18.4. oli Kompassilla Mia Skogsterin luento, Selkeästä kommunikoinnista koiran kanssa.

Mialla oli paljon pointteja sekä harrastajille ja niille ns. kotikoirille. Sanottakoon se että pitää treenata tuota itsensä jännittämistä, ja siitä tulevaa palkkaa koiralle.

Mia kertoi myös siitä, että hän opettaa koiralle että kehun jälkeen seuraa hiljaisuus (3 sek) jännittyminen ja sitten palkka. Hän itse käyttää ei-sanaa koulutuksessa, ja kertoo heti koiralle että ei ole hyvä. Mä olen itse ollut tosi herkkänä ei sanaa käyttää treeneissä, johtunee varmaan siitä että Monni ahdistuu jos käyttää ei sanaa, vai ahdistunko minä?

Yksi kiinnostava kysymys mikä herätti erilaisia vastauksia yleisössä oli se, että pitäisikö koiralle joskus tahallisesti aiheuttaa pahaa mieltä. Vaikka ohitustilanteessa korjaa fyysisesti jos kielto ja pakote ei riitä. Mia mielestä kyllä, jos pystyy sitten heti fyysisen korjauksen jälkeen muuttamaan omaa tunnetilaansa, ja kehumaan koiraa. Pointtina oli se, että ensin ohjaajan tulee osata muuttamaan/hallitsemaan omia tunnetilojaan, ennen kuin voi sellaista vaatia koiralta.

Paljon puhuttiin myös ihmisen elekielestä, käsien ja jalkojen liikkeistä ja äänenkäytöstä. Käsien liikkeet tulisi olla ennalta määrätyt, eli ei sellaisia hermostuneita käsiä, vaan käsien liikkeet tulisi olla koko ajan tietoiset.
Käsien vaikutus koiriin:

• hermostuneet kädet hermostuttaa koiraa
• käsi on selkeä targetti
• käsien tulisi tehdä selkeitä liikkeitä
• nopeat hermostuneet kädenliikkeet on koiran pyytämistä, kun koira syö käsi on rauhallinen
• sivulle nostetut kädet kertoo ohjaajan epävarmuudesta
• alhaalla roikkuvat, jäykät kädet kertovat ohjaajan dominanssista
• jännite tulisi olla koiralle positiivinen asia

Tyypillinen onglema Mia mielestä on se että harjoitellaan liian heikosti motivoituneella koiralla.
Perimmäinen syy: Ohjaaja ei osaa äänellään ja kehollaan innostaa koiraa, ei herätä koirassa kunnioitusta
Seuraus: Koira on haluton työskenetelemään ja koulutuksessa ei päästä eteenpäin. Lisäksi suurin osa koulutusonglemista lähtee koiran ja ohjaajan välisestä kommunikoinnista.

Yksi hyvä asia muistettavaksi itselleen. Hyvä ohjaaja on pitkäjänteinen, ahkera, kurinalainen ja pystyy käyttämään ääntään tehokkaasti + kehohallinta.

Seuraamisen ja eteen lähettämisen opettelusta Mia puhui paljon ja järkevää. Hän itse opettaa ensin koiralle asenteen seuraamiseen pelkillä suorilla. Sitten kun kaikki avut ja lelut on häivytetty ottaa hän mukaan seuraamiseen käännökset. Perusasennossa hän tekee kuitenkin käännöksiä. Tämä oli minun mielestä ihan järkevää. Samoiten kuin viimeksi käytiin Ansun kanssa treenaamassa, hän sanoi että olen epävarmempi seuraamisessa käännöksissä (mikä pitää paikkansa!). Eli tämä on varmaan ihan viisasta, ensin saada seuraaminen suoralla hyväksi. Jos seuraamisen asenne ja kontakti on kunnossa, niin ei myöskään käännökset tuota ehkä niin paljon haasteita.

Eteen lähetyksessä, Mia kertoi että hän ensin opettaa koiralle että palkka on aina kentän reunalla, kun aletaan opettaa koiralle maahanmenoa, niin hänellä on apuohjaaja, joka näyttää vievänsä palkan kentän reunlle, mutta itse asiassa ottaa sen mukaan. Kun koira lähetetään eteen, niin Mia käskyttää koiran maahan, käyttämällä käskysanaa putkeen kunnes koira menee maahan, ja sitten hän palkkaa itse koiran. Eli koira juoksee takaisin ohjaajan luo. Sitten taas tehdään suoria eteenpäin lähetyksiä, ja jossain vaiheessa otetaan lelu pois, ja maahan käskyjä. Tätä hän tekee järjestelmällisesti viikon - kahden ajan.

Mia näytti vielä opetusvideoitaan kuinka hän rakentaa seuraamista, ja eteenlähetystä.

Oli kerrassaan kiinnostavaa. Oli tiettyjä asioita josta olin samaa mieltä, mutta osasta olin vähän eri mieltä, kuten esim. että valitaan laji koiran ominaisuuksien mukaan, ja kaikki koirat eivät sovellu esim. tokoon. Minusta taas jokainen koira sopii tokoon, mutta pitää olla tavoitteiden kanssa realistinen.

Lopuksi miete: "Hyväksy ne virheet jotka et pysty korjaamann, käytä aikaasi niihin jotka pystyt".