Vuosi 2013 (ja katsastus vuoteen 2012)
20:24Jihuu, uusi vuosi uudet kujeet. Edellinen vuosi oli kyllä koirapuolella sekä ihan jostain ja sitten niin super. Alkuvuosi oli Monnin kanssa kauheata suossa rämpimistä, mistään ei oikein tahtonut kollille löytää oikeaa virettä tai opetusmetodia tiettyihin liikkeisiin. Saavutettiin TK2 -tulos, mutta voittajassa ei startattu, harmillisesti. Löysin kuitenkin Monnista uuden vaihteen, ja nyt näyttää oikeasti siltä että ehkä kevällä voittajan korkkaaminen ei olekaan ihan mahdoton ajatus :)
Sandy taas sai jäädä eläkkeelle. Sehän tarkoittaa vain, että luovuttiin ryhmäpaikasta. Edelleen S treenaa kaikkea hömppää. Meidän kepit on vihdoin alkaneet sujumaan, ja seuraamisen paikkaa ollaan saatu hyvään malliin. Mutta ei S enää kisakentillä nähdä.
Yksi viime vuoden kohokohdista oli tietenkin myös se, että perheeseemme liittyi Koodi-keepi. Ihana nuori poika on kyllä hauska veijari. Kelpie oli kuitenkin pitkäaikainen haave, ja Koodi on kyllä aivan upea mielestäni. Vuosi 2013 menee tutustuessa toisiimme, ja tietenki treenataan kovasti tokoa- Tutustutaan agilityyn ja paimennukseen ja ties mihin muuhun vielä hurahtaa. (Jälkitreenitkin kiinnostaa kovasti. )
Vaikka blogikirjoitus on ollut luovalla tauolla, on meillä kyllä tapahtunut kaikenlaista. Joulupäivänä K tiputti viimeisen maitohampaansa, ja leikkii taas kovasti leluilla. Ollaan varmasti hyödynnetty Vuokkosten vapaatreenikorttia oikein hyvin, sillä treenejä joulun ja välipäivien aikana kertyi hyvä määrä. Aamuvirkkuna oli hallilla aina tilaa ;) K pääsi myös paimentamaan kerran, ja näytti pitävän puuhasta. Paimentamisen osalta olen vain kuvaajana, ja tämän lajin harrastaja on meillä Teemu. Uskon että se on ihan hyvä, sillä Teemu on paljon rauhallisempi kuin minä, ja se ilmeisesti on hyvä asia paimennuksessa. Eli se ei kertaan jäänyt se kokeilu.
Monnin kanssa ollaan myös edistytty ihan kivasti. Olen alkanut tekemään aina treenin alussa palkattomuutta, ja nyt ei ole näkynyt vireen laskua. Ruutukin on edistynyt hienosti, ja tuntuu että sheippaaminen on se oikea tapa meille. Luoksetulossa meillä on pieni haaste, sillä Monni on ymmärtänyt että ensimmäinen stoppi on istuminen. Ja kun Monnille jokin asia iskostuu päähän, se on vaikea muuttaa. Luulen kuitenkin keksineeni keinon, nyt se on vain toteutuksesta kiinni.
Ajattelin tänä vuonna olla myös aktiivisempi treenien kuvaaja. Saas nähdä toteutuuko se ajatus. ;) Uskon kuitenkin että tulevasta vuodesta tulee ihan mahtava harrastusvuosi, ja toivottavasti kaikki koirat pysyvät perusterveinä niin kuin tähänkin asti. Nyt pientä paimennuskuvaa kehiin.
0 kommenttia