Huj haj, menikö jo maaliskuu? Voin kertoa että blogin päivitys laahaa pahasti perässä. On ollut vähän tokomietintöjä Koodin ääntelyn takia. Nyt kuitenkin alkaa klikit olemaan hyvin pureskeltuja, ja ollaan päästy treeneissä eteenpäin. Parasta on myös se että kentät ovat sulat, ja pääsee siis ulos treenaamaan.

Meidän suurimpia haasteita tällä hetkellä ovat:
1. Ääntely
- tämä on meidän suurin haaste. Treeneissä se jo osaa olla hiljaa, mutta ongelma on kokeenomaiset tilanteet. Viimeksi Tehiksen ja HOT:in harkkakokeessa oltiin aallon pohjalla. Jokaisessa lähdössä oli ääntä, epävarmuutta eikä se ollut yhtään se itsevarma, henkseleitä paukuttava pojankloppi. Olen kuitenkin saanut hyviä ohjeita joiden mukaan treenata. Kiitos niistä Ansu, Mari ja Oili.

2. Noudon pito
- Nouto on muuten hyvä, mutta palautuksessa se löysää otetta. Itse asiassa tänään sain oivan idean. Tänään illalla tehtiin esineiden nostoja kotona kun se otti yhden lelupatukan suuhunsa. Sitä se piti todella hyvällä otteella, ja alettiin sitten treenaamaan pito perusasennossa tällä patukalla. Se toimi todella hyvin. Piti kivasti kiinni patukasta. Siinä kun on naru, niin pystyy vahvistamaan otetta. Sitten tehtiin nostoja ja patukan tuonteja niin että liikkuessa pidin kiinni narusta. Ensin se löysäsi otetta, mutta sitten sekin koki oivalluksen ja se piti hyvin kiinni. Joten mä kokeilen nyt palautusta patukalla, ja sitä että pidän narusta kiinni että joutuu oikeasti tekemään töitä. Haasteena on se että heti kun tulee liikettä mukaan niin ote löystyy. Kun se esim. istuu ote on hyvä. Sen takia pitää saada liikettä ja hyvää otetta.
Viime sunnuntain SM-treeneissä mietin jo että onko tämä nyt sellainen juttu minkä opettamisesta pitää vain luopua, kun ollaa treenattu, treenattu ja väänetty eikä tuloksia näy. Mutta kun mä en pysty hyväksymään sitä, että se löysää otetta kun tulee sivulle.

3. Kaukojen tekniikka pidemmällä matkalla
Olen todella tyytyväinen Koodin kaukotekniikkaan, tykkän siitä aivan valtavasti!! Mahtavin tekniikka mitä olen opettanut, mutta en saa siihen etäisyyttä. Heti kun tulee etäisyyttä niin tekniikka kärsii. Kotona se osaa etäisyydellä, mutta hallissa tai Ojangossa yleensäkin se ei vaan onnistu. Tänään ulkotreeneissä saatiin kuitenkin myös hyvää onnistumista etäisyyksissä. Eli kyllä kaukot vielä tästä rakentuu, häiriötä on vain ollut ilmeisesti liikaa vielä tähän liikeeseen.

Se mitä sunnuntain SM-treeneissä mokattiin, niin otettiin tänään takaisin. Sillä Koodin luoksarin stopit oli tänään aivan mahtavat. Juuri sellaiset nelijalkajarrutus-stopit.

Tänään taas sain kyllä ääntä esiin seuraamisessa (ups). Kokeilin nyt todella hienovaraista huomauttamista ja se yllättäen toimi, toisella kerralla se oli jo hiljaa. Tosi mahtavaa treenata ulkona kun kuulee (!!) omat ajatuksensa ja noi ääntelyt. Tänäänkin ne oli ihan todella hiljaiset, mutta ne on kuitenkin olemassa. Eat the frog -mentaliteetillä mennään. Kohdataan nämä p***at nyt eikä myöhemmin ;) Ja vaikka tämä onki tällainen marina, marina postaus niin en ole tyytymätön Koodiin, päinvastoin. Se on aivan huippu pakkaus, ja näistä asioista en yhtäkään pidä Koodin ongelmana, vaan ohjaaja katsoo kyllä hyvin tarkasti päivittäin itseään peiliin näiden asioiden suhteen.