Tässä pari päivää sitten herätessämme, kodissamme ei enää herännyt söpö pikku kelpiepentu. Vaan joku teinihirmiö. Tämän teinihirmiön tavoitteena on vähän testailla omistajiaan, alkuun lenkillä ja sitten myös treeneissä. Tarvitseeko näitä eri eläinlajin edustajia, omistajiksi itsensä kutsuvia, ollenkaan kuunnella?

Myös hajuaistista on tullut herkempi. Se jotenkin vie tätä teinihrimiötä eteenpäin. Ennen niin epäkiinnostavat narunhajut ovat alkaneet kiinnostamaan, ja vaikka koipi ei edelleenkään nouse, niin kyllä merkkaaminen on alkanut. Suhteellisen hienovaraisesti vielä, eli joka puun juureen ei ole tarvetta lirauttaa eliksiiriä.

Kun hajuaisti on herkempi viemään, korvat ovat alkaneet kuuroutua. Teinihirmiö miettiikin kahdesti, kuulinko jotain ja kannattiko se? Ennen teinihirmiön heräämistä, tehtävät ennen vapaana kirmaamista olivat helppoja ja toteutettavissa. Teinihirmiön herättyä istuminenkin voi olla hankalaa.

Onneksi eri eläinlajia edustavat, omistajiksi itseään kutsuvat olennot, ovat tottuneet teinihirmiön alaisten, eli terriereiden touhuihin. Kärsivällisyyttä ja huumoria ovat sanoja joita he nyt käyttävät keskustellessaan teinihirmiöstä.