Tiistaitreenit

08:25

Olipas eilen jotenkin ylipositiivinen päivä, (syytä en tiedä). En pystynyt mitenkään kommentoimaan treeneissä Monnin tekosia, sillä lailla että se olisi ymmärtänyt että tekee väärin. Mä vaan hihittelin, kun se oli niin hönö. Nyt on paljon asioita mihin mielellään ottaisin kommentteja, kiitos :)

Monnin eka liike oli tunnari, (tai tunari). Oman etsintä piilossa sujui, noh, yllättävästi. Se kierteli ja kaarteli koko kenttää. Sai ainakin tekemistä, ja kyllä se omansa löysi. Sitten oman etsintä muiden joukosta, se otti joka ikisen suuhunsa, ja toi sitten oman. Mirjamilla oli monta hyvää pointtia tunnarista, kiitos niistä. Mun lopputulema, automatkalla kotiin oli seuraava. Ulkona Monni tekee aina hyvää työtä, ei nostele muita kapuloita. Vuokkosilla aina tekee ihme hölmöyksiä = Treenaa tunnari ulkona ensin vahvemmaksi, jonka jälkeen siirrät sen sisälle. Onko järkevää?

Ehditiin vielä ohjattua ottaa. :D Ohjasin Monnin merkille jonka jälkeen ohjasin vasemmalle. Kyllähän siellä oli noutokapula, mutta kun se ei ollut "oma". Tyhmä minä joka en ymmärtänyt, että se oli "tunnari-moodissa". Kyllä mä sitten sain sen noutamaan sen vasemman, mutta kun laitoin sen uudestaan sinne, ja sanoin jätä, se haki sen kuitenkin varmaan 3 kertaa itsekseen (palkkion odotusarvo kova). Uusintakierroksella haki hyvin.

Tehtiin vielä vieraiden kapuloiden noutoa, ja koska mulla on niin hyvä palkka, niin se taas laukkaa takaisin. Jee! Eli hyvin tehty oman kapulan nouto, tuottaa myös tulosta vieraalla kapulalla. Ensi kerralla haluan tehdä kokeenomaista taas.  Monni sai vielä lopuksi revitellä sellaisella piippaavalla karvakapulalla. Se meni niin villiksi, että sain varoa ettei se käsiä pure kun se käy leluun kiinni. Kun Monni siirtyy saalitsusmoodiin niin se on aika raju. (Ehkä sen takia kettuluolilla sanottiinkin että Monni on liian kova tähän lajiin. Mitä se huutamaan menisi, kun voi käydä suoraan kiinni...)

Vaikka tunti meni nopeasti otin vielä Koodin kentälle vähän hölmöilemään. Tehtiin liikkeestä seisomista, jota vahvistan lelulle, ja se onkin ihan ok. Meidän suurin ongelma on seuraaminen. Joka on aivan järkyttävää. Jos mulla on nami kädessä nyrkissä, ja käsi vatsan kohdalla, niin seuraaminen on hienoa, mutta heti jos otan namin pois kädestä niin Koodi lopettaa intensiivisen seurailun. Juuri tämä on se syy miksi varon namiseuraamista, se koira katsoo vaan kättä. No, miten sitten korjaan asian?
a) Jatkan samalla lailla, ja vahvistamalla se oppii
b) Vaihdan namin leluun, jolloin Koodi vähän painaa, mutta on mielestäni hyvässä mielentilassa
c) Otan mukaan remmin, joka tepsi Monnille tosi hyvin

Ehdotuksia?

Leikkipäivällä Juha sanoi, että pitäisi pysyä yhdessä palkassa, eli lelu tai nami. Mutta kun ei tiedä kumpi on parempi. Tai siis sen kyllä tiedän, että Koodi tykkää lelusta, mutta meneekö se sitten "överiksi". Miten te muut olette seuraamisen opettaneet?

Sitten toinen asia. Yritin tehdä liikkeestä seisomisen paikalla pysymistä. Olen naksuttimella viime aikoina vahvistanut Koodille kaukojen maahan - seiso tekniikka. Joka on siis tosi hieno. Mutta kun Koodille nyt sanoo halt, se haluaa tehdä maahan - seiso vaihtoja, eikä seistä paikallaan. Joten mietin, että pitäisikö jäävän käskysanaa muuttaa? (Kyllähän sen toki pitää kaukoissakin seistä paikallaan)

Hihi, Koodi on vasta 8 kk ja mietin jo tällaisia juttua. Radikaalia! Mutta ihanaa, että on taas niin paljon mietittävää. Onneksi suurin osa asioista menee hyvin eteenpäin kokoajan. Mutta itselleenkin voisi toitottaa sitä johdonmukaisuutta, eli treenien laatu (omasta puolestani) voisi olla vielä parempi.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Mä en pidä käsiapua yhtään huonona asiana, niin kauan kun se on tiedostettu apu. Tosin ihmiset on tietty erilaisia, joten en tiedä miten vaikeeta se sulle tulisi olemaan häivyttää ajan kanssa pois. Mutta mulle se ei ole ollut mitenkään vaikeaa. Kun oon tosiaan tehnyt sen tiedostettuna. Tosin toi sun käden paikka kuulostaa vähän erikoiselta - eikö Koodi ala edistää noin tehtynä?

    Kentsulle mä opetin seuraamisen perusasentojen kautta eli periaateessa ensin vain yhden askeleen seuraamisia (= hakeutui uudestaan perusasentoon). Sitä kautta sille tuli myös todella selväksi oikea paikka. Mä olen myös ollut megatarkka sen suhteen, että keskeytän heti, jos/kun koira tekee jotain mitä en halua. Eli teen sen vähän niin kuin rautalankaversiona, ei näin, vaan näin. En ole nähnyt Koodia pitkään aikaan, joten on turha sanoa mitään järkevää, mutta jotenkin mulla on sellainen olo, että mä ottaisin senkin kanssa saman linjan - siis että en antaisi sen tehdä väärin ja toivoisi sen joskus korjaavan oikein.

    Ylvan kanssa mä taas aloitin takaperin kävelyn kautta, niin kuin tiedätkin. Sen myötä ei mitään apuja ole ollut käytössä, eikä pääsääntöisesti tarvita. Mutta mulla on sellainen fiilis, että Ylva ei ole niin tietoinen oikeasta paikasta mitä Kentsu oli, vaikka se oikealla paikalla onkin. Ja jos jotain ongelmahetkiä sattuu tulemaan, otan kyllä ihan surutta silloin avut käyttöön. Haluan sille nyt vaan paljon "oikeaa" kokemusta, avuilla tai ilman.

    Namilla olen tykännyt opettaa. Sitten kun osaaminen on vähän pitemmällä, olen alkanut vaihdella nami- ja lelupalkan välillä vähän sen mukaan, mikä on milloinkin tarpeellista. Kentsun kanssa meni hetki saada siirtymä namista leluun tehtyä, mutta sen jälkeen sen kanssa on voinut käyttää kumpaa palkkaa vaan. Ylvan kanssa kokeilin välillä jo lelua, mutta päädyin vielä toistaiseksi namiin tässä kohtaa. Mutta jahka se on pitemmällä, niin sillä tehdään sama siirtymä palkkojen välillä. :)

    Tuosta seisomassa pysymisestä: mitä jos vaan autat namilla Koodin seisomaan ja alat siitä harjoitella pysymistä? Eli siis et anna sen itse ottaa asentoa, vaan "laitat" sen haluttuun asentoon.

    Kommentista tuli pitkä, vaikka vielä jäi paljon sanomatta. Pitäiskö meidän ihan oikeesti saada aikaiseksi ne kimppatreenit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu kommenteista. Ne kimppatreenit olisi kyllä aika superia :)

      Poista

Subscribe