanoa että ymmärsin asian nyt konkreettisemmin).

Monni oli tosi kivalla tuulella ja pätevä sunnuntaina. Oli taas tosi kiva treenata sen kanssa. Nyt se oli jotenkin rennompi kun se vähän aikaan on ollut. Meille sopii ihan selkeästi less is more -treenit. Eli silloin tällöin, lyhyitä treenejä enemmän kuin pitkiä, ja tietenkin varmuutta liikkeisiin lisää.